Menu
Bali / Elämänmuutos

Kun unelma ei toteudukaan – Balin sijaan Suomessa

Kiitos vain vuosi 2020, ei tule sinua kyllä ikävä. Juuri nyt vuoden vaihteessa minun oli tarkoitus olla toivottamassa vuosi 2021 tervetulleeksi Balilla, pienen kaislakattoisen vuokra-bungalowini terassilla banaanipuiden katveessa nostamassa terveysjuomamalja uudelle vuodelle ja uudelle alulle elämässäni. Yhden unelman toteutumiselle. Toisin kuitenkin kävi.

Palataanpa hieman ajassa taaksepäin, niin kerron koko tarinan, miten tähän pisteeseen päädyin. Alkuvuodesta 2020 palasin vastentahtoisesti takaisin Suomeen Balilta, jossa viettämäni aika oli jälleen antanut vastauksia erityisesti siihen, että halusin lopulta uskaltaa ottaa rohkean askeleen irtisanoutua palkkatyöstä ja hypätä täysipäiväiseksi yrittäjäksi. Tätä unelmaa kohti minua ajoi erityisesti ajatus yrittäjyyden mahdollistamasta vapaudesta – kun saisin työkuvioni ja asiakasprojektini rakennettua kuntoon, voisin työskennellä läppärini kautta mistä päin maailmaa tahansa ja säännellä itse paremmin työpäivieni sisällön. Tuolloin uuden elämänsuunnan myötä ilmoittauduin vuoden mittaiseen life coaching -koulutukseen, josta toivoin löytäväni erityisesti tukea ja työkaluja niiden omien syvimpien unelmien tunnistamiseen, oman elämäntehtävän kirkastamiseen ja omannäköisen elämän rakentamiseen.

Yrittäjänä en kuitenkaan ehtinyt olla kuin kuukauden päivät, kun tapaus nimeltä k-o-r-o-n-a iski maailmaan ja jäädytti lähes kaiken normaalin elämän. Minäkin vetäydyin omaan poterooni ja aloin keskittyä arjen pyörittämiseen. Tsemppasin itseäni, ettei elämä Suomessa olekaan niin ikävää, kun laittaa oman arjen kuntoon. Kesä tuli ja meni, näennäisesti kaikki vaikutti olevan hyvin, mutta sisällä tunsin ahdistusta. Ympäriltä kuulin toitotusta siitä, kuinka nyt kaikkien meidän suomalaisten pitää olla onnellisia kotimaastamme, nähdä vihdoinkin sen tyhjänpäiväisen ulkomaiden koluamisen ja reissuhömpötyksen sijaan lähelle ja arvostaa mitä jopa lähipuistostakin voi löytää.

Ja voi kuulkaa, minä yritin. Tein töitä kotoa käsin, ja kun en tehnyt töitä, lenkkeilin koiran kanssa lähipuistossa, ihastelin aurinkoisia päiviä ja fiilistelin asuinalueeni luonnonläheisyyttä. Reissasin Suomessa ja merkitsin Google Mapsiin ylös kiinnostavia lähikohteita tulevia viikonloppuja varten. Siivoilin kaappeja ja sisustin kotia itseni näköiseksi, tunnelmoin pienen kotini viihtyisyyttä. Täällä oli näennäisesti hyvä olla, mutta silti mieleni harhaili välillä muualle.

Yhtenä alkusyksyn päivänä tein life coaching -kurssitehtävänä itselleni oman elämän aarrekarttaa, jonka tekoon suhtauduin aluksi pienellä epäilyksellä – tuskin se mitään elämää mullistavia ahaa-elämyksiä toisi unelmieni suhteen, mutta olisipahan ainakin pientä puuhasteltavaa sateiseen päivään. Aloin keräämään kuvia itseäni miellyttävistä asioista, joiden voisin toivoa olevan osa tulevaisuuttani ja joiden avulla näkisin itseni elämässä unelmaelämääni.

Kun virtuaalinen leikekirjani alkoi olla täynnä erilaisia kuvia, aloin karsimaan niistä kuvia yhdelle tyhjälle paperille, tulevalle unelmakartalleni. Huomasin jonkun äänen sisälläni sanovan, että minun pitäisi valita kartalle kuvia, jotka edustaisivat elämääni Suomessa. Olisi hyvä työ, kaunis järjestyksessä oleva työpiste, varallisuutta ja osakesalkkuja, entistä isompi asunto kalanruotoparketteineen ja trendikeittiöineen, valkoisella sohvalla koiran vieressä poikaystävä villapaidassaan, illalliset ja illanvietot uusissa ravintoloissa ja mökkiviikonloput seesteisissä järvimaisemissa kaveriporukalla.

