Bali – turisteja ja temppeleitä

Jo ensimmäisinä päivinä Balilla ymmärsin, miksi niin monet matkailijat palaavat Balille aina takaisin uudelleen ja uudelleen. Vehreä luonto, upeat surffirannat, mystiset temppelit, ystävällinen kulttuuri ja terveellinen ruoka – niistä on Bali parhaimmillaan tehty. Mutta on tällä toki myös kääntöpuolensa: moni muukin on huomannut Balin erityisyyden ja suosituimmat paikat ovat muuttuneet yhdeksi turistimereksi. Onneksi pienellä vaivannäöllä voi Balilta kuitenkin löytää oman paikkansa rauhoittumiseen ja toteuttaa oman elämänsä Eat Pray Love:ta.

Kun saavuin Australiasta Balille, oli matkalla hotellille teillä vastassa kulkueita soihtuineen, kannettavine paperihirviöineen ja gongien pauhuineen. Balilla oltiin juuri tuolloin valmistautumassa seuraavana päivänä koittavaan uuden vuoden juhlaan eli Nyepiin. Taksi ajoi hitaasti läpi ruuhkautuineiden katujen, mutta lopulta pääsin perille Canggussa sijaitsevaan hotelliini Tugu Baliin. Ja millainen keidas sieltä paljastuikaan: viiden tähden hotelli oli kuin täydellinen retriittipaikka rauhoittumiseen yksityisine bungalow-taloineen ja trooppisine puutarhoineen. Värikkäitä kukkia oli joka puolella, ja pienten kujien ympärillä solisivat suihkulähteet. Vasta kun seuraava aamu valkeni, huomasin balilaistyylisesti sisustetun bungalowini terassilla olevan ihan ikioma keitaani viettää päivää: kukkien terälehdillä koristeltu kylpyammeen takaa avautui palmupuiden reunustamat merimaisemat. Uuden vuoden päivä oli kuitenkin Balilla rauhoittumisen päivä, eikä silloin turisteillakaan ollut asiaa hotellin ulkopuolelle. En kuitenkaan pistänyt tätä pahakseni, vaan olikin mukava pysähtyä paikoilleen ja ihan luvan kanssa rentoutua ilman ulkomaailman houkutuksia. Illan pimetessä hotellialue muuttui yhä tunnelmallisemmaksi, jos se vain enää mitenkään oli mahdollista: illalliselle kuljettiin soihtujen valaisemaa kujaa pitkin ja illallispöydässä ainoana valonlähteenä toimivat lukuisat kynttilät.

Uuden vuoden juhlien jälkeen Bali kuitenkin palautui nopeasti tuttuun rytmiinsä: kadut täyttyivät tööttäilevistä skoottereista ja päärannat juhlatuulella olevista turistilaumoista. Pienien ulkomaailmaan piipahduksien jälkeen tuntui oma hotelli olevan aivan kuin eri maailmasta, ja hotellin rauhallinen ranta muodostuikin nopeasti omaksi piilopaikakseni kaikesta hälystä. Aurinkotuolissa makoiluun ei edes kirjaa tarvinnut, sillä lähellä harjoittelevia surffareita oli hauska seurata – ja miettiä, milloinhan itse uskaltaisin kokeilla moista. Iltaisin jatkoin myös elämääni rannalla: Balin upeat auringonlaskut eivät todellakaan ole pelkkää tarua, ja pääsinkin todistamaan monta upeaa taivaanrannan purppuranpunaiseksi värjäävää auringonlaskua lomani aikana. Rantaa pitkin pääsi myös kätevästi liikkumaan läheisin rantaravintoloihin, kun hotellin menu alkoi tuntumaan jo liian tutulta.

Rantaelämän vastapainoksi halusin kuitenkin nähdä myös toisenlaisen palan Balia: sisämaan trooppisen reheviä metsiä, korkeuksiin kohoavia tulivuoria, vuorten rinteille pengerrettyjä riisiviljelmiä, satumaisia temppeleitä sekä värikästä kulttuuria. Ja onneksi lähdin, sillä jo ensimmäisellä päiväretkelläni huomasin Balin olevan muutakin kuin ruuhkaisia turistirantoja: niiden ulkopuolella balilaisen kulttuurin kukoistus pääsee parhaiten oikeuksiinsa. Unescon maailmanperintökohteeksikin listatut Jatiluwihin riisiterassien vehreys jaksoi hämmästyttää, ja kuokan ja härän kanssa peltoja viljelevät maalaiset muistuttivat siitä, että tämä maisema on kokonaan ihmiskäsin rakennettua jo vuosisatoja sitten. Piipahdus kuuluisien temppeleiden suojaisilla pihamailla antoi tilaa hengittää, mutta toisaalta myös mahdollisuuden seurata etäämmältä balilaista kulttuuria: paras paikka tähän oli varmasti henkeäsalpaavan upea Taman Ayun temppeli. Taiteiden ja temppeiden täyttämä Ubud oli myös vierailemisen arvoinen, mutta siellä päähuomion taisivat varastaa Monkey Forestin temppelialueen asukkaat.

Jos aikaa Balilla olisi ollut toinenkin viikko olisin halunnut myös tehdä vaelluksen Batur-tulivuorelle ja päästä näkemään sen kraatterijärven lisäksi upeat maisemat auringonlaskuineen. Myös piipahdus Balin läheisille saarille, kuten vaikka Gilin saarille, olisi ollut kokemisen arvoinen, mutta toisaalta näiden pienten saarten elämästä ja leppoisasta elämänmenosta voisi varmasti nauttia mieluummin useammankin viikon kuin vain pienen yhden yön retken turvin. Ja ehdottomasti olisin halunnut myös osallistua balilaiselle kokkauskurssille, sillä kasvispainotteiset tuliset ateriat nousivat kertaheitolla maailmankeittiöiden suosikikseni. Mutta onneksi maailmanympärimatkallani kaikki on mahdollista ja ehkäpä löydän itseni vielä Balilta kokemasta kaiken sen, mistä edellisellä matkallani jäin paitsi. Vinkkejä ottaisinkin äärettömän mielelläni vastaan, eli mitä Balilla kannattaa ehdottomasti nähdä ja kokea?