Kysymyksiä ja vastauksia matkabloggaamisesta

Marraskuussa vierailin Helinä Rautavaaran museon matkailuillassa juttelemassa matkakirjoittamisesta yhdessä useita matkakirjoja kirjoittaneen Juha Vakkurin kanssa. Siinä missä Juha edusti perinteisempää kirjoittajakaartia, olin itse mukana enemmän matkabloggaamisen näkökulmasta. Ja koska jo ennen tilaisuutta kuten myös tilaisuuden paneelikeskustelussa ja sen jälkeisessä minglauksessa nostettiin esiin niin monia kiinnostavia kysymyksiä, päätin kirjoitella tähän postaukseen auki omia vastauksiani niin matkakirjoittamisesta ja -bloggaamisesta kuin matkailusta ylipäätään näiden kysymysten innoittamana:

Miten aloitit matkoistasi kertomisen? Mikä motivoi sinua?

Aloitin vuosia sitten pitää matkoillani matkapäiväkirjaa, johon tallensin lähes joka päivä tavallisia matkapäivää kuvaavia asioita – niin perinteisiä päivän tapahtumia paikkoineen, mutta myös hieman fiiliksiä siitä hetkestä ja juuri kohtaamistani kokemuksista. Koska olin jo useamman vuoden pitänyt lifestyle-blogiani, aloin jossakin vaiheessa miettimään, että mitä jos nuo pölyiset päiväkirjan sivut herättäisi henkiin omaan matkablogiin, sillä tekstien lisäksi kovalevyille oli kertynyt aivan valtava määrä valokuvia matkoilta. Matkablogin perustamisen ensisijainen tavoite olikin saada omakohtaiset matkakokemukset talletettua yhteen ja samaan paikkaan itselleni muistoksi, mutta toisaalta myös uusien matkojen myötä antaa inspiraatiota blogiini löytäneille lukijoille.

Kirjoittamiseen minua motivoi jokin sisäinen palo ensinnäkin matkailuun, mutta myös aitojen matkakokemusten tallentamiseen. Haluan kirjoituksieni kautta muistaa elävästi sen hetken, jonka olen kyseisellä reissulla kokenut ja toisaalta myös viedä blogini lukijat nojatuolimatkalle noihin hetkiin eripuolille maailmaa.

Miten motivaatio näkyy kirjoituksissasi edelleen vai näkyykö?

Näkyy varmasti erityisesti niissä blogiteksteissä, joita kirjoitan suoraan matkaltani, silloin tunnen olevani kirjoittajana parhaimmillani, kun pääsen kirjoittamaan tuntojani ylös juuri koetusta asiasta tai hetkestä. Matkalla ollessa minulle tulee myös usein tarve pysähtyä hetkeksi tietokoneen äärelle tallentamaan kokemuksia ylös ja jos en pääse nettiyhteyden puuttuessa julkaisemaan tekstejä blogiini, tallentuvat ne tietokoneeni muistiin. Toivon myös, että motivaationi ja intohimoni matkailuun paistaa blogiteksteistäni läpi. Pyrin julkaisemaan n. 3-4 postausta joka viikko, olin matkalla tai en. Välillä kirjoitustyö vaatii enemmän, välillä tekstit taas syntyvät helpommin, mutta haluan säilyttää jokaisessa jutussani tietyn tason vaikka postausaiheet voivatkin vaihdella sen mukaan olenko kirjoittamassa juttuja kotona vai matkalla. Yksi motivaation lähteitä on ehdottomasti lukijoilta saatu palaute ja erityisesti kommentit siitä, että olen pystynyt omalla esimerkilläni ja blogijutullani motivoimaan muita lähtemään matkalle ja vieläpä siihen kohteeseen josta olen kirjoittanut. Se on paras kannustin mitä tiedän, ja haluan jatkossa tarjota lukijoilleni entistä parempia juttuja.

Onko sinulla esikuvia kirjoittamisessa ja matkustamisessa?

Matkailun suhteen olen aina sanonut, että jos jonkun kuuluisan ihmisen haluaisin tavata, olisi se ehdottomasti luontodokumenttien herra David Attenborough. Sen lisäksi, että hän on reissannut mitä erikoisemmissa paikoissa, hän osaa kertoa kyseessä olevasta hetkestä hyvin aidosti ja mukaansatempaavan elävästi. Sohvalla istuessa tuntuu, että olisi oikeasti hänen mukanaan matkalla katselemassa mitä erikoisempia eläimiä ja luonnonihmeitä.

