Valurautaiset, viherköynnösten jo lähes valtaamat, portit napsahtavat auki ja kaarramme auton parkkiin punatiilisen kartanorakennuksen eteen. Hyppään ulos autosta ja silmäilen haltioituneena kartanon tyylikästä, mutta silti jollakin tavoin maalaishenkistä sisäpihaa. Keskikesän kukkaloisto on parhaimmillaan ja pihapuissa asuvat linnut laittavat parhaita sointujaan saapuville vieraille. Sillä hetkellä voisin hyvin kuvitella olevani ennemmin jossakin Keski-Euroopan maaseudulla tutustumassa keskiaikaisiin kartanolinnoihin kuin vierailulla Suomessa Hämeenlinnassa. Kartanon aulassa syvennyn hetkiseksi selaamaan esitettä paikan historiasta, sillä minua kiinnostaa tietää mikä tämän suomalaisella mittapuulla jopa mahtipontisen rakennuksen salaisuus onkaan.
Tohtori Wilhelm Rosenlew rakennutti Vanajanlinnan metsästyslinnakseen 1920-luvulla, mutta tilan historia ulottuu varhaiskeskiajalle saakka. Katumajärven rannalle rakennetun kartanon maiden pinta-ala on yli 500 hehtaaria, joten niillä mailla kelpasi metsästää harrastusmielessä herrasvieraiden kanssa. Päälinnan koossa ei säästelty, vaan metsästyspitoja silmällä pitäen rakennettiin massiivinen kartanon päärakennus, jonka 3000 neliömetrin kokoisiin tiloihin majoitti helposti useampiakin arvovaltaisia vieraita. Linnan ensimmäisessä kerroksessa sijaitsivat ruokasali, musiikkisali ja salonki, kun taas kellarikerroksesta löytyi holvattu ja koristemaalattu viinitupa sekä turkkilainen sauna ja marmorinen uima-allas. Tiettävästi linnasta löytyi myös salakapakka sekä talvipuutarha, jossa kasvatettiin viinirypäleitä ja persikoita. Vaikka linnan asukkaat ovat vuosien mittaan vaihtuneet, voi vielä tänäkin päivänä Vanajanlinnasta aistia tyylikästä entisaikojen tunnelmaa, sillä päärakennus on entisöity hotellikäyttöön vanhaa kunnioittaen.
Kartanohotellin tunnelmaa
Kiipeän kartanon toiseen kerrokseen ja kalanruotoparketti narisee hieman ballerinojeni alla, kun etsin huonettani. Kartanon käytävän seiniltä minua vilkuilevat taideteosten arvovaltaiset henkilöt ja barokin sekä renessanssin tyyliä henkivät kalusteet luovat paikalle omaleimaista arvokkuutta. Avaan huoneeni oven, ja huomaan saman sisustustyylin toistuvan myös huoneessa. Siirrän muhkeita samettiverhoja hieman syrjään ja vilkaisen ikkunasta ulos kartanon maille, jossa puiston takana kimmeltää Katumajärvi. Kuinkahan moni vieras on sitä vilkaistessaan tullut katumapäälle? Pitkään en ehdi entisaikojen metsästyspitoja miettimään sillä ovelle koputetaan ja sisään tuodaan tervetuliaissamppanjat.
Ennen illalliselle suuntaamista haluan käydä tutustumassa linnan puutarhaan, jossa voisikin viettää useamman tunnin kauniina kesäiltana. Kartanon reunamilla rönsyilee villiviiniköynnöksiä, puutarhan kukka-asetelmat loistavat ilta-auringon valossa ja pensaat on parturoitu kauniiseen muotoon. Vanhat tammet luovat riippaoksineen paikalle sopivia varjopaikkoja, ja niiden katveessa askellan rantaa kohti koristeellisia portaita pitkin. Alhaalta järveltä pääseekin ehkä parhaiten ihastelemaan vehreitä kartanonmaita sekä linnan pihan rakennusten runsautta. Pääkartanon lisäksi alueelta löytyy useita muitakin rakennuksia, jotka on myös kunnostettu hotellin käyttöön, ja niitä silmäillessäni voin hyvin kuvitella miksi Vanajanlinna on suosittu paikka kesäjuhlien järjestämiseen.
Palkitun keittiön herkkuja
Kävelykierros linnan mailla saa ruokahaluni heräämään, joten suuntaammekin takaisin päärakennukseen ja meidät ohjataan illalliselle ravintolasaliin. Salista huokuu menneen ajan glamouri valkoisine pöytäliinoineen, samettisine verhoineen ja koristeellisene ruokaryhmineen. Kristallikruunujen alla selaan menuuta, josta löytyy vedet kielelle nostattavia annoksia ja useimmat niistä tietenkin paikan metsästyshenkeen sopivia. Tilausta tehdessäni kuulen tarjoilijalta, että Vanajanlinnan ravintolalle on myönnetty Chaîne des Rôtisseurs -kilpi, joka kertoo osansa paikan tasokkuudesta. Jään haltioituneena odottelemaan alkupalaksi tilaamaani sherryvaahdolla kuorrutettua metsäsienikeittoa ja pääruuaksi valitsemaani grillattua viiriäistä. Ehkäpä niiden jälkeen vatsastani löytyy vielä tilaa herkullisille jälkiruuille.