Mutta noiden kuvien kohdalla jokin vain tökki. Katseeni alkoi harhailemaan yhä enemmän aivan toisenlaisiin kuviin. Kun lopulta aarrekarttani oli valmis. Hämmennyin. Sitten purskahdin itkuun. Kuvakollaasi oli niin minä, niin itseni näköinen, että se tuntui syvällä sisimmässäni. Se resonoi kaikkia niitä hulluja haaveitani, jotka olin itseltäni tämän vuoden myötä (tai ehkä koko elämäni aikana) kieltänyt. Kuvakollaasia katsoessani tiesin, että siinä olevat asiat olivat niitä, joita oikeasti haluan elämääni ja joita haluan lähteä tavoittelemaan.

Kiinnitin unelmakartan tietokoneeni työpöydälle, ja aina tylsänä hetkenä palasin sen kuviin ja niiden tuomaan fiilikseen. Ne antoivat jotenkin lohtua siihen, että ehkä minua varten olisi tulevaisuudessa jotakin muuta kuin tämä käsillä oleva hetki Suomessa.

Ja sitten yhtenä syksyisenä päivänä sain vastauksena viestin, että minulle saattaisi avautua mahdollisuus ottaa se ratkaiseva askel kohti näitä unelmia. Viesti nimittäin koski pysyvämmän oleskeluluvan hankkimista Indonesiaan, mielessäni sieltä toki erityisesti henkinen kesämökkipaikkani Balilla. Syksyn sateisina päivinä otin entistä enemmän selvää viisumikuvioista, täytin hakemuksia, kiikutin papereita notaarille allekirjoituksen todistusta varten, lähetin papereita ja vastaanotin niitä. Odotin, ja odotin.

Kun marraskuu alkoi kääntyä joulukuuksi kilahti sähköpostiini lopulta viesti, jonka sisältöä en ollut ensin uskoa todeksi. Olin saanut itselleni pitkäaikaisempaan viisumiin oikeuttavan e-visan. Tämän viisumin eli Kitasin turvin voisin olla Indonesiassa yhtäkestoisesti vaikka 2 vuotta ja toisin kuin perinteinen turistiviisumi, olisin vapaa tulemaan ja menemään Indonesiaan tuon 2 vuoden aikana kuten haluaisin ilman joka kerta uudelleen haettavaa tai uusittavaa viisumia. Lisäksi viisumi antaisi minulle pysyvyytensä vuoksi muitakin mahdollisuuksia aina paikallisen ajokortin saamisesta väliaikaisen tai pysyvämmän asunnon hankintaan.

Edellytyksenä Kitas-viisumilleni oli, että e-visan myöntämisestä seuraavan 90 päivän aikana minun olisi saavuttava maahan ja rekisteröitävä Kitas. Siltä istumalta varasin itselleni lennot Balille joulukuulle ja bookkasin itselleni kuukaudeksi unelmieni bungalowin, josta käsin viisumin virallisen rekisteröinnin odottamisen ohella voisin alkaa kartoittamaan mahdollisuuksiani rakentaa elämäni osittaisesti Balille. Pohdin, että tuona aikana haluaisin ainakin ottaa selvää mahdollisuuksistani hankkia Balilta pysyvämpi tukikohta, sellainen kakkoskoti, jossa voisin tulevaisuudessa viettää ainakin osan vuodesta. Sekä toki myös kartoittaa muitakin mahdollisuuksia tulevaisuuden varalle ja ylipäätään makustella elämää Balilla uudesta vapaammasta näkökulmasta.

Vielä ennen joulua kaikki näytti hyvältä. Jännitys ja innostus sisälläni kasvoi – enää viikko ja olisin pitkästä pitkästä aikaa lentokoneessa matkalla Balille laittamaan alulle sitä unelmaani, josta olin pienen ikuisuuden haaveillut!

