Menu
Elämänmuutos

Irtisanoin asunnon, työpaikan ja poikaystävän – ja lähdin soolomatkalle

Istun tällä hetkellä lentokoneessa matkalla Istanbuliin. Jos totta puhutaan, en muistanut Helsinki-Vantaan lentokentälle suunnatessani, minne matkani jatkuu Istanbulista. Tai milloin ja mitä kautta olisin joskus tulossa takaisin. Kun lentokenttävirkailija kysyi näitä passiani tarkastaessa, hän sai vastaukseksi hämmentyneen hymyni. Onneksi hän ystävällisesti kertoi minulle matkareittini ja jutteli muutenkin mukavia reissujuttuja epäkiusallisen tilanteen välttämiseksi.

Tähän päivään kulminoituu jotenkin se kaikki, mitä viimeiset viikot elämässäni ovatkaan pitäneet sisällään. Ei ihme jos omat ajatukset eivät meinaa pysyä perässä näissä käänteissä. Varsinkaan kun useimmat niistä ovat sen verran isoja muutoksia, ettei kaikkea ole ehtinyt vielä kunnolla käsittelemään. Oma jaksaminen kaiken muutoksen ja stressin sietämisen keskellä on ollut koetuksella, tai sanotaanko suoraan äärirajoilla. Ehkä jopa sen verran yli sen oman rajan, että viime viikonloppuna tuntui siltä, etten vain enää jaksaisi. Teki mieli vetää peitto korviin ja vain piiloutua kaikelta, keskeyttää koko muutoskierre ja palata takaisin tuttuun ja turvalliseen, jos se vain olisi ollut vielä mahdollista.

Onneksi läheiset valoivat uskoa, sanoen, ettei tästä ole vaihtoehtoja kuin ylöspäin. Se mitä käyn nyt läpi, valmistaa minua siihen seuraavaan. Johonkin parempaan. Siihen minkä vuoksi näitä isoja päätöksiä elämässäni olen viime aikoina tehnyt. Ei auttanut muu kuin kaivaa jostakin sisältä se sinnikkyys esiin jälleen kerran. Itkusta sumentunein silmin hammasta purren – ei, en luovuttaisi vaan puskisin vaikka läpi harmaan kiven.

Nimittäin ennen sitä surullisen kuuluisaa Manchesterin matkaa olin yhden ja saman päivän aikana irtisanonut asuntoni ja työni, ja nooh, Manchesterissa sitten myös (mielikuvitus)poikaystävän. Jo yhdessä näistä päätöksissä on paljon käsittelemistä, saati sitten siinä, että toteuttaa ne kaikki lähes samalla kertaa. Voin sanoa, että jos kokeilette itse kotona, en vastaa seurauksista – vähemmästäkin saattaa joutua hermoromahduksen partaalle, kun yhtäkkiä kaikki se tuttu ja turvallinen on poissa ja tilalla on vain luopumista, hämmennystä, jotain ihmeellistä epävarmuutta ja pelkoa tulevasta. Ihmetellen, miten ihmeessä on omien päätöksiensä kautta lähtenyt tällä tavalla revittelemään kohti uutta ja tuntematonta.

Kuitenkin joskus muutos on välttämätöntä. Sen olen tiedostanut jo jonkin aikaa. Itseasiassa varsinkin viimeisen puolen vuoden aikana olen paljon pohtinut sitä, mitä haluan tehdä elämässäni, millaista elämää haluan elää. Mitä siihen kuuluu. Mitä vaaditaan siihen, että saisin hektisen elämäni balanssiin. Läheskään aina se karkumatka maailmalle ei ole auttanut poistamaan mielestä niitä arjen epäkohtia, päinvastoin huhtikuussa olin kaiken arjen ja matkojen välisen tasapainoilun sekä mystisen sairauden keskellä väsyneempi kuin koskaan. Tajusin, että nyt viimeistään minun olisi tehtävä asialle jotakin, en voisi enää jatkaa näin. Mutta ajatustyö vaati paljon aikaa – varsinkin kun elää yksin, ja on itse vastuussa aivan kaikesta, vaatii jokainen hyppy uuteen ja tuntemattomaan syvällisempää pohdintaa, harkintaa ja järkeilyä. Ja jos totta puhutaan, en tiedä olisinko koskaan uskaltanut tehdä niitä isoja ratkaisevia päätöksiä elämässäni ilman erään ihmisen antamaa tsemppausta ja tukea. Harmi vain, että hänkin on nyt yksi niiden päätöksien seurauksia eikä enää elämässäni mukana näkemässä sitä, mihin tämä matka vielä kohdallani johtaakaan.

Mutta nyt ajattelin karistaa kaiken tämän myllerryksen ja muutoksen taakse seuraaviksi viikoiksi ja keskittyä vain ja ainoastaan siihen, mistä olen aina nauttinut ja minkä kautta olen joka ikinen kerta tuntenut eläväni edes himpun verran enemmän – matkailuun. Nimittäin varsinkin noilla aiemmilla soolomatkoilla mitä kaukaisempiin ja eksoottisempiin maihin olen aina jotenkin ollut eniten oma itseni, riisuttu versio kaikesta ympärilläni olevasta, ja juuri noilla reissuilla olen voinut kohdata oman elämäni ja ajatukseni aivan eri tavalla, aidommin, kuin kiinni siinä kiireisessä arjessa eläessä. Reissuilla maailman laidalla olen jotenkin enemmän läsnä itseni kanssa, ja olenkin aina sanonut, että nuo matkat ovat aina olleet reissukohteiden lisäksi myös matka omaan itseeni. Toivon todellakin, että myös tämä seikkailu, jolle nyt suuntaan, auttaa minua jäsentämään ajatuksiani paremmin, ymmärtämään asioiden merkityksen ja luottamaan siihen, että elämä kantaa. Minne ikinä päätänkään tästä seuraavaksi suunnata.

