Menu
Matkahetkiä

Ikuinen matkamuisto Pääsiäissaarelta

Muutaman kuukauden jälkeen maailmanympärimatkalla ollessani minuun iski ajatus jonkun pysyvän matkamuiston hankinnasta tältä matkalta. Koska kaikki tavarani jouduin kantamaan rinkassa mukana 10 kuukauden ajan, mitään materiaa en halunnut matkalta mukaan haalia. Mutta mikä olisikaan joku aineeton, mutta silti pysyvä matkamuisto, joka kertoisi minulle tarinaa tältä reissulta vielä vuosienkin päästä?

Ahaa-elämys täydellisestä matkamuistosta heräsi mieleeni Pääsiäissaarella, tuolla pienellä Tyynenmeren keskellä sijaitsevalla mystisellä saarella.

Yhtenä päivänä kävelin saaren isoimman kylän Hanga Roan pääkatua kohti postitoimistoa, kun matkan varrella näin kadun varteen pysäköidyn avolava-auton ja sen lavalle kootun ananaslastin. Ananakset olivat täydellisen terhakoita, pieniä kullanhohtoisia hedelmiä, joiden viereen pysähtymistä en voinut vastustaa. Tarkoituksenani oli ehkä ostaa itselleni maailman makein ananas, mutta samalla hetkellä kun silmäilin ananaslavaa, huomasin sen takana olevan piskuisen rakennuksen, jonka kyljessä luki “Tattoo”.

Enempää aikailematta kävelin sisään paikkaan ja aloin selailemaan heidän tatuointikatalogia. Kohta joku ainoastaan espanjaa puhuva poika tuli luokseni ja viittiloin hänelle, että josko voisin ottaa extempore pienen tatuoinnin. Hän nyökkäsi, laittoi minut istumaan mustalle tekonahkasohvalle ja antoi eteeni pari kuvakirjaa tatuoinneista. Tiesin tosin jo sisään astuessani, että haluaisin ottaa erään symbolisen maoritatuoinnin, johon olin törmännyt aiemmin, ja jonka viesti oli omassa merkityksessään minulle juuri täällä maailman toisella laidalla keskeinen.

Hetken odottelun jälkeen minut ohjattiin tatuointipenkkiin, ja artisti alkoi piirtämään ensin mustekynällä toivomaani symbolia nilkkani toiseen sivuun. Kun kaikki oli mallillaan, hän otti tatuointilaitteen esiin ja viiltävä surina alkoi halkomaan ei paitsi tärykalvojani myös kipukynnystäni. Kyseessä oli pieni, vain muutaman sentin kokoinen piskuinen tatuointi, mutta kipu säkenöi hermopisteiden kautta ympäri kehoani, kipuherkkä kun olen.

Samaan aikaan viereisessä penkissä paikallisen nuoren miehen selkään tatuoitiin jättikokoista maorilaista perinnekuvaa, ja jo jonkin aikaa penkissä oltuaan hän alkoi päästää ilmoille vaikeroivia ääniä nyrkkiään purren. Hän oli tainnut maata siinä jo aika kauan, mutta tatuointikuvion teko oli vasta puolivälissä, joten hänellä olisi vielä kestämistä vaikka kuinka. Häneen verrattuna oma kipuni pienestä tatuoinnista oli varmasti naurettavaa, joten päätin keskittyä tuijottamaan ulos pienestä sameasta ikkunasta kopin ympärillä piiskovaa rankkasadetta. Silti hänen karjaisunsa kuullessani tuntui pahalta.

Onneksi tatuointi oli kohta valmis ja pääsin maksamisen jälkeen livahtamaan ulos kidutuspenkistä. Vain tajutakseni että ulkona satoi edelleen kaatamalla ja kaikki kadut tulvivat valtoimenaan. Mutta kaikesta huolimatta päätin kipittää paikallispostiin postikortit viemään, sehän oli tämän päivän ainoa oikea tavoitteeni – ei tatuoinnin ottaminen. Olin kuitenkin niin innoissani uudesta matkamuistostani, ettei sade tuntunut enää haittaavaan ollenkaan. Kuvitella, olin mennyt ostamaan ananasta ja ottanutkin tatuoinnin sen sijaan täältä erikoisesta paikasta!

About Author

Seikkailumatkailija, naissoolomatkailun pioneeri ja yrittäjä Helsingistä. Reissaa maailman upeimpien reissukohteiden rinnalla tuntemattomissa paikoissa, joita ei valtamediassa näe. Tähän mennessä käytynä yli 130 maata ja tavoitteena vierailla niissä kaikissa. Haluaa samalla haastaa ennakkoluuloja ja rohkaista ottamaan askel oman mukavuusalueen ulkopuolelle.

No Comments

    Leave a Reply