Menu
Arki matkojen välillä

Korona-arkea kotona – Miten menee

Juuri vähän aikaa sitten juttelin ystäväni kanssa puhelimessa siitä, mitä viimeinen vuosi (aina siitä surullisen kuuluisasta Islannin reissusta saakka) onkaan pitänyt sisällään. Jos vuosi 2019 oli yhtä vuoristorataa monella elämän osa-alueella, on myös vuosi 2020 näiden alkuvuoden kuukausien aikana päässyt yllättämään. Päällimmäisenä niistä varmasti mielessä koronatilanteen tuoma maailmanlaajuinen kriisi sekä sen myötä maailman rajojen sulkeutuminen kaikelta matkailulta. Mutta sen rinnalla elämässäni on ollut tänäkin vuonna monia isoja muutoksia – kuten yrittäjäksi hyppääminen, hotelliin muuttaminen ja koiran hankinta.

Mutta mitä muuta tänne koronan keskelle arkielämääni oikein kuuluukaan, jos unohdetaan vaihteeksi ne isommat elämänmuutokset? Tässä pari arkisempaa kysymystä kuluneelta viikolta ja vastauksiani niihin:

Mikä oli viikonlopun paras juttu?

Koko viikonloppu oli varsin onnistunut tähän koronatilanteeseen nähden. Viikonloppuni alkoi jo vähän perinteeksi muodostuneella kauppareissulla ja perjantai-illan kokkailuilla, ja ilta vierähti sitten aika myöhäiseksi sohvalla hömppääkin hömpempiä seurapelejä pelaten. Lauantai sitten kuluikin riippumatta ulkona vallitsevasta kauniista kevätsäästä lähes kokonaisuudessaan kotona sisätiloissa rentoutuen – aktiviteettinä oli lähinnä noutoruuan tilaaminen ja Netflixin selaaminen. Sunnuntaina jatkuva aurinkoisen keväinen sää sai mielen vähän haikailemaan terassikahviloihin päivää paistattelemaan, mutta onneksi sentään noutokahvit ja puiston penkit täyttivät tarpeen tähän “ihmisten ilmoilla” olemiseen.

Viikonlopussa oli monta yksittäistä pientä hetkeä, jotka sellaisenaan olivat parhaita. Jopa niin, että pari kertaa huomasin miettiväni, kuinka tällaisia tavallisia asioita, joissa ei tavallaan ollut sinäänsä mitään ihmeellistä, olin kaivannut. Läsnäoloa ja sitä, että osaa pysähtyä, ja vain olla. Sen jos minkä tämä koronatilanne on minulle ainakin opettanut.

Arvosana viime viikon arkipäiville?

Njaah, mitähän tästä sanoisi. Pääsiäisen jälkeen arkipäivät viikolla olivat ihan mukiinmeneviä, sillä onnekseni minulla töitä yrittäjänä on riittänyt, vaikka maailman tilanne tällä hetkellä aika kaaottinen onkin. Silti tällä hetkellä arkipäivistäni poissa ovat aiemmin tottumani työelämän hektisyys kiireisine aikatauluineen ja deadlineihin liittyvine paineineen, joten arki tuntui lopulta aika iisiltä vaikka monta työtehtävää viikolla valmiiksi hoidinkin.

Ja kun siihen päälle lisätään kotona kanssani asuva koirakaveri ja hänen kanssa vietetyt hauskat hetket, jotka ovat joko saaneet sydämeni pakahtumaan tai estottomat nauruhepulit koiran touhuja katsellessa, voin sanoa arjen olleen todellakin mukiinmenevää vaikka täällä sisätiloissa kotosalla paljon aikaa vietänkin. Olen myös ottanut tavaksi pyrkiä soittamaan ystäville ja sukulaisille ainakin kerran päivässä, kaikkien viestien ohella, jotta saan edes jonkinlaista sosiaalista kontaktia tämän koronan tuoman eristäytymisen aikana – ja ehkäpä samalla voin myös piristää jonkun muun päivää.

Arkipäivät eivät kuitenkaan pitäneet sisällään mitään sen ihmeellisempää, joten aika tasaisella linjalla mentiin ja siitä syystä arvosanaksi antaisin ehkäpä 7,5.

