Menu
Arki matkojen välillä / Elämänmuutos

Elokuu Suomessa – vai miten siinä kävikään

Alunperin minulla oli suunnitelmana viettää koko elokuu ja kesäloma Suomessa. Lähteä roadtripille esittelemään Suomea pääkaupunkiseudun ulkopuolelle hänelle jollekin – viipyillä Suomen kesäisissä maalaismaisemissa, käydä tapaamassa sukulaisia ja jopa piipahtaa autenttiselle kesämökille. Suunnitelmissa vilahtelivat Saimaan järvimaisemat Etelä-Suomen saaristoelämän vastapainoksi ja pitkästä aikaa olin jotenkin innoissani kesästä Suomessa, kuten kertoilin Jetlagissa-podcastin kakkoskauden vikassa jaksossa. Toisin kuitenkin kävi.

Vielä heinäkuun sooloreissulla Stan-maiden kierroksella ollessani yritin uskotella itselleni, että tuolta reissulta takaisin Suomeen palattuani olisi minun nyt korkea aika asettua hieman paikoilleen – laittaa uutta kotia kuntoon remontin jäljiltä ja muutenkin ottaa pieni aikalisä kaikkien muutoksien keskellä. Suunnitella tulevaa ja ennen kaikkea päästä sinuiksi uuden elämänvaiheeni kanssa. Mutta kun palasin Suomeen ja laskin rinkkani keskeneräisen kotini olohuoneen lattialle, jonkinlainen välivaiheen tylsyys iski mieleeni. Tässä olisin ilman sen suurempia suunnitelmia, vailla aiemmin elämääni liittyviä hektisiä aikatauluja ja paineita siitä, että mitä sen päivän aikana olisi saatava aikaan. Mutta mitä jos en kaivannutkaan pysähtymistä? Mitä jos viimeaikojen tapahtumat velloivat silti mielessäni, antamatta minulle rauhaa oikeasti nauttia paikoillaan olemisesta? Mitä jos kaipasin sittenkin eteenpäin menemistä, muuttuvia maisemia, ja niiden kautta asioiden läpikäyntiä kaukaisemmasta perspektiivistä?

Sooloreissullani olin nimittäin jälleen sen huomannut, että fyysinen etäisyys tuttuihin paikkoihin ja asioihin antaa myös tilaa ja uutta perspektiiviä omille ajatuksille. Reissussa ollessa, erityisesti liikkuvan auton, junan tai minkä tahansa muun kulkuvälineen ikkunasta ulos muuttuvia maisemia katsellessa sitä kuin huomaamatta pääsee tekemään tarvittavaa ajatustyötä, tarkastelemaan syvälle sisimpään ilman keskeytyksiä, jäsentelemään mielessä vellovia ajatuksia, ja olemaan eniten läsnä omien tuntemuksien kanssa, hyväksymään ja ymmärtämään ne. Tai ainakin asettamaan ne vähän enemmän oikeisiin mittasuhteisiin. Yksin reissussa ollessa kun ei oikein ole mahdollisuutta yrittää paeta itseään ja ajatuksiaan, vaan sen kaiken mielessä vellovan joutuu tavalla tai toisella kohtaamaan, kun on vain ja ainoastaan itsensä kanssa. Kaiken sen hyvän ja pahan. Ei ole tuttua paikkaa mihin paeta, ei ole kiirettä mihin vedota. Reissussa ollessa joutuu väkisinkin tekemään matkan omaan itseensä.

Mutta nyt reissusta Suomeen palattuani istuin uudessa kodissani, ja tunsin levottomuutta paikoilleen asettumisesta. Tiesin, ettei nyt vielä ollut se oikea hetki, en ollut vielä valmis kaikkeen siihen, sillä veri veti maailmalle. Janosin uusia matkoja, uusien maiden ja matkakohteiden valloitusta, erilaisten kulttuurien kohtaamista, häkellyttävien maisemien näkemistä – sitä sanoinkuvaamatonta seikkailun tunnetta, kun olen menossa eteenpäin, jonnekin uuteen ja tuntemattomaan. Sitä pakahduttavaa tunnetta, että elän taas kaikilla aisteilla.

Joten hädintuskin pysyttelin Suomessa viikon verran. Ja ne muutamat ekstrapäivät kuluivat Suomessa oikeastaan vain sen takia, että saisin passiini viisumit, jotka halusin. Nimittäin seuraavaksi matkani vie kohti Aasiaa – ensin Mongoliaan, ja sen jälkeen satunnaisessa järjestyksessä Kiinaan, Japaniin, Etelä-Koreaan ja jopa Pohjois-Koreaan. Ehkäpä myös Nepaliin tai Bhutaniin. Tai mistä sen tietää minne matka johtaakaan, sillä paluulippua minulla ei vielä Suomeen ole. Ainoa asia jonka tiedän, on se, että tämä reissu, uusien maiden valloitus ja sooloseikkailu, tulee nyt juuri oikeaan saumaan – olen kaikilta elämän osa-alueilta vapaa tekemään ihan mitä vain, joten miksi yrittäisin vastentahtoisesti pysähtyä paikoilleen? Elämä on tässä ja nyt. Ja ne välillä elämääkin suuremmat seikkailut.