Hotelli Vanajanlinna
Vanajanlinnantie 485
13330 Harviala Hämeenlinna
6 Comments
Milla - Pingviinimatkat
27.7.2015 at 21:06Kiva postaus Vanajanlinnasta. Siellä on vanhan työn puolesta tullut vietettyä paljon aikaa ja mietinkin tässä kesän mittaan juuri, että pitäisi tehdä ihan erillinen oma reissu noihin maisemiin vaikkapa vuoden päästä. Olen päässyt myös linnakierrokselle pariin kertaan ja vierailemaan biljardihuoneen kirjahyllyn takaa löytyvässä salakapakassa. Henkilökunta siellä on kyllä ihan todella upeaa porukkaa ja ruoka niin taivaallista, että en voi kuin kuola valuen toivoa pääseväni noiden herkkujen äärelle pian uudestaan. Tänä päivänä on kyllä ihan älytöntä kun miettii, että paikka oli metsästysmajaksi rakennettu… Harmi, että uima-allas on sittemmin peitetty. Muuten on kyllä kunnostettu vimpan päälle vanhaa kunnioittaen kuten upeasti kuvailitkin.
Anna-Katri
27.7.2015 at 23:02Kyllä Suomestakin löytyy kivoja matkakohteita, Vanajanlinna on niistä yksi hyvä esimerkki! Ja olipas kiinnostavaa kuulla noita kertomuksiasia ”tositoimista” Vanajanlinnasta – oletko muuten koskaan kohdannut linnan kummitusta siellä? Tai ainakin olisi mielenkiintoista kuulla tarinoita mitä kummituksesta siellä liikkuukaan. 🙂
Milla - Pingviinimatkat
28.7.2015 at 09:13Heh, meinasin kysyä sinulta myös kummituksesta, mutta jäi näköjään pois 😀 En onneksi ole kohdannut kummitusta, mutta keskustelin rouvan kanssa, joka ainakin ennen siellä veti näitä linnakierroksia asiakkaillemme ja hän kertoi todistaneensa sen olemassa olon. Samaisella rouvalla riittää tarina jos toinenkin kummituksesta kerrottavaksi, sekä moninaisia muita hienoja kertomuksia linnasta, joten mahdollisuus tulee niin kannattaa kierrokselle ehdottomasti osallistua.
Anna-Katri
31.7.2015 at 09:36Tuollaiset tarinat on kyllä niitä parhaimpia – täytyykin pitää mielessä tuo kierros, jos ja kun seuraavan kerran Vanajanlinnaan suuntaan. 🙂
Tickler
27.7.2015 at 22:11Aluksi: Suurkiitos blogistanne! Mahtavia vinkkejä eikä ihan kaikki pelkkiä kohdetietoja.
Palautetta haluaisin antaa kolmesta asiasta.
1.) Kolme postausta päivässä on minusta vähän liikaa. Säästääkö, hyvät naiset osa tylsiin, marraskuun pimeihin iltoihin. Ymmärtääkseni olette molemmat nyt pois Suomesta, joten Vanajanlinnan postaus (vaikka paikka ihana onkin), voisi hetken mielestäni odottaa.
2.) Kirjoittajan nimi selkeämmin esiin. Voi olla, että se jossain näkyy, mutten ole bongannut. Vrt. Noora & Noora, joiden nimet ovat vastaavat kuin teillä. Mutta joka postauksen heti alusta tiedän, että kumpi jutun on kirjoittanut . Teidän tapauksessa helpottaisi roadtripien loogista lukemista.
3.) Sivupalkkeihin toivoisin selkeämpiä hakumahdollsuuksia kohteittain.
Ehkä nämä kaikki löytyvät, jos lukisin blogiani ”oikeasti”. Mutta Bloglovinin kautta luettuna nämä asiat eivät vain satu silmääni.
Sori avautuminen, mutta näin kiva blogi ei varmaan pahastu moisesta palautteesta! Terkkuja molemmille ja ”happy landings”.
Anna-Katri
27.7.2015 at 23:00Suurkiitos itsellesi että täällä vierailet ja vieläpä olet jättänyt näin hyviä kehitysehdotuksia – niitä saa ja pitääkin myös jatkossa meille antaa, niin voimme paremmin tietää miten sivustoamme kehitämme. 🙂 Laitamme nämä kaikki kolme kohtaa muistiin, ja viimeistään kun palaamme takaisin Suomeen, katsomme niille kehitysratkaisuja. Tässä kuitenkin muutamia vastauksia jo nyt:
1. Ennen lomamatkojamme teimme postauksia vähän varastoon matkan ajalle – matkoilla ollessa kun ei koskaan tiedä koska seuraavan kerran koneen äärelle pääsee, saati sitten jaksaako matkalla koneen ääressä kuinka paljoa istuskella. Olemme kuitenkin olleet nähtävästi turhankin tuotteliaita ennen matkaa ja matkalla ollessa, ja nyt blogissa onkin ollut postauspäivityksiä välillä jopa kolmekin päivässä. Oikeassa olet siinä et pimeinä syysiltoina nämä matkajutut lämmittäisivät varmasti enemmän kuin nyt keskellä lomakautta. 🙂
2. Kirjoittajan nimi lukee postauksen yläosassa heti otsikon alapuolella esim. ”By Anna-Katri”. Tai näin ainakin näkyy, kun postauksen klikkaa auki nettisivuillamme – voi olla että bloglovin näyttää vain postauksesta tekstin alkuosan, johon Noora & Noora ovat näyttäneet laittavan alkuun nimikirjaimensa ”käsipelillä”.
3. Sivupalkkia ja muitakin postausten hakumahdollisuuksia tulemme varmasti parantamaan, kunhan vain pääsemme arkielämään taas takaisin. Tylsää että kivat ja hyödylliset postaukset hukkuvat blogeissa helposti postausvirtaan!
Eikä missään nimessä tarvitse pahoitella palautteesta – päinvastoin, jätäthän sitä jatkossakin!
Ihaniä kesäpäiviä sinulle! <3