Miten aamusi alkoi tänään?

Tänään olen valitettavasti herännyt jo klo 5 aikoihin varmaankin siihen, kun ulkona alkoi tulla valoisaa. Yritin kuitenkin saada vielä unen päästä kiinni mutta turhaan – tyydyin sitten hetkisen selaamaan somea ja sisustuskauppojen sivuja, sillä nyt kotona ollessa sisustuskuume on vihdon iskenyt ihan kunnolla kaikkien viime vuotisten muutto- ja remonttistressien jälkeen. Seiskan aikoihin nousin lopulta sängystä ylös koirakaveriani herätellen – hän on nimittäin niin aamu-uninen, että mielellään jäisi sänkyyn vielä köllöttelemään pidemmäksi aikaa. Aamutoimia tehdessäni Saskia onneksi heräsi, niinpä pääsin kantamaan sen ulos aamutarpeilleen.

Ulkoilun jälkeen tein itselleni aamaista, avocado-leivän paistetulla kananmunalla ja ison kahvikupposen kera. Koiralle laitoin kuppiin penturuokaa, mutta se näytti olevan edelleen niin väsynyt, että kipitti lähes suoraan sohvalle jatkamaan uniaan kun itse selailin ensin Helsingin Sanomien uutisia ja aloin sitten kirjoittamaan tätä postausta.

Mitä teet vielä tänään?

Seuraavaksi aloitan tämän päivän työt. Ohjelmassa on muutamia Skype/Teams-palavereita ja niiden lisäksi to do -listalla on muutama ei niin kiireinen homma, mutta koska tänään ei ole mitään akuutimpaa, niin ajattelin edistää niitä. Lisäksi haluaisin tänään saada kahlattua läpi muutamat sisustuksen nettikaupat ja suoritettua parit tilaukset kotiini. Erityisesti nimittäin makuuhuoneeni kaipaa sisustuksen viimeistelyä, sillä varsinkin nyt kevätauringon myötä täysivalkoinen huone vain muutamine sisustuselementteineen näyttää silmääni liian kliiniseltä. Haluaisin sinne enemmän etnistä vivahdetta ja matkailun tuntua!

Illalla varmaankin viimeistelen tämän postauksen ja julkaisen sen, sekä päivitän kuulumisia omaan instaani, mutta myös Saskian Insta-tilille. Pentuaika menee niin nopeasti ohi, että on kiva saada näitä muistoja tallennettua pentupäivistä yhteen ja samaan paikkaan. Muuten päivän ohjelmassa ei ole muuta kuin koiran kanssa ulkoilua ja oleilua sekä toki pientä kokkailua itselleni (ja koiralle).

Mitä odotat tältä viikolta?

Tämän viikon arkipäiviltä odotan kivaa työmoodia, kun tunnen olevani tuottelias ja saan hommia eteenpäin, mutta mikään kiire tai stressi ei vaani kulman takana. Myös kotona olisi kiva saada sisustus- ja siivousjuttuja eteenpäin, mutta niistä en ajatellut ottaa sen enempää paineita. Viikonlopulta odotan taas hyvää säätä ja hyvää seuraa, toiveena olisi päästä vaikkapa lauantaina puistopiknikille ensimmäistä kertaa tänä vuonna. Eväskassissa ei tarvitsisi olla mitään ihmeellistä – vaikkapa muutama erilainen juustopala ja suosikkiviiniä, niin olisin jo onnellinen. Ja jos sää ei vielä salli puistossa hengailua, niin onneksi taloyhtiöstä löytyy tuuletusparveke jos toinen, jossa tämän koronatilanteen salliman retken voisi myös helposti toteuttaa.

Mikä oli viime viikolla eniten mielessä?

