Menu
Arki matkojen välillä

Sitten meitä oli kaksi…

Olen ikuisuuden haaveillut omasta koirasta, mutta aiemman työkiireen ja toki myös jatkuvan matkailun vuoksi koskaan ei ole ollut oikea hetki koirakaverin hankintaan. Mutta kun pitkien pohdintojen jälkeen päätin alkuvuodesta uskaltaa hypätä täysipäiväiseksi yrittäjäksi, vapautui arjesta kertaheitolla enemmän aikaa ja ennen kaikkea energiaa kaikelle muulle kuin työlle. Samalla huomasin entistä enemmän haluavani löytää sopivan balanssin arjen ja matkojen välille, niin että osaisin myös välillä olla suorittamatta, pysähtyäkin, enkä vain aina paeta arjen kaaosta ja vastoinkäymisiä maailmalle mitä erikoisemmille seikkailumatkoille.

Ja niin elämänmuutosaskeleiden ja ajatustyön päätteeksi luokseni arkea sulostuttamaan muutti pari viikkoa sitten pieni mutta pippurinen Yorkshirenterrieri tyttö, jolle annoin nimen Saskia lempikirjani The Wanderess mukaan. Seuraavaksi siis tiedossa aikamoisia koiraseikkailuja (joista muuten enemmän Saskian omalla Instagram-tilillä @adventuresofsaskia)!

Koska joitakin on kummastuttanut se, että seikkailijasieluni on yhtäkkiä päättänyt hankkia koiran ja asettua aloilleen, niin laitoin Instagram Stooreihin pystyyn kyselyn, jossa sai esittää mitä tahansa kysymyksiä uudelle koiran omistajalle – liittyivätpä ne sitten koiran hankintaan, arkeen tai matkoihin. Tässä siis kootusti vastauksiani muutamiin eniten kysyttyihin ja kiinnostaviin kysymyksiin:

Onko sinulla ollut aikaisemmin koiraa?

Minulla on ollut kaksi kääpiösnautseria yhdessä vanhempieni kanssa. Toinen hankittiin, kun asuin vielä vanhempieni luona, ja toinen muutti perheeseen kun olin opiskelemassa. Opiskeluaikoinani toinen koirista asui myös jonkin aikaa luonani ennen kuin koirista tuli niin erottamaton parivaljakko, että päätimme yhteistuumin niiden paikan olevan samassa osoitteessa. Nämä koirulit ovat valitettavasti lähteneet koirien taivaaseen viimeisien vuosien aikana kunnioitettavassa iässä 15 ja 18 vee, joten heidän jälkeen sekä minun että vanhempieni elämässä on ollut koiran mentävä aukko. Tosin onneksi veljeni pikkukoira on välillä ollut hoidossa sekä minulla ja vanhemmillani.

Minkä rotuinen koirasi on ja miten päädyit kyseessä olevaan rotuun? 

Saskia on Yorkshirenterrieri. Aluksi harkitsin myös kääpiösnautseria, sillä aiemmat koirulit olivat sen rotuisia ja aivan parhaita koiraherroja omine persoonineen. Halusin kuitenkin löytää kooltaan kääpiösnautseria vielä vähän pienemmän rodun, joka olisi helppo ottaa mukaan kaikkialle. En kuitenkaan halunnut pelkkää sylikoira vaan rodun, jolla olisi sopivasti luonnetta kuten snautsereilla. Aika nopeasti roduksi haarukoitui sitten yorkki, sillä olin jo aiemmin ihastellut niiden ulkonäköä ja tomeraa luonnetta, ja lopulta rotukuvauksia lukiessa ja omistajien kertomuksia kuunnellessa vakuutuin siitä, että tämä olisi juuri sopiva rotu minulle. 

Ystäväni sanoikin hänelle yhden rotukuvauksen lähettäessäni, että tämähän kuvaa melkeinpä minua, hahha – eikös se niin mene, että moni koira ja omistaja alkaa muistuttaa toisiaan: 

“Moni yorkshirenterrieri on tänä päivänä säilyttänyt alkuperäisen rottavietin, joten suloisessa rusettipäässä saattaa piillä myös pieni ja ketterä saalistaja. Yleinen käsite pienestä sylikoirasta voi yllättää, sillä seurallisen olemuksensa lisäksi siinä on myös aimo annos alkuperäistä ja terhakkaa terrieriä. ”Haastava, rakastava ja aina valmis pitämää hauskaa” kuvaa hyvin pienen terrierimme ominaisuuksia.” 

Mistä hankit koiran? Ostitko vai otitko löytökoiran?

