Menu
Oseania

Tyynenmeren matka päätökseen – maaluku 196/197

Tuntuu siltä, että vastahan sanoin heipat maaliskuisessa Suomessa ja suuntasin reissuun Tyynelle valtamerelle. Ja nyt yhtäkkiä reilut pari kuukautta onkin vierähtänyt ja Tyynen valtameren matka tullut päätökseen. Tuossa reissussa onkin paljon sulateltavaa ei vain jo kohteidensa puolesta vaan myös kaikkien niiden kokemusten ja käänteiden kautta, joita varmasti muistelen vielä pitkään. Puhumattakaan siitä tosiasiasta, että näin reissun jälkimainingeissa on vielä ollut hankala käsittää sitä tosiasiaa, että Tyynenmeren matkan myötä oma maalukuni nousi peräti 196/197, eli kaikista maailman maista ja näin ollen tavoitteestani olla Suomen ensimmäinen kaikissa maailman maissa käynyt nainen puuttuu enää yksi maa. YKSI!?

Viimeisien kuukausien aikana reissasin Tyynellä valtamerellä yhteensä sen 10 valtiossa, joissa en ollut aiemmin käynyt. Joten keskitytään nyt hetki Tyynenmeren reissun kohteisiin ja kokemuksiin lyhyen kertauksen muodossa. Lisää matkatarinoita kannattaa katsoa Instagram-tilini puolelta.

Nauru

Nauru on yksi maailman pienimmistä maista monella eri mittarilla. Pinta-alaltaan se on vain 21 neliökilometriä, mikä tekee siitä maailman pienimmän tasavallan. Maa ei myöskään pullistele asukasluvullaan ja turistimäärällään: 12 000 asukkaan saarella vieraili ennen pandemiaa noin 200 matkailijaa vuosittain. 

Siinä missä monelle Tyynen valtameren saarista tulee mieleen paratiisi, on Nauru ehkä hieman päinvastainen paikka. Saarelta kyllä löytyy valkohiekkainen ranta turkooseine aaltoineen, mutta uimiseen tämäkään ranta ei sovellu – siitä pitävät huolen merestä pystyyn kohoavat korallikivitornit, kuin entisaikojen merten aavemaisina jäänteinä. Paikallisten mukaan ne edustavatkin kuolleita naurulaisia.

Eikä saaren sisäosistakaan kannata paratiisia hakea – Pienen saarivaltion pinta-alasta suurin osa on pilattu fosfaatin louhinnalla asumiskelvottomaksi, ja nyt sieltä löytyy lähinnä vain kuumaisten kraaterien lisäksi toisen maailmansodan aikaisia japanilaisten tykistöasemien jäänteitä sekä Australian turvapaikanhakijoiden pidätyskeskuksia.

Mutta kyllä Naurulta rentoa naurumaista elämänmenoakin löytyy – rantakaistaleille keskittyneissä kylissä ei turhaan hötkyillä vaan päivät otetaan rennosti ja illalla keräännytään vanhaan satamaan uimaan sekä ravintoloihin nauttimaan paikallista rentouttavaa juomaa, kavaa. Naurulla jos missä aikakäsitys on joustava.

Salomonsaaret

Alkuperäinen haaveeni oli viipyillä Salomonsaarilla pidempään päästen vierailemaan maan erikoisilla saarilla aina pahamaineiselle ”skull islandille” saakka, jossa pääkallonmetsästäjien pyhäkössä on edelleen nähtävillä sotureiden saaliita. Toisin kuitenkin kävi, sillä heti näin matkan aluksi matkasuunnitelmat meni uusiksi muuttuneiden lentoreittien ja sitä myötä myös aikataulujen vuoksi. Ei auttanut muu kuin keskittyä Salomonsaarilla pääsaaren Guadalcanalin tarjontaan. 

Mutta kyllähän sitä tarjontaa täälläkin riitti! Reheviä sademetsiä ja rankkasateita, maleksivaa elämänmenoa pääkaupungissa Honiarassa, toisen maailmansodan aikaisia kulttipaikkoja, pieniä kyläkeskittymiä sekä vihdoinkin myös pala paratiisimaisemia ihan mielettömine merenalaisine maailmoineen!

