Ensimmäistä kertaa Islantiin suunnatessani pystyinpä vähän tietämään mitä tämä seikkailu eteen (tai elämääni) toisikaan. Toisena sateisena matkapäivänä suuntasimme kasuaalisti valassafarille ja pysähdyimme lounaalle pienelle saarelle. Tämän jälkeen valassafarimme piti kai jatkua, mutta suunnitelmiin tuli muutos, sillä itse Islannin presidentti oli kutsunut seurueemme hänen luokseen alkuillan food&fun-tapahtumaan.
Joten valassafarilta rantauduttuamme ryntäsimme hotellille vaihtamaan läpimärät toppavaatteet edustavampiin asuihin. Onneksi meille oli sanottu, ettei presidentin luona olisi mitään pönötysjuhlaa tiedossa, vaan islantilaiset suuntaisivat vastaaviin tilaisuuksiin suurinpiirtein villapaidoissa, farkuissa ja vaelluskengissä. Onneksi niin, nimittäin matkagarderoobistani löytyi tasan yksi sivistyneempi kukkamekko, jonka tuli tällä kertaa kelvata niittinilkkureiden pariksi.
Ennen presidentin kotiin sisälle suuntaamista en todellakaan tiennyt mitä odottaa, mutta samantien aulaan päästyäni jännitys suli. Presidentin koti oli toki normaaliin asumukseen verrattuna hulppea, mutta silti islantilaiseen tyyliin jotenkin maanläheinen. Kun meidät vielä virallisten kättelyiden jälkeen toivotettiin tervetulleiksi ja maljojen kohotuksessa kehotettiin nauttimaan rennosti illasta, tein työtä käskettyä. Dippailin kasuaalisti presidentin tarjoamia porkkanoita laavasuolaan, ja maistelin kokoajan täyttyvää viinilasiani.
Tunnelma oli rento, jotenkin hassun erikoinen – siellä kristallikruunujen katveessa islantilaiset kuka villapaidoissaan ja kuka mustissa puvuissaan tervehtivät tuntemattomia iloisesti ja läimivät uusia tuttavuuksia olalle cocktail-palojen ahmaisun lomassa. Ja kukapa olisi tiennyt että tuon presidentin talon valloituksen jälkeen päätyisin vielä islantilaiseen yökerhoon ja tapaisin herran, joka oli juuri aiemmin tavannut Islannin presidentin vähän virallisemmissa vastaanotoissa ja siitähän se juttu sitten lähti…
No Comments