Ostin koiran kasvattajalta, jonka kanssa kävin ennen hankintaa pitkät puhelinkeskustelut, sillä halusin vakuuttua koiran taustoista ja kasvattaja puolestaan siitä, että pystyisin tarjoamaan pennulle sopivan ja luotettavan kodin. Joidenkin kasvattajien osalta pennuille saattaa olla näyttelyvaatimuksia, jolloin yorkin turkki tulisi pitää pitkänä, mutta koska itse etsin ennemmin kotikoiraa, jonka turkin voisi pitää helppohoitoisena ja lyhyenä, löytyi oikea kasvattaja lopulta. Käydessäni katsomassa Saskiaa, pääsin myös tutustumaan sen isään ja emoon – ja mitä hurmaavia ja kauniita pikkukoiria he olivatkaan! Saskia oli eläinlääkärin tarkastama, rokotettu, madotettu, tunnusmerkitty sekä myös rekisteröinti Kennelliittoon hoidettiin.

Pohdin myös löytökoiralle kodin tarjoamista hetken aikaan, mutta lopulta kallistuin pennun hankintaan, sillä aiempien koirien kautta se tuntui luontevimmalta minulle. Mietin myös, että pennusta pystyn varmemmin kouluttamaan omaan elämään soveltuvan elämänkumppanin. Vaikka moni löytökoira tottuukin ajan kanssa uuteen elämään, voi varsinkin uusissa tilanteissa ja paikoissa tulla joskus ongelmia vastaan varsinkin jos koiralla on ollut rankka entinen elämä.

Jos löytökoiralle kodin tarjoaminen kiinnostaa, kannattaa katsoa Suomen eläinsuojeluyhdistyksen jäsenyhdistysten sivut ja esim. nämä sivustot: Rescueyhdistys Kulkurit, Rekku Rescue ja Hesy. Lisäksi Facebookissa on useita ryhmiä, joissa koirille etsitään uutta kotia (esim. Pienet kotia etsivät koirat).

Miten uskalsit ottaa koiran, jos matkustelet tulevaisuudessa yhtä paljon?

Olen jo vuoden päivät halunnut löytää paremman balanssi arjen ja matkojen välille. Eli tehdä ensinnäkin arjesta niin kivaa kuin mahdollista, ettei reissuille tarvitsisi “paeta” niin usein, mutta myös reissatessa korvata määrän enemminkin laadulla ja merkityksellisyydellä. Useat vuodet olen ikään kuin polttanut itseäni molemmista päistä, kun suorittanut arjessa hektistä työkeskeistä elämää ja siihen tarvinnut vastapainoksi äärimmäisiä irtiottoja maailmalle, eivätkä nekään ole välttämättä tuntuneet riittäviltä. Kun vuoden alusta hyppäsin täysipäiväiseksi yrittäjäksi, huomasin työkuorman vähentyessä aikaa ja energiaa löytyvän enemmän myös sen oman arjen rakentamiseen – ja siitä nauttimiseen. 

Tähän uuteen arkeen ja ajatusmalliin luonnollisena jatkeena oli koiran hankinta jossakin vaiheessa, sillä olinhan siitä jo useamman vuoden haaveillut, mutta ajatellut aiemmassa elämänvaiheessani, ettei siihen vielä ole oikea hetki. Mutta kun yrittäjyyden myötä oma arki alkoi rullaamaan kevyemmin ja ajatukset arkielämän merkityksellisyyden tärkeydestä kirkastuivat, vahvistui mielessäni myös ajatus, että nyt voisi lopulta olla se hetki hankkia koira.

Miten yhdistät matkailun ja koiran omistamisen?

Tottakai tiedostan sen, että koira tulee omalta osaltaan muuttamaan matkusteluni luonnetta ja varmasti myös reissumääriä, kun nyt kotona on joku josta huolehtia. Todennäköisesti myös matkoille lähtöön ei ole niin suurta pakottavaa kaipuuta, kun kotona on tällainen pikkukaveri seurana. En kuitenkaan näe koiraa kokonaan esteenä matkailulle, sillä jos koiralla on luotettava hoitopaikka, johon se on tottunut, voi omistaja silloin tällöin käydä hyvällä omatunnolla myös matkoilla – ja niin moni tuntemani koiran omistaja tekee, eikä koirien elämänlaatu ole siitä huonontunut.

Enemmänkin näen koiran omistamisen itselleni hyvänä kannustimena valita reissuni huolella ja ottaa aikaa niihin valmistautumiseen. Jo viime vuonna totesin blogin kautta tulleiden työmatkaputkien olleen välillä liikaa kun viipotin maasta ja maanosasta toiseen lyhyen ajan sisällä terveyden reistaillessa. Eli enemmänkin uskon, että oli koiraa tai ei, haluan tulevaisuudessa matkustaa enemmän niin, että matkoissa(kin) laatu korvaa määrän. 