Ps. Reissuani pääset parhaiten seuraamaan Instagram-tilini @adalminasadventures kautta, sillä sinne päivitän kuvien lisäksi lähes reaaliaikaisia kuulumisia Instagram Storiesin puolelle. Nähdään siellä!

About Author

Seikkailumatkailija, naissoolomatkailun sanansaattaja ja yrittäjä Helsingistä. Reissaa maailman upeimpien reissukohteiden rinnalla tuntemattomissa paikoissa, joita ei valtamediassa näe. Tähän mennessä käytynä yli 150 maata ja tavoitteena vierailla niissä kaikissa. Haluaa samalla haastaa ennakkoluuloja ja rohkaista kaikkia ottamaan askel oman mukavuusalueen ulkopuolelle.

9 Comments

  • Sunna
    13.8.2019 at 12:52

    No nyt on kiinnostavia kohteita! Ai että, jään seuraamaan ja kuolailemaan insta-kuvia. Oma suuri kesäreissu suuntautuu bussilla ja laivalla Tallinnasta Budapestiin Puolan, Saksan ja Tsekin kautta – ei niin erikoista, mutta ainakin budjettiystävällistä.

    Reply
    • Anna-Katri
      13.8.2019 at 17:02

      Jejee, kiva kuulla! Itse olen kyllä myös ihan innoissaan näistä kohteista, kun en ole näissä vielä käynyt aiemmin! Mutta kylläpä turnee myös Euroopassa on mahtis – reissu kun reissu piristää aina! 🙂

      Reply
  • Sini
    13.8.2019 at 16:49

    Hei ihanaa reissua.. Perästä tullaan nimittäin Mongoliaan 4vk päästä ?♥️

    Reply
    • Anna-Katri
      13.8.2019 at 17:02

      Kiitos, ihanaa tulevaa reissua myös sinulle! <3

      Reply
  • Reissu-Jani
    13.8.2019 at 17:49

    No etpä sitten kovin kauan ollut Suomessa… Staneista olisi ollut lyhyt matka Mongoliaan upean Altai-vuoriston kautta 🙂
    Olinpa juurikin tuolla suunnalla kesällä – käy nyt ainakin Gobissa, jos sinne asti menet – pois UBista (ihan älytön paikka). Mongoliasta pääsee junalla Kiinaan tai jos haluat lentää se on toinen vaihtoehto – minä lensin Etelä-Koreaan. Bhutaniin pääset oikeastaan vain Intian kautta maitse tai Kathmandusta lentäen – mutta varaa aikaa että saat viisumit ja opastukset – ja varaudu maksamaan 200-250USD/day. Näistä kaikista kohteista löytyy mun blogista juttuja. Paitsi Pohjois-Koreasta.

    Reply
  • Nicola
    13.8.2019 at 19:12

    Ihanaa reissua.! ? Kuvia, storeja ym instassa tulee katseltua innolla ja blogitekstejä aikanaan sitten luettua. ?

    Reply
  • Susanna
    13.8.2019 at 19:15

    Minäkin koitin Suomimatkailua tosin talvella mutta.. ei vaan tuntunut siltä että viihtyisin/en löytänyt sellasta kohdetta kai vaikka yritin, syy voi toki olla talvessakin kun talvella sää on synkkä ja ankea. Matkoilla myös näkee kaikkea ihan ihmeellistä ja jotenkin oudosti pidän myös siitä ettei ole ns.tavallista arkea. Japani kuulostaa aika huikealta kohteelta siellä on niin paljon nähtävää: Fuji, peurapuisto Nara, kukkalaaksoja yms. Jos käyt jossain näistä niin nämä kohteet kiinnostaa kovasti. Hyviä matkoja!

    Reply
  • Semmosta
    14.8.2019 at 16:33

    Se on jännä, kun on tuota rahaa (tai joku joka maksaa), niin voikin hups lähteä ihan minne haluaa. Ihkuu.

    Reply
    • Anna-Katri
      14.8.2019 at 17:16

      No sinäpä se sanoit – jokainen tekee rahoillaan sitä mitä haluaa. Huvittavaa vain tuo, että vielä vuonna 2019 ajatellaan, että pitäisi olla joku maksaja näille puuhille. 🙂

      Reply

Leave a Reply