Mutta sitten alkoi tulla huolestuttavia uutisia. Ensin koronan kakkosversion leviäminen Briteistä sai Indonesian keskeyttämään kaikki viisumiprosessit Brittien lisäksi muutamille muille maille (turistiviisumeja Indonesiaan ei ole myönnetty ollenkaan sitten maaliskuun 2020). Sitten tuli Brittien totaalinen matkustamiskielto Indonesiaan. Muutaman päivän sisällä tuli uusi päivitys: kaikki Indonesiaan tulevat matkustajat joutuisivat suuntaamaan Jakartan lentokentältä suoraan 5 päivän hotellikaranteeniin ennen kuin matka maan sisällä voisi jatkua ja sitäkin seuraisi aiemmin jo voimassa ollut 14 päivän omaehtoinen karanteeni.

Sitten tuli se mitä pelkäsin: Indonesia laittaisi rajat totaalisesti kiinni – kaikki muut paitsi Indonesian kansalaiset (muutamia poikkeusviisumeita lukuunottamatta) eivät pääsisi maahan ainakaan 1.-14.1. välisenä aikana. Sitä seurasi jonkin asteinen kaaos. Jakartan lentokenttä tukkeutui, karanteenihotellit ja koronatestaukset ylikuormittuivat. Ilmassa alkoi myös leijua pelko, että kun kansainväliset lennot eivät enää tule maahan, ei sieltä myöskään olisi lentoreittiä ulos ainakaan kovin helposti. Entä miten kävisi maan sisäiselle matkustukselle, alettaisiinko sitäkin rajoittaa? Ja kuin kirsikkana kakun päälle, Balille tuli voimaan ulkonaliikkumiskielto iltaisin ja öisin vuoden vaihteen ajalle useammaksi päiväksi.

Jossakin välissä tätä uutisrumbaa aloin luovuttaa. Aloin järkeillä. Miksi ihmeessä laittaisin itseni keskellä tällaista koronakaaosta, varsinkin sen jälkeen mitä koin keväällä maailman sulkiessa ensimmäistä kertaa rajojaan koronan vuoksi. Pari päivää ajatukseni laukkasivat ylikierroksilla kun yritin miettiä eri skenaarioita sekä listailla plussia ja miinuksia sille lähteäkö vai jäädä. Aloin kallistumaan siihen suuntaan, että ehkä nyt ei vain ollut oikea aika lähteä vaikka kyse olisi kuinka isosta unelmasta. Jos se unelma olisi tarkoitettu minulle, se kyllä odottaisi.

Joten luovutin. Luovuin unelmastani. Ainakin toistaiseksi. Siitä unelmasta, joka oli kannatellut minua koko tämän pitkän ja pimeän syksyn, antaen voimaa sille, että tämän hullun vuoden 2020 jälkeen olisi jotakin uutta ja ihanaa luvassa. Ärsytti ja suretti, ja huomasin välillä sättiväni itseäni siitä, että miksi minusta ei löytynytkään sitä rohkeutta vain ottaa ja lähteä, viis siitä mitä vastassa olisi. Tiedän, että näin olisin varmasti aiemmin toiminut, mutta nyt kaikkien vaihtoehtojen valossa tuntui vain lopulta järkevimmältä, ja toki myös vastuullisemmalta, odottaa.

Vaikka edelleenkin harmittaa aivan suunnattomasti, olen yrittänyt tsempata itseäni sillä, että ehkä sittenkin asiat menivät niin kuin on tarkoitettu vaikken sitä tarkoitusta kaiken tämän harmituksen keskellä tällä hetkellä vielä näekään. Ehkä tämän reissun peruuntumisen myötä avautuu elämääni jotakin uutta. Ehkä sillä, että Balin bungalowin terassini sijaan istunkin nyt tutuksi tulleella kotisohvalla Helsingissä, on jokin muu merkitys.

Ja kuka tietää, ehkä sittenkin vielä ennen viisumini umpeutumista pääsisin vielä matkustamaan Indonesiaan. Mutta sen varaan en enää laske, sillä sen jos minkä olen vuonna 2020 oppinut, ettei mitään kannata ottaa itsestäänselvyytenä ja muutokset varsinkin matkailun osalta voivat nopeita. Onneksi Suomessa paikoillaan olo ei sentään tarkoita sitä, ettenkö voisi unelmoida uudelleen. Seuraavaksi alankin kartoittamaan niitä uusia toiveita ja haaveita tulevaisuuteni varalle, liittyipä niihin Bali tavalla tai toisella, ja laatimaan niistä suunnitelmaa vuodelle 2021.