About Author

Seikkailumatkailija, naissoolomatkailun sanansaattaja ja yrittäjä Helsingistä. Reissaa maailman upeimpien reissukohteiden rinnalla tuntemattomissa paikoissa, joita ei valtamediassa näe. Tähän mennessä käytynä yli 150 maata ja tavoitteena vierailla niissä kaikissa. Haluaa samalla haastaa ennakkoluuloja ja rohkaista kaikkia ottamaan askel oman mukavuusalueen ulkopuolelle.

13 Comments

  • Anna
    24.7.2019 at 18:47

    Jaksamista ja oikein hyvää ja vahvistavaa reissua!

    Reply
  • Sini
    24.7.2019 at 18:48

    Safe journeys ?

    Reply
  • Gzim
    24.7.2019 at 20:09

    Ei voi muuta sanoa vain hyvää jatkoa ?

    Reply
  • Susanna
    24.7.2019 at 21:06

    Tsemppiä, hyvä päätös. Uskon että tulet pärjäämään ja ei voi tietää mitä mahtavaa seuraavaksi tulee vastaan. Oletko harkinnut matkailualaa? ehkä siitä irtoaisi seuraava työkin? minä en voi matkaoppaaksi hakea kun siihen vaaditaan ajokortti, muuten harkitsisin sitäkin vaihtoehtoa. On myös tarjolla sesonkityötä esim. turistimialalta kesän ajaksi sekin voisi olla yksi vaihtoehto, jos haluaa olla ulkomailla ja harkita mitä jatkossa tekee. Englannilla pärjää aika hyvin ja uusia kieliäkin voi oppia

    Reply
  • Nicola
    24.7.2019 at 21:10

    Isot tsempit uuteen elämänvaiheeseesi.

    Reply
  • Tuuli
    25.7.2019 at 08:23

    Hurjia juttuja, mutta pärjäät varmasti, mitä ikinä sitten päätätkään tehdä?

    Reply
  • Anna
    25.7.2019 at 09:53

    ❤️

    Reply
  • Tildis
    25.7.2019 at 10:17

    Varmasti löydät elämässä vielä kaiken haluamasi, kun olet noin avoin kaikelle <3

    Reply
  • Pellavasydämen Mervi
    26.7.2019 at 10:38

    Oih! Mulla on paljon helpompi ja halvempi tapa rentoutua ja kirkastaa ajatuksia: istun nojatuoliin ja otan sukankutimen käteen. Sellainen yksitoikkoinen työ, jonka osaan vaikka silmät kiinni tehdä. Ajatukset lähtee laukkaamaan ja yleensä ne selkiytyvät – eivät ehkä ensimmäisenä iltana, mutta vähitellen….

    Reply
  • Merja
    26.7.2019 at 14:29

    Siis, teitkö nämä asunnon ja työpaikan irtisanomiset ennen kuin suhde lopahti? Ikäänkuin turhaan? Oliko suunnitelmissa ulkomailla asuminen? Olethan kyllä puhunut ennenkin ulkomaille muutosta. Ehkäpä tämä reissu selvittää mitä haluat. Joskus on hyvä unohtaa miehet tulevaisuuden suunnitelmistaan, ettei koko elämä mene miehen kyttäämiseen.

    Reply
  • Karri
    26.7.2019 at 21:14

    Nauti Anna-Katri vapaasta laiffistas. ? ?
    Oot nyt kyllä loman tarpeessa. Ota ilo irti laiffis vapaudesta! Fanisi ovat saletisti iloisii puolestasi ? ?
    Bonjaan kyllä mitä on olla henkisesti loppu. ☹️
    Oon itsekin irtisanonut noista yhden asian kesäkuun puolivälissä 2016, mutta se oli voi voi 3.mainituistasi & eka seukkaus vajaan 3 kk suhde. En vain oikeasti jaksanut valittavaa nuorta naista, jolle kaikki oli laiffissa niin kurjaa. ? Hän oli välillä myös painostava. Olin silloin myös oikeasti henkisesti loppu.
    Mutta mull’on myös yksi noista mainituistasi irtisanomisistasi laiffini merkkipaaluni.
    Vietin 3.7. Ensimmäisen oman asunnon saamisen XIII v vuosipäivää. ? Helsinki-Munkkiniemi.
    Kyllä. Olen budjannut nykyisessä kodissani 2006 kesästä lähtien. ? Onnea sullekin Anna-Katri, että bongaat jnkn mieluisan kodin. ? tai mieluisan tien elää tätä laiffii. Ymmärrän omasta pysyvästä kodistani huolimatta myös heitä, ketkä nauttivat vaihtuvasta kodista. ??‍♂️
    Mutta kaikkea hyvää! ? Kaikille on parasta se oma mieluisin tie. ?

    Reply
  • Robert
    28.7.2019 at 16:58

    Mistä sä näitä juttuja oikein kaivat?
    Aika outoja tuon ikäiseltä ihmiseltä!

    Reply
  • Lukija
    30.7.2019 at 14:57

    Oikein!! Muutos ja kasvaminen on jossain määrin aina yksinäistä, eikä niitä päätöksiä tule koskaan ymmärtämään sellaiset ihmiset, jotka eivät itse pysty (!) tekemään samanlaisia ratkaisuja. Eikä niiden tarvitsekaan! Tsemppiä tulevaan ja todellakin, niin kaunan kuin päätökset on sydämellä tehty, niin elämä kyllä kantaa.

    Reply

Leave a Reply