Salomonsaaret on ehdottomasti yksi Tyynen valtameren tuntemattomampia valtioita, mutta sen yli 900 saarta tarjoaa takuulla seikkailuja isolla s-kirjaimella. 

Vanuatu

Vanuatu nousi kertaheitolla yhdeksi suosikkimatkakohteekseni forever! Tämä saarivaltio koostuu yli 80 tuliperäisestä saaresta, joilta löytyy kumpuilevia vuoristoja sekä koralliriuttojen ympäröiviä rantoja. Kolme neljäsosaa maasta on trooppisten sademetsien peitossa. Kaunis saarivaltio on kuitenkin usein luonnonkatastrofien armoilla, ja sitä ovat koetelleet niin maanjäristykset, tulivuoren purkaukset, tsunamit kuin syklonit – joista viimeisimmät iskivät saarille vain pari viikkoa ennen omaa matkaani.

Mutta Vanuatun monipuolisuus eri saarien luonnon ja kulttuurien rikkauden muodossa on ihan omaa luokkaansa. Erityisesti Vanuatun saarista Tanna hurmasi minut jo heti alkuun järisyttävällä Mount Yasurin tulivuorikokemuksella mutta myös upeilla vulkaanisella maisemillaan, jossa vuorottelevat niin mustanpuhuvat laavajäänteet, vehreät sademetsät ja tumman turkoosi meri. Saarelta löytyy toki myös vesiputouksia ja luolajärviä. Kun siihen vielä yhdistetään ehkäpä maailman ystävällisimmät ihmiset, leppoisat kylänraitit kavabaareineen ja markkinoineen sekä näihin päiviin saakka säilyneet omalaatuiset perinteet, voi todellakin sanoa Tannan olevan oikeasti erityinen paikka Vanuatulla. 

Vanuatulla koin myös reissun yhden erikoisimmista käänteistä, kun Tannalla tutustuin australialaiseen lentäjään, joka vei minut viikon päätteeksi treffeille pienlentokoneella. Treffit olivat ilmeisen onnistuneet, nimittäin palasin Vanuatulle takaisin Tyynenmeren reissun puolivälissä.

Tonga

Tongan pääsaarella Tongatapulla pääsee aistimaan tämän pienen kuningaskunnan leppoisan elämänrytmin. Erikoisen Tongasta tekee se, että se on Tyynenmeren ainoa monarkia ja kuninkaallisella perheellä on konkreettisesti myös päätäntävaltaa. Lisäksi Tonga on myös ainoa Tyynen valtameren valtio, joka onnistui aikoinaan välttämään eurooppalaisten kolonisaation. 

Tonga koostuu 176 saaresta, joista osa on vulkaanisia ja osa postikorttimaisemien korallisaaria. Valitettavasti tammikuussa 2022 Tongalla tapahtui raju tulivuoren purkaus ja sitä seurannut tsunami, joka tuhosi laajasti saarivaltiota. Vielä näin reilun vuoden jälkeenkin katastrofin jäljet ovat nähtävillä. Poissa on kokonaisia saarten paloja, kyliä ja metsiä sekä rantaresortteja. Kuninkaalliselta perheeltä tukea maan jälleenrakennukseen ei ole herunut, niinpä valtaosa maasta on edelleenkin jonkinlaisessa odotustilassa. Esimerkiksi oppaani kertoi tätinsä kauniin bungalow-resortin pyyhkiytyneen tsunamin myötä kartalta kokonaan, mutta hänelle ei ole annettu lupaa rakentaa omalle maalleen elinkeinoaan takaisin. 

Tällä hetkellä Tongan majoitusvaihtoehdot keskittyvätkin lähinnä pääkaupungin Nuku’alofan ympärille. Vasta hiljaittain joku pääsaaren ulkopuolinen majapaikka on pystynyt avaamaan ovensa uudelleen vierailijoille silmällä pitäen kesä-marraskuuhun ajoittuvaa ryhävalaiden lisääntymiskautta. Tuolloin ryhävalaat saapuvat Tongan aluevesille lisääntymään ja turisteilla on mahdollista kokea tämä jättikokoisten valaiden kokoontumisajo.

Haaveeni oli Tongalla matkustaa juurikin pääsaaren