Oletko ajatellut matkustaa tulevaisuudessa myös koiran kanssa vai edelleen aivan soolona?

Matkailu on minulle ollut ja tulee varmasti olemaankin tärkeä osa elämääni, ja haluan varmasti jatkossakin lähteä aina silloin tällöin omille sooloseikkailuilleni maailmalle. Toiveena olisi kuitenkin reissata myös Saskian kanssa, kun hän nyt ensin vähän kasvaa ja tottuu uusiin asioihin ja paikkoihin pentuvaiheen jälkeen. Euroopan lomat, roadtripit ja muut lyhyemmät seikkailut onnistuvat varmasti hyvin myös koiran kanssa. 

Voiko tällaisen pikkukoiran ottaa matkustamoon mukaan vai meneekö kaikki ruumaan?

Pienen lemmikin voi tosiaan ottaa matkustamoon mukaan useimmilla lentoyhtiöillä. Esimerkiksi Finnairilla rajoitteena on, ettei koiran ja sen lentolaukun yhteispaino saa ylittää 8 kiloa, jotta koira pääsee matkustamoon. Saskia tulee aikuisena painamaan varmaankin noin 4 kiloa, joten painonsa puolesta se pääsee lennoille matkustamoon kanssani. 

Matkustamoon tulevalla koiralla tulee siis olla oma lentolaukku, jossa sen tulee olla lennon ajan omistajansa jalkatilassa, ja koiralle tulee myös ostaa lennolle oma extralippu. Lisäksi ulkomaille reissuun lähtevä koira tarvitsee tunnistusmerkinnän ja koiran EU passin – tunnistusmerkinnän mikrosiru Saskialla jo onkin, ja passi hankitaan sitten myöhemmin ennen reissuun lähtöä eläinlääkärikäynnin yhteydessä. 

Onko reissusuunnitelmia koiran kanssa tai ilman (koronatilanteen jälkeen)?

Ei ole vielä mitään reissusuunnitelmia koiran kanssa tai ilman! Katsotaan ensin, miltä maailma näyttää koronatilanteen jälkeen ja suunnitellaan sitten mitä tehdään. Ainakin vanhempieni luokse lähdemme heti käymään kun se vain on mahdollista ja muutenkin Suomessa matkailu on varmasti etusijalla nyt ennen kuin maailman rajat taas avautuvat kunnolla koronan jälkeen. Haaveena olisi kuitenkin toteuttaa jossakin vaiheessa esim. roadtrip Norjassa tai Alpeilla koiran kanssa. Tai vaikka joku pienempi viikonloppureissu Euroopan kaupunkikohteeseen.

Omien reissusuunnitelmien osalta minulla on kesän peruuntuneesta seikkailumatkasta jäljellä voucher G-Adventuresille, joten varmaankin jossakin vaiheessa toteutan heidän kauttaan reissun esim. Turkmenistaniin tai Etiopiaan. Lisäksi soolomatka Arabimaihin on ollut pitkään omalla reissulistallani, joten ehkä sen toteuttaminen voisi tulla myös joskus loppuvuodesta kysymykseen.

Missä koira on mahdollisten reissujen aikana hoidossa?

Koiralle on useampikin hoitopaikka tiedossa, mutta ykkösenä taitaa olla vanhempani, sillä he kidnappaisivat Saskian itselleen milloin vain. Jo nyt koronatilanteessa he ovat lupautuneet virtuaali-dogsittereiksi videoyhteyden kautta, kun joudun piipahtamaan kodin ulkopuolelle ilman koiraa.

Miten valmistauduit koiran tuloon? Mitä hankit etukäteen?

Koiran tuloon valmistauduin ensin palauttamalla mieleeni netistä muutamat infosivut tsekkaamalla että, mitä pitää ottaa huomioon kun pentu tulee taloon. Erityisesti kiinnitin huomiota siihen, mitä tarvikkeita pennulle kannattaa hankkia ensimmäisten päivien ja viikkojen ajaksi. Lisäksi halusin varmistua myös siitä, että minulla on ajantasaiset tiedot eläinlääkärien ohjeista mm. madotuksen ja rokotuksen osalta, jotta voin merkitä ne valmiiksi kalenteriin ylös. Kasvattajalta sain kattavasti tietoa esimerkiksi pennun ruokintaan liittyen, ja lisäksi kävimme läpi mm. madotus- ja rokotusaikataulut.

