Maailmanympärimatkani aikana vietin synttäreitäni Boliviassa. Enkä kyllä keksi hetkeen huikeampia maisemia kuin mitä Bolivian ylängöt tarjosivat. Synttäripäivänä ohjelmassa oli jeeppisafari Bolivian kuuluisalla suola-aavikolla, jossa huristelimme menemään välillä “nähtävyyksille” pysähdellen – nähtävyys saattoi siis olla keskeltä valkoista tasankoa pilkistävä kaktuksia täynnä oleva keidas.
Yöksi jeepit parkkeerattiin lähemmäs 4000 metrin korkeudessa sijaitsevan suolahotellin pihaan. Kyllä, hotelli oli tehty kauttaaltaan suolasta. Seinät, katto, lattia, jopa kalusteet. En vähään aikaan keksi kyllä eksoottisempaa majoituspaikkaa. Huoneeseen päästyäni kaivoin rinkastani esiin skumppapullon, jonka olin raahannut mukanani jo useamman päivän ajan, sillä täällä aavikolla ei ollut mitään supermarketeja. Pullon laitoin jäähtymään kylppärin lavuaariin. Sitä ei kuitenkaan tarvinnut pitkään jäähdytellä, sillä hanasta tuleva vesi oli tässä hotellissa jääkylmää eikä lämmitystä ollut (kuinka ihanaa onkaan käydä kylmässä huoneessa jääkylmässä suihkussa).
Illallinen nautittiin suolahotellin suolapenkeillä suolapöydän ääressä ja illallisen jälkeen eteeni kiikutettiin yllärinä synttärikakku (sokerista, ei suolasta tehtynä onneksi). Tyytyväisenä kakusta ja muutamasta skumppalasillisesta vetäydyin nukkumaan suhteellisen ajoissa, ja kuvittelin saavani makoisat yöunet. Korkea vuoristo ja ohut ilmanala eivät kuitenkaan säälineet synttärisankaria, vaan keskellä yötä heräsin pilkkopimeästä huoneesta siihen, etten saanut kunnolla henkeä. Vähän aikaa kakostelin pienessä paniikissa ennen kuin tajusin tämän johtuvan vuoristo-olosuhteista – nukkuessa hengityksemme saattaa muuttua sen verran katkonaiseksi, ettei happi välttämättä kulje niin kuin normaaliolosuhteissa.
Joten ei muuta kuin pystyasentoon, muutamat syvähengittelyt ja mielen rauhoittelut, ja ohueen ilmanalaan (kai) auttava karkki suuhun. Sitten vain takaisin nukkumaan.
No Comments