Ajatus siitä, että olisi niin mahtavaa osata olla stressaamatta liikaa tulevasta, liittyipä se sitten työhön, ihmissuhteisiin tai omaan elämään sekä elämänvalintoihin ylipäätään. Haluaisin entistä enemmän olla läsnä hetkessä ja nauttia siitä mitä elämässä kulloinkin sillä hetkellä on käynnissä, ilman että murehdin liikaa tulevaa. Lisäksi haluaisin olla jälleen edes piirun verran parempi ihminen kuin edellisellä viikolla enkä antaa ajatuksissani liikaa sijaa muiden ihmisten typerille kommenteille siitä mikä on elämässä oikein tai väärin. Tärkeintä onkin löytää omassa elämässä se kultainen keskitie, jossa on onnellinen ilman että sitä tarvitsee todistella muille vaikkakin olen myös vahvasti sitä mieltä, että se jolla onni on, ei todellakaan ole velvoitettu sitä kätkemään. Ihanaa on nähdä ihmisiä, jotka ottavat korona-arjesta ja elämän pienistä hetkistä kaiken irti sekä saavat myös ne tavalliset hetket tuntumaan merkityksellisiltä.

Mitä mietit matkailusta tällä hetkellä?

Kun pääsin kotiin edelliseltä reissultani, ja todistin sitä, kuinka maa toisensa jälkeen laittaa koronan vuoksi rajojaan kiinni, ymmärsin heti, että matkailu ja oma kaukokaipuuni on toissijaista juuri nyt. Sen aika on sitten joskus myöhemmin, eikä meistä kukaan varmastikaan voi tässä tilanteessa sanoa varmaksi milloin maailman rajat taas avautuvat kaikille, varsinkaan vapaa-ajanmatkailijoille. Mutta tällä hetkellä mielessäni ei ensisijaisesti ole seuraavat matkat (tai niiden puutteet) vaan päinvastoin nyt jos koskaan elämässäni tuntuu olevan juuri sopiva hetki sen oikean ja omannäköisen arjen rakentamiseen kaiken alkuvuoden muutosten (tai jos totta puhutaan, koko edellisen vuoden muutosten) jälkeen. Toki myönnän sen, että vaikkapa kuluneena viikonloppuna tuli seuralaiseni kanssa pohdittua ääneen tulevia matkahaaveita “sitten joskus” -lausein, mutta niille ei tässä tilanteessa vielä voi, eikä tarvitsekaan, laittaa mitään toteutusaikataulua. Kunhan eletään päivä kerrallaan, ja katsotaan mihin maailma menee. Toivottavasti vain parempaan suuntaan!

About Author

Seikkailumatkailija, naissoolomatkailun pioneeri ja yrittäjä Helsingistä. Reissaa maailman upeimpien reissukohteiden rinnalla tuntemattomissa paikoissa, joita ei valtamediassa näe. Tähän mennessä käytynä yli 130 maata ja tavoitteena vierailla niissä kaikissa. Haluaa samalla haastaa ennakkoluuloja ja rohkaista ottamaan askel oman mukavuusalueen ulkopuolelle.

3 Comments

  • Susanna
    22.4.2020 at 20:58

    Kiva pikkukoira. Ei tiedä tästä tilanteessa meneekö koronakriisi kesällä, syksyllä vai talvella ohi. Toivon että lääke/rokote kehitettäisiin. Olen yrittänyt viihtyä, mutta en vaan viihdy oikeasti. Välillä selailen just koirakuvia ja matkakuvia pinterestissä kaipaan muita maisemia

    Reply
  • Tuuli
    24.4.2020 at 18:04

    Saskia on kyllä supersöpö? Korona on tosiaan pakottanut elämään päivän kerrallaan enemmän kuin mikään asia koskaan. Olen myös hyväksynyt sen, että ulkomaille pääsee sitten kun pääsee, eikä ole todellakaan varmaa tapahtuuko se edes vuoden sisällä, ellei rokotusta tule. Olisi todella kidutusta vaan päivästä toiseen odottaa tilanteen muuttumista. Hurja reissusi Syyriasta Suomeen oli varmaan sekin sinulle välttämätön elämänmuutoksen ja tasapainoisemman arjen tiellä.

    Reply
    • Anna-Katri
      28.4.2020 at 20:59

      Ulkomaan reissut on tosiaan nyt varmasti jonkin aikaa jäähyllä, enkä totta puhuttuna tiedä miltä maailma sitten myöhemmin matkailun suhteen näyttää. Mutta toivotaan parasta! Nyt kuitenkin on aika keskittyä arkeen ja elämään täällä päivä kerrallaan. 🙂

      Reply

Leave a Reply