Jättiläissaukon jalanjäljillä

Yhdessä David Attenborough:n luontodokumentissä vilahti jotain kiehtovaa. Joen uomassa Brasilian kosteikoilla arkipäiväänsä vietti jättiläissaukko perhe. Ne puuhastelivat joen penkereellä, telmivät vedessä ruokaa etsien ja sitten mässäilivät saaliskalat nopeasti suuhunsa. Ruuan jälkeen saukkoperhe lepuutteli vedessä selällään kelluen ja perheen pikkusaukot kiipesivät välillä emonsa mahan päälle vuorotellen. Ei ne ehkä maailman söpöimpiä otuksia olleet, mutta jokin niissä oli kiehtovaa.

Jopa niin paljon, että kun suunnittelin matkaa Brasiliaan ensisijaisena haaveena vierailla Rio de Janeirossa ja Amazonin sademetsissä, en voinut lopulta vastustaa kiusausta käydä samalla reissulla myös jättiläissaukkojen kotiseudulla. Brasilian lounaisosassa sijaitseva Pantanalin luonnonsuojelualue on yksi maailman isoimpia kosteikkoalueita, ja sinne matkanteko jättiläissaukkoja tapaamaan ei ollut kovin helppoa. Ensin lento Cuiaban lentokentälle, siitä retropakulla pitkin pomppuisia hiekkateitä yhä syvemmälle suistoalueelle. Jossakin vaiheessa kulkupeliksi piti vaihtaa traktori alle, kun kosteikkoalueella ollaan. Ja lopuksi vielä saukkojen reviirille päästäkseen puikkelehtia veneellä tiheän vesikasvillisuuden läpi isommalle joelle.

Veneessä odotin jännittyneenä milloin näkisinkään tämän otuksen sen luonnollisessa elinympäristössään. Mutta kun saukot eivät olleetkaan kotona tutussa paikassa, pelkäsin etten näe niitä tällä reissulla ollenkaan. Ajoimme veneellä hiljaa eteenpäin luonto-oppaani skannaten vesistöä. Ja yhtäkkiä joen varresta esiin pomppasi jättiläissaukon pyöreä pää, sitten toinen! Ne olivat olleet kalastusreissulla kauempana ja nyt katselivat veneen suuntaan uteliaan kummastuneina ennen kuin katosivat taas veden alle. Kun eläimet tulivat uudestaan pintaan en voinut olla ihmettelemättä niiden oikeasti jättiläismäistä kokoa – tv:stä niiden suuruus ei ollut todellakaan välittynyt oikeassa mittasuhteessa.

Seurasin kiinnostuneena jättiläissaukkojen päiväaskareita ja en voinut olla myhäilemättä itselleni ja omapäisyydelleni, että olin päättänyt matkustaa tänne keskelle ei mitään yhden luontodokumentin innoittamana. Nimittäin jättiläissaukkojen lisäksi alue osoittautui muutenkin melkoiseksi paratiisiksi eläinbongarille!