Kirjoittamisen suhteen minulla ei niinkään ole esikuvia, ja pakko myöntää, että useimmiten luen kirjoja vain matkalla ollessa. Ja ei varmaankaan tule yllätyksenä, että lukemani kirjat käsittelevät lähes aina matkailua tai sijoittuvat tapahtumillaan eri puolille maailmaa. Blogeja seurailen jonkin verran, mutta erityisesti matkablogeissa minuun vetoaa enemminkin valokuvat kuin tekstit.

Luetko itse matkakertomuksia? Matkakertomus joka on tehnyt sinuun vaikutuksen? / jonka lukemista suosittelet?

Luen kyllä, ja varsinkin ennen maailmanympärimatkalle lähtöä tuli kahmittua läpi ties mitä matkakirjoja sen hetkiseen kaukokaipuuseen ja inspiraation hakuun. Silloin tuli myös luettua läpi esimerkiksi monia Juha Vakkurin kirjoja, sillä erityisesti hänen reissut ympäri Afrikkaa kiinnostivat.

Yksi isoimman vaikutuksen tehnyt kirja taitaa kuitenkin olla Papua-Uudessa-Guineassa lukemani Kira Salakin Four Corners -kirja. Kirjoittaja oli nimittäin matkustanut ensimmäisenä naisena läpi Papua-Uuden-Guinean ja kirjassaan kertoi näistä huimista kokemuksistaan. Kirjan tarinat tuntuivat lähtevän mielikuvituksissani aivan eri tavalla lentoon kirjan sivuilta, koska olin itse juuri kyseisessä maassa ja näin ollen kirjan tapahtumat tulivat enemmän iholle.

Tulevatko seuraajasi / lukijat juttelemaan sinulle matkustamisesta / asumisesta toisessa maassa? Millaisia tarinoita ihmiset haluavat kuulla / jakaa ja miksi luulet että niin on?

Tulevat kyllä juttelemaan, ihan vaikka jossakin tapahtumassa Suomessa joku saattaa tulla nykäisemään hihasta ja kertoa seurailevansa matkablogiani, mutta olen kohdannut myös blogini lukijan jopa yökerhossa Afrikassa. Yleisesti matkailusta ja eri matkakohteista keskustelemisen lisäksi näissä kohtaamisissa nousee usein esiin kysymykset tai kokemukset yksinmatkailusta. Nyt maailmanympärimatkani jälkeen olen myös pyrkinyt itse aktiivisesti järjestämään iltamia, jossa blogini seuraajat pääsevät juttelemaan reissuistaan samanhenkisessä porukassa. On mahtavaa tuoda ihmisiä yhteen matkailun ympäriltä. Ja toki saan lähes päivittäin kommentteja blogiini, jonka lisäksi vastailen matkalle lähtöä suunnittelevien kysymyksiin myös sähköpostitse. Ja olenpa kerran myös jutellut puhelimitse erään lukijani kanssa, kun hän oli suunnittelemassa matkaa Madagaskarille.

Koenkin, että blogin kautta pystyn tuomaan eri matkakohteet oman kokemukseni kautta lähemmäksi lukijoita. Ehkä he saavat inspiraatiota aivan uusista matkakohteista, jonne he eivät koskaan olleet haaveilleetkaan matkasta tai ehkä he saavat postauksistani vahvistusta tai lisätietoa jo suunnittelemaansa matkakohteeseen. Ja toisaalta koska kirjoitan juttuni usein hyvin henkilökohtaisesti, veikkaan, että moni pystyy myös samaistumaan matkatarinoihini. Uskonkin, että matkailuun liittyen ihmiset haluavat kuulla ennen kaikkea aitoja tarinoita, sellaisia kokemuksien ja kohtaamisten kuvailuja, että he pystyvät tekstin ja valokuvien kautta hetkeksi matkaamaan juuri kyseiseen matkakohteeseen ja hetkeen, vaikka eivät olisi siellä koskaan käyneetkään.

Suositteletko matkustamista kaikille, vai vaatiiko se aivan tietynlaista luonteenlaatua?