Oletko sinä jo määrittänyt tavoitteet vuodelle 2021? Olisitko kiinnostunut osallistumaan ilmaiseen valmennukseeni, jossa pääset määrittelemään konkreettisesti omia unelmiasi ja laatimaan suunnitelman askeleista niitä kohti? Lue lisää ja ilmoittaudu täältä! Huom. ilmoittautuminen sulkeutunut.

About Author

Seikkailumatkailija, naissoolomatkailun pioneeri ja yrittäjä Helsingistä. Reissaa maailman upeimpien reissukohteiden rinnalla tuntemattomissa paikoissa, joita ei valtamediassa näe. Tähän mennessä käytynä yli 130 maata ja tavoitteena vierailla niissä kaikissa. Haluaa samalla haastaa ennakkoluuloja ja rohkaista ottamaan askel oman mukavuusalueen ulkopuolelle.

10 Comments

  • Anna | Muuttolintu.com
    3.1.2021 at 11:19

    Jotenkin samaistun tuohon, ettei kotimaan reissut sitten kuitenkaan ihan riitä täyttämään sitä koronan tekemää aukkoa. Oli se kotimaa sitten Australia tai Suomi tai mikä tahansa. Voin kuvitella miten paljon harmittaa! Mutta ehkä sille Balin suunnitelmalle vielä aika avautuu. Tuo viisumiprosessi muuten kiinnostaisi enemmänkin, tuo voisi olla varteenotettava vaihtoehto meillekin joskus vuosien päästä. Tsemppiä!

    Reply
    • Anna-Katri
      6.1.2021 at 13:45

      Niinhän se taitaa olla, että joissakin kaukokaipuu vain on ja pysyy. Toivotaan että tulevaisuus taas pian mahdollistaa vapaamman reissaamisen! Ja kiitos, alkuharmituksen jälkeen olen lopulta ollut tyytyväinen siihen että tein tämän päätöksen – Indonesiassa taitaa vain caset ja rajoitukset kasvaa tällä hetkellä…

      Reply
  • Onpa harmittavaa! Voin kuvitella, että asia harmittaa erityisen paljon siksi, että se oli jo niin lähellä toteutua. Korona on tosiaan pilannut monilta todella paljon asioita, jotka tuntuivat käytännössä jo saavutetuilta. Olen kuitenkin varma, että tuonkin unelman saat varmasti tulevaisuudessa toteutettua, jos vain sitä itse siinä vaiheessa vielä haluat!

    Reply
    • Anna-Katri
      6.1.2021 at 13:46

      No kieltämättä tämän unelman osalta nyt testattiin meikäläistä. Mutta ensiharmituksen jälkeen olen onneksi jo osannut suunnata katseen kohti tulevaa, koronan jälkeiseen aikaan. Toivotaan että tämä tilanne maailmalla asettuu uuteen normaaliin pian ja pääsemme kaikki toteuttamaan unelmiamme!

      Reply
  • Susanna
    3.1.2021 at 22:44

    Jatkuvasti jatkuva koronatilanne on harmittava, toivottavasti se laantuisi tämän vuoden aikana kuitenkin. Minullakin oli kevään aikana tallennettu useita eri loma-asuntoja listalle, nyt niistä on useampi hävinnyt eli varmaankin myyty jo pois. Kotimaan matkailua olen myös kokeillut, sään takia ei vaan ole sellaista kun muualla. Täytyy tehdä uusia suunnitelmia, olisiko lähempänä joku kohde johon pääsisit lähiaikoina helpommin? tosin se koronatilanne vaikuttaa vieläkin kaikkeen. Toivon että koronatilanne laantuisi ja tulisi hyviä tarjouksia joihin voisi tarttua, toisaalta pelkään myös sitä jos kaikki kohteet muuttuu superkalliiksi.

    Reply
    • Anna-Katri
      6.1.2021 at 13:47

      Toivotaan parasta, että tämä tilanne olisi pian ohi ja maailma asettuisi uuteen normaaliin. Tuntuu kyllä hullulta ajatella, että kohta on vuosi mennyt tällaisissa eriskummallisissa olosuhteissa. Kaipaan matkailua ja toki myös elämää Balilla! Mutta ei kun vain uusia unelmia kohti. 🙂

      Reply
  • Tytti
    4.1.2021 at 20:33

    Samaistun kyllä suuresti tuohon ettei kotimaanmatkailu korvaa ulkomaanmatkailua. Itsekin kiertelin tänä kesänä uusia kohteita Suomesta ja vaikka ihan kivoja paikkoja olikin, niin silti kuitenkin luonto ja kasvusto on enemmän tai vähemmän samanlaista kaikkialla, ruoka, hajut, tuoksut ja maisemat sitä samaa. Ulkomailla uusien paikkojen kokeminen on niin kokonaisvaltainen elämys, mihin Suomessa matkaillessa en vain pääse. Kova on itselläkin ikävä jo ulkomaille! Toivotaan että tämä vuosi olisi edellistä parempi ja pääset pian toteuttamaan Balin unelmasi <3
    Itsekin koiranomistajana olen kiinnostunut mitä olit ajatellut tehdä koirallesi jos lähdet Balille? Otatko sen mukaan vai jääkö koira Suomeen? Koiran hankittuani olen ollut korkeintaan 3 viikon matkoilla kun en ole raaskinut jättää koiraa pidemmäksi aikaa hoitoon, ja olen asennoitunut että mahdolliset pidemmät matkat voin tehdä vasta kun koiradta joskus aika jättää. Omalla koiralla on epilepsia, jonka vuoksi sen kuskaaminen ulkomaille ei stressitekijöiden vuoksi ole vaihtoehto.
    Kaikkea hyvää tähän alkavaan vuoteen!

    Reply
    • Anna-Katri
      6.1.2021 at 13:51

      Niin kyllähän kotimaasta löytyy paljonkin hienoja ja kiehtovia kohteita, mutta juuri niin kuin selitit – se ei vain ole sama asia kuin ulkomailla uusissa kohteissa reissatessa.
      Balille/Indonesiaan ei voi koiraa viedä ollenkaan lainsäädännön vuoksi, enkä kyllä muutenkaan haluaisi koiraani sellaiseen riskiin asettaa, mitä koirat joutuvat maassa kohtaamaan. Saskialla on onneksi kakkoskoti täällä Suomessa vanhempieni luona, jossa on tottunut olemaan ja sieltä löytyy myös koirakaveri.
      Kaikkea hyvää myös sinulle ja koirallesi tähän alkavaan vuoteen! <3

      Reply
  • Hanna
    5.1.2021 at 13:25

    Harmillista kyllä – mutta sanoisin että oikea päätös. Asun itse Indonesiassa ja täällä on terveydenhuolto romahtamassa käsiin ja hautausmaat ovat täynnä. Tämähän ei näy julkisissa korona tilastoissa. Vierailin Balilla nyt joulukuussa ja ex-pat meininkiä siellä tämä ei tunnu aina hetkauttavan. Moni ex-pat ei tunnu välittävän ja jotkut uskovat ja uskottelevat muille edelleen että tämä on ns. ”hoax”. Itse olen menettänyt työkavereita koronalle niin tuntui kauhealta katsoa vierestä. Lisäisin sen vielä tuohon listaasi puoltamaan päätöstäsi että täältähän loppuivat medevac lennot ja muut valtiot esim Singapore ja Australia eivät anna koneiden laskeutua joten hädässä ei pääse pois. Moni vakuutusyhtiö ei myös vakuuta suosiolla enää koronalta joten nämä perusterveydenhuollon kysymykset on hyvä huomioida. Bali kyllä odottaa vierailijoita kovasti, niin ei se kartalta katoa. Parempia aikoja odotellessa!

    Reply
    • Anna-Katri
      6.1.2021 at 13:55

      Samaa olen huomannut joidenkin osalta Balin menossa, todella harmillista kun lopulta paikalliset ovat niitä, jotka ovat suurimmassa riskitilanteessa kärsijöinä. Ja tosiaan näyttää siltä että tilanne koko maassa on vain pahempaan suuntaan menossa ja todennäköisesti rajoitukset vain tiukentuvat, joten siltäkin osin tiedän, että tein oikean päätöksen. Toivotaan, että rokotusten myötä koko maailma pääsisi pian asettumaan uuteen normaaliin! Kaikkea hyvää sinulle sinne Indoihin! <3

      Reply

Leave a Reply