Ennen pennun kotiin tuloa kävin ostamassa eläinkaupasta tarvittavat pentutarvikkeet, kuten nukkumapaikan, ruoka- ja juomakupit, pissa-alustoja, leluja, kaulapannan ja hihnan, makupaloja, pentuharjan, kynsisakset ja shampoon. Kasvattajalta sain pennulle ruokaa mukaan ensimmäiseksi viikoksi.

Ennen pennun kotiin tuloa kävin vielä kodin huoneet huolellisesti läpi ettei lattioilla olisi mitään turhaa, eli vein matot varastoon ja nostelin sähköjohdot sun muut pennun ulottumattomiin.

Lisäksi googlailin koirankoulutussivustoja mm. siitä, miten pennun saa opetettua sisäsiistiksi ja miten koira tulee totuttaa yksinoloon. 

Miten meni ekat päivät pennun kanssa?

Ensimmäiset päivät menivät oikein hyvin pennun kanssa. Saskia on ollut alusta asti reipas ja utelias, ja jo ensimmäisenä iltana kiersi asunnon rohkeasti läpi. Mutta toki ensimmäisen vuorokauden aikana oli havaittavissa pientä ikävöintiä pentumaisen vikinän muodossa, siihen kuitenkin auttoi aina pieni hellittely- tai leikkihetki. Seuraavana päivänä kun paikat (ja minä) olivat tutummat, alkoi pennusta tulla yhä enemmän esiin omia hassuja piirteitä – kuten se, että Saskia määrätietoisesti yrittää harjoitella sängylle hyppäämistä vaikka onkin siihen vielä aivan liian pieni, eikä millään halua luovuttaa. Tästä syystä myös tilasin heti kotiin koiraportaat, joiden avulla Saskia pääsee nyt omatoimisesti kiipeämään sentään sohvalle ja sieltä pois, nimittäin kaikki korkeat paikat ovat hänelle erityisen mieleen. 

Päivä päivältä Saskia onkin kasvanut hurjasti ja oppinut uusia asioita. Nyt se pinkoo ulkona taloyhtiön sisäpihalla menemään sen minkä pienistä jaloistaan pääsee ja on aina valmis tekemään tuttavuutta naapuruston ihmisten ja koirien kanssa. Saskia on myös paljastunut varsin tottelevaiseksi makupalojen avulla, ja esimerkiksi hihnassa nätisti kulkeminen, tänne-käsky tai vaikkapa villapaidan päälle pukeminen ovat jo hallussa. 

Mistä löysit portaat sohvalle?

Koiraportaat löysin sattumalta googlen kautta, kun olin ensin tuskaillut ystävälleni että jonkun pitäisi valmistaa pikkukoirille kalusteita tällaisiin tarpeisiin. No sellaisia ainakin valmistaa Etelä-Pohjanmaalla sijaitseva suomalainen yritys lemmikkielainpedit.fi, josta omani sitten heti tilasin – näissä portaissa miellytti erityisesti tuo valkoinen tekonahkakuosi. Myös Mustissa ja Mirrissä taitaa olla muutama vaihtoehto tarjolla.

Mitkä ovat sinulle tärkeimpiä asioita, jotka koiran tulee osata/hallita?

Tärkeinpänä nyt pentuvaiheessa on ehdottomasti sisäsiistiksi oppiminen. Kasvattajan luona Saskia oli onneksi jo oppinut tekemään tarpeensa sisällä ollessa paperin päälle, mutta nyt seuraava vaihe on siirtää tämä tapa ulkotiloihin – mikä on kieltämättä hieman haastavaa kerrostalossa, kun ei voi suoraan koiraa tyrkätä ovesta ulos tarpeilleen. Toivon kuitenkin, että varsinkin nyt säiden lämmettyä ja viimeisten rokotuksien myötä tämäkin alkaa luonnistumaan päivä päivältä paremmin.

Toisena tärkeänä asiana nyt pentuvaiheessa on totuttaa Saskiaa olemaan lyhyitä aikoja myös yksin ilman, että eroahdistus iskee. Koska teen pääsääntöisesti kotoa käsin töitä, ja toki nyt koronatilanteen myötä olen kotona entistä enemmän, on tärkeää, että Saskia oppii jo pentuna rauhoittumaan omaan paikkaansa, kun käyn vaikkapa viemässä roskat tai piipahdan kaupassa. Pikkuhiljaa koiran kasvettua voi sitten alkaa totuttamaan sitä myös pidempiin yksinoloihin.

Kolmas ja yksi varmasti tärkeimmistä asioista, mitä tulee aikuisen koiran kanssa olemiseen, ovat hyvät käytöstavat. Se, että koiran voi ottaa ilman omistajan tai koiran stressaamista mukaan minne vain ja se tulee toimeen niin eri ihmisten kuin koirienkin kanssa. On kyseessä sitten lenkillä käynti, kahvilassa istuskelu tai vaikka matkustus eri liikennevälineillä jonnekin, on minulle tärkeää, että koira osaa käyttäytyä ja tottelee omistajaa. 

Miksi se on noin söpö?

Hihii, kieltämättä Saskia on kyllä hurjan söpö! Ja hän rakastaa antaa pieniä pusuja tämän tästä. Tosin pienoinen terrieriluonne täältä jo nousee esiin esimerkiksi pehmolelujen retuutuksen ja “rotan tappoliikkeiden” muodossa, sillä Yorkshirenterrieri on aikoinaan jalostettu rottakoiraksi, joten pientä saalistusviettiä tässäkin kaverissa piilee. Eli ihan kokoaikaa täällä ei vaan söpöillä vaan myös leikitään niin hurjasti kuin pikkupentu nyt pystyy. Mutta toki suuri osa ajasta vielä menee söpösti vaikkapa sohvan selkänojalla nukkuessa, pehmoleluja kuljetellessa tai rapsutuksia (ja pusuja) kerjätessä.

Palaatko vielä koiran kanssa hotelliin asumaan?

Tosiaan nyt koronatilanteen vuoksi Clarion-hotelli on väliaikaisesti suljettuna, mutta kunhan tämä tilanne tästä raukeaa niin suunnitelmana olisi jatkaa 100 päivän hotellimajoitukseni loppuun. Clarion on onneksi lemmikkiystävällinen hotelli, joten toki Saskia voi muuttaa sitten mukanani sinne. Alkuvuodesta pääsinkin jo testaamaan (silloin tosin ilman koiraa) Clarionin Jätkäsaaren hotellin järjestämän koirien aamiaisen. Ja Vuoden vaihteen juhliin Clarion Airport hotelli on varattavissa kokonaan koirille, sillä ilotulitteille herkät koirulit omistajineen voivat siellä olla ilman pelkoa paukkupommeista. Ja kuulema siellä oli järjestetty illallinen koirille ja omistajille! Eli toivonkin, että Saskian kanssa pääsemme perehtymään myös paremmin koiran arkeen hotellissa. 🙂

About Author

Seikkailumatkailija, naissoolomatkailun pioneeri ja yrittäjä Helsingistä. Reissaa maailman upeimpien reissukohteiden rinnalla tuntemattomissa paikoissa, joita ei valtamediassa näe. Tähän mennessä käytynä yli 130 maata ja tavoitteena vierailla niissä kaikissa. Haluaa samalla haastaa ennakkoluuloja ja rohkaista ottamaan askel oman mukavuusalueen ulkopuolelle.

3 Comments

  • Miia
    17.4.2020 at 14:50

    Voi mikä söpöliini! Meille muutti myös helmikuun alussa yorkkityttö. Hän on tosi pikkuinen, mutta rohkea ja utelias. Ainoa oikea rotu minulle.
    Koira on tuonut mukanaan valtavasti iloa!

    Reply
    • Anna-Katri
      17.4.2020 at 16:04

      Voih niin on tännekin tullut kerralla niin paljon iloa, etten muista milloin olisin viimeksi “yksin” kotona ollessa nauranut näin paljon. 🙂 Ihanaa pentuaikaa sinnekin, yorkit on kyllä niin ihastuttavia! <3

      Reply
  • Maaria
    6.5.2020 at 11:49

    Saskia on kyllä todella suloinen. Uskon, että nyt korona-aikana on varmasti monella ollut mielessä, että olisi loistava aika ottaa se pitkään haaveiltu koiranpentu. Pentu-aika on kuitenkin niin tiivistä olemista, että etätyöt mahdollistaisivat tämän nyt monen kohdalla.
    Koirat ovat tärkeitä asiakkaita myös hotelleille ja Suomessa löytyy varmasti joka kaupungista koiraystävällisiä hotelleja.(Esim. https://www.varaahotelli.fi/uutiset/122/minne-hotelliin-koiran-kanssa?) Etenkin pienen rodun kanssa on helppo reissata ja voin veikata, että silittäjiä piisaa. Itse en ulkomaille ottaisi koiraa mukaan (pitkä lento yms.), mutta kotimaanmatkailusta koira varmasti itsekin nauttii.

    Reply

Leave a Reply