Suosittelen ehdottomasti kaikille, iästä tai taustoista riippumatta. Toki yksinmatkaillessa varsinkin hyvin erikoisissa matkakohteissa tarvitaan tietynlaista omatoimisuutta ja rohkeuttakin, mutta sanoisin silti, että matkailun myötä oppii myös ymmärtämään, ei pelkästään muita, vaan myös itseään paremmin. Ja mitä enemmän matkailee, sitä enemmän oppii ymmärtämään, millainen matkustustapa on itselleen se sopivin. Olenkin halunnut blogissani kannustaa erityisesti naisia lähtemään rohkeasti sille unelmiensa matkalle vaikka reissuun suuntaisikin yksin. Ensimmäinen soolomatka toki jännittää, mutta toivon omakohtaisten kokemuksieni ja niistä kirjoittamieni postausten kautta madaltavani tätä kynnystä.

Miten näet matkustamisen tulevaisuuden maailmassa? Onko aistittavissa uusia muotoja, trendejä? Mitä ajattelet näistä?

Uskon, että tulevaisuudessa matkustetaan yhä enemmän sinne, mistä on sosiaalisessa mediassa jaettu upeita valokuvia ja inspiroivia tarinoita videoina. Jo nyt tämä trendi on havaittavissa esimerkiksi Instagramin kautta, kun monet haluavat tallentaa itsestään juuri samanlaisen kuvan samassa paikassa kuin heidän seuraamansa insta-henkilö.

Tietysti on hienoa, että sosiaalisen median kautta voidaan näyttää yhä helpommin mitä kaikkia upeita paikkoja maailmasta löytyykään, mutta mielestäni tässä on vaarana se, että kun metsästetään vain sitä täydellistä valokuvaa, jää kaikki siitä ympäriltä näkemättä. Se, mitä joku instajulkkis tilillän jakaa, ei todellakaan kerro koko totuutta kyseisestä paikasta tai matkakohteesta. Peräänkuuluttaisinkin jonkinlaista aitoutta ja vastuuta sosiaalisen median vaikuttajille.

Omakohtaisesti törmäsin tähän kyseenalaiseen Instagram Perfect -valokuvamaailmaan, kun olin maailmanympärimatkallani Kambodzassa. Googlailin tietoa Angkor Watin temppelialueesta, minne kannattaisi mennä, ja törmäsin erään miljoona seuraajaa omaavan Instagram-tähtösen tiliin upean kuvan kera. Ajattelin, että jos hän on käynyt kyseisessä paikassa kuvan ottamassa, kannattaisi minunkin sinne toki mennä. Niinpä tuktuk-kuskini kärräsi minut kyseiselle paikalle hieman hämmentynyt ilme kasvoillaan. Ja ymmärsin tämän ilmeen, kun pääsimme tuolle alueen ränsistyneelle takaportille. Angkor Watin temppelialueelta olisi löytynyt toinen toistaan upeampia paikkoja, mutta Instagram-tähtönen oli valinnut tämän paikan kuvalleen ehkä siitä syystä ettei siellä ollut muita ihmisiä. Koska paikassa ei oikeasti ollut mitään nähtävää. Kaiken huipuksi bongasin hänen photoshopanneen kuvastaan pois häiritsevät roskikset ja rakennuskaiteet. Minua harmitti suunnattomasti. Jo se, että olin mennyt lankaan ja lähtenyt paikan päälle hänen kuvan vuoksi, mutta minua harmitti koko alueen ja maan puolesta. Eihän tämä paikka ollut mitään Angorin temppelialueen muuhun loistoon ja sieluun verrattuna.

Onko matkoilla tapahtuneita asioita, joista et halua kirjoittaa? Onko eettisiä näkökulmia, joiden puitteissa kirjoittamista on pohdittava? Miten valitset näkökulman?

Yritän kirjoittaa kaikki juttuni mahdollisimman aidosti, on kyseessä sitten mikä tahansa asia matkoilta. Aiemmin minulle oli kuitenkin hieman haastavaa kertoa joistakin matkalla kokemistani henkilökohtaisista asioista, mutta maailmanympärimatkani aikana ymmärsin, että juuri nuo henkilökohtaiset kokemukset tekevät siitä kokemuksesta aidon. Pystyn kertomaan matkastani vain ja ainoastaan oman kokemukseni kautta, joten miksi jättäisin jotakin blogini ulkopuolelle. Jos jonkin matkakohteen kokemiseen on vaikuttanut vaikkapa ihastuminen tai sairastuminen, heijastuu tämä varmasti myös siihen, kuinka paljon nautin tai en nauti kyseisestä matkakohteesta, ja mielestäni on vain inhimillistä tuoda myös nämä puolet matkailusta esiin.

Matkoilla ollessani koen ensisijaisesti olevani matkailija, en asioista raportoiva toimittaja. Olen kyseisessä maassa turistina, joten mielestäni en ole silloin oikea henkilö kertomaan kaikkitietävästi maan tilanteesta tai ihmisten oloista. Toki pyrin blogissani tuomaan esiin omakohtaiset havaintoni, mutta tietoisesti saatan jättää maan poliittisen tilanteen tai jotkut muut uutisista lukemani epäkohdat pois. Jos en pysty jostakin kirjoittamaan 100 % faktana, ei mielestäni kannata henkilökohtaisen blogin nimissä lähteä leikkimään maan asiantuntijaa. Meille matkailijoille maa näyttäytyy varmasti aina erilaisena kuin maassa asuvalle.

Eettisestä näkökulmasta katsottuna minun täytyy aina myös muistaa tekstiä kirjoittaessani ja varsinkin kommentteihin vastatessani, etteivät kaikki lukijani ole samanlaisia matkailijoita kuin minä. Toiset ovat matkailleet enemmän ja toiset vähemmän, toisia kiinnostaa tietyt asiat ja toisiaa taas ihan muut jutut. Erityisesti matkakohteen turvallisuusseikat ovat sellaisia, joista minulta aina kysytään, ja joihin sitten hyvin harkiten vastailen – tilanteet kun voivat muuttua hyvin nopeasti, ja toisaalta vaikka itse olisin kokenut kyseisen matkakohteen turvalliseksi, ei joku muu välttämättä koe sitä samalla tavalla ja matkalla ollessa voi aina odottamattomiakin tilanteita tapahtua.

Millainen on sponsorin vaikutus matkakertomukseen, jos matkalla on jokin sponsoroiva taho?

Blogiyhteistöitä teen vain sellaisten tahojen kanssa, jotka koen omiksi ja omaan matkustustyyliini sopiviksi. Olen sen verran monia vuosia ollut ammattibloggaaja, että osaan jo sopimusvaiheessa asettaa omat ehtoni yhteistyölle. Tärkeintä niissä itselleni on se, että voin aidosti jakaa oman kokemukseni juuri sellaisena kuin se on ollut ja onneksi kaikki, joiden kanssa olen yhteistyötä tehnyt, ovat antaneet minulle vapaat kädet kokemuksen jakamiselle, sillä tällöin se palvelee myös heitä parhaiten markkinointimielessä. Toki etukäteen sovitaan vaikkapa postauksen teemasta ja julkaisuajankohdasta, mutta sisällöllisesti teen jutusta aina omannäköiseni. Ja näilläkin matkoilla teen monia asioita ihan omatoimisesti ilman yhteistyökumppanin välikättä, joten kokemukset ovat aina omakohtaisia. Kummaksun esimerkiksi ajatusta yhteistyöstä, että joku kirjoittaa matkakohteen turvallisuusseikoista pitkän maksetun postauksen vaikkei ole koskaan kyseisessä maassa käynytkään – tämä ainakin riitelee oman yhteistyöfilosofiani kanssa.

Ovatko matkasi mielestäsi muuttaneet sinua? Mitä seuraavaksi?

Ovat ehdottomasti. Olen matkojen myötä saanut enemmän perspektiiviä elämään ja ymmärtänyt sen, mikä on oikeasti tärkeää, sekä toki myös arvostamaan enemmän niitä asioita, joita ympärilläni on. Toki yksinmatkailun myötä olen myös kasvanut itsenäisemmäksi ja omatoimisemmaksi. Toisaalta tuntuu siltä, että mitä enemmän maailmaa näen, sitä suuremmaksi kaukokaipuuni kasvaa ja haluan matkustaa aina vain yhä erikoisempiin ja eksoottisempiin paikkoihin. Välillä toki haluan matkustaa myös niihin tuttuihin paikkoihin.

Olen palannut juuri maailmanympärimatkalta, joten seuraavaksi pysähdynkin sitten suunnittelemaan niitä seuraavia seikkailuita. Kotiinpaluun jälkeen olen jo piipahtanut Tallinnassa, Madridissa, Bukarestissä, Kiovassa, Minskissä ja Lontoossa, ja  tulen viettämään joulun Marokossa, mutta seuraavalle vuodelle ei ole vielä mitään suurempaa tiedossa. Haaveena on toki jossakin vaiheessa taas lähteä pidemmälle reissulle tai muuttaa ulkomaille.