Ohrid – kaupunki järven rannalla

Automatka Kreikan Kastoriasta Makedonian Ohridiin oli mitä kaunein luonnonpuiston läpi ajaessa, mutta Ohridiin saapuessa pieni pettymys iski ensin. Haavekuvat seesteisestä vanhasta järvenrantakylästä katosivat hetkessä, kun navigaattori päätti ensin johdattaa auton vikasuuntaan Ohridin pääkatujen neonvalojen välkkeeseen. Ostoskadulla oli tarjolla perinteistä turistikrääsää, turisteja soljui kaduilla sadoittain joka suuntaan, veneretkien kaupustelijat nykivät ohikulkijoita hihansuusta ja ravintoloiden ulkopuolelle oli pystytetty jättikokoisia menutauluja salamavalolla räiskäistyillä annoskuvilla varustettuna. Kaiken kruunasi ravintoloista ulos pauhaava musiikin jytke. Kaasutimme auton äkkiä takaisin päätielle ja suunnistimme ilman navigaattoria kaupungin pääkaduista syrjemmällä sijaitsevaan majapaikkaan.

Sentään etukäteen varattu pieni majatalo vastasi odotuksia, ja kaikeksi onneksi se sijaitsi kauempana turistien kansoittamasta keskustasta kauniin vanhan kaupungin uumenissa, sokkeloisten ja kapeiden mukulakivikatujen perällä. Parvekkeelta avautui näkymät Ohrid-järvelle ja kaupungin oranssinpunertavien kattojen ylle. Tosin vielä yön aikana kirosin Ohridin yöelämää, kun ilmastoinnin puutteesta auki jättämästäni parvekkeen ovesta kantautui sisään ravintoloiden musiikin jytke myöhälle yöhön ja naapurimajatalon vieraat päättivät keskellä yöllä aloittaa karaokehoilotuksen aivan parvekkeeni alla. Korvatulppien avulla sain kuitenkin taas unenpäästä kiinni, ja seuraava aamu Ohridissa valkeni hieman toiveikkaampana.

Aamiaiselle päätin suunnata vanhan kaupungin perälle rannan päälle rakennettuun ravintolaan, jossa tuorepuristettua appelsiinimehua siemaillessani sain tuijotella yksikseni tyyntä Ohrid-järveä ja siellä verkkaisesti lipuvia veneitä. Aamiaiselta jatkoin matkaa vanhan kaupungin päällä pienen kukkulan laella sijaitsevalle Saint Naumin luostarille, jonka pihamaalla sain myös vaellella ja tuoksutella jättikokoisia ruusuja kaikessa rauhassa ilman turistilaumoja. Ehkä kaikki muut olivat vielä nukkumassa pois edellisen illan (ja yön) juhlintojaan, ja en voinut olla hykertelemättä sille, että onneksi olin itse väsymyksen vuoksi jättänyt Ohridin yöelämään tutustumisen väliin – nyt pystyin antamaan tälle kaupungille uuden mahdollisuuden tehdä vaikutuksen minuun. Kun keskipäivän aurinko alkoi porottamaan kuumemmin, vetäydyin pikkuhiljaa täyttyvältä rantakadulta syvemmälle vanhan kaupungin kiemuraisille kaduille, ja matkalla hotellille löysin sattumalta kauniita käsintehtyjä koruja valmistavan hippipariskunnan putiikin, jossa koruja ihastellessa sain varmasti kulumaan lähemmäs tunnin.

Iltapäivän paistattelin päivää varjoisalla parvekkeellani, ennen kuin suuntasin katselemaan auringonlaskua takaisin Saint Naumin luostarin kukkulalle. Aurinko ehti jo painumaan järven takana siintävien kukkuloiden taakse, kunnes illallinen vei voiton auringonlaskun tuijottelusta. Ohridin pääkaduille en suostunut enää jalallani astumaan illalliselle edellisen illan turistimättöjen vuoksi, joten varovaisesti päätin kokeilla aamiaispaikkani vieressä sijainnutta paikallisia herkkuja tarjoavaa ravintolaa. Kun taidokkaasti tehdyn annoksen ja järvimaisemien lisäksi sain vielä eteeni lasillisen paikallista valkoviiniä, aloin järvelle tuijotellessani pikkuhiljaa tykkäämään Ohridista enemmän. Turistikaupunkihan se on varsinkin kesällä, mutta kun keskittää huomionsa niihin pieniin kauniisiin asioihin turistikatujen ulkopuolelle, on Ohrid oikeastaan ihan kiva pieni lomakohde – ja ennen kaikkea se sijaitsee mitä upeimmissa maisemissa.