Pingviinin kosketus

Etelämantereen risteily on ollu yksi reissuelämyksiä ylitse muiden. Siinä missä valkoisen erämaan valtavuus hurmasi, veivät päähuomion kyllä lopulta Etelämantereen pienet otukset – Pingviinit nimittäin. Niiden puuhasteluja olisi voinut seurata päivästä toiseen vaikka kuinka kauan kyllästymättä, mutta rantautumiset jäätikölle ja pingviineiden asuinseuduille oli hyvin rajoitettua niin aikataulun kuin myös alueen suhteen.

Siinä missä turistien piti pysyä tarkoin omalla alueellaan, saivat pingviinit temmeltää kuten halusivat. Ja usein uteliaimmat tulivat turistien alueelle pällistelemään näitä muukalaisia. Hehän eivät osanneet pelätä ihmisiä ollenkaan.

Meitä oli ohjeistettu ehdotomasti olemaan koskematta pingviineihin vaikka se kuinka houkuttaisi niiden pehmolelumaisen söpöyden vuoksi. Siitä ei kuitenkaan ollut mitään opastusta, mitä tehdä, jos pingviini tulee koskettelemaan.

Yhtenä ensimmäisistä päivistä olin kyykistyneenä lumipenkkaan ottamaan valokuvia maisemasta ja siinä nököttävästä pingviiniyhdyskunnasta. Kun sitten opas varoitti minua lähestyvästä pingviinistä, jähmetyin paikoilleni, etten häiritsisi sitä. Mutta pingviinillä ei ollutkaan aikomustaan tampata ohitseni, vaan uteliaana se tuli yhä lähemmäs ja lähemmäs. Kohta se oli aivan vieressäni, ja tunsin pingviinin nokan varovaisen kosketuksen polvessani. Sitten uudelleen, jopa kolmannen kerran. Coolisti yritin vain pysyä paikoillani liikkumatta, mutta en voinut olla miettimättä, että mitä jos kyseessä olisikin joku pingviinininja, joka alkaisi kohta näykkimään vaellushousujani tai tuuppimaan minua kumoon oudosta asennostani.

Jonkin aikaa pingviini tuijotteli minua pää kallellaan ja välillä nokallaan minua koskettaen, mutta sitten jatkoi matkaansa kaikessa rauhassa köpytellen ohitseni. Alun kiinnostuksen jälkeen taisin lopulta olla tylsä tuttavuus kun kanssani ei saanut mitään pingviinileikkejä aikaiseksi. Itselleni tämä kokemus oli kuitenkin jotenkin herkistävä, miten uskomatonta oli olla täällä toisella puolella maapalloa ja kokea tälläinen kohtaaminen villin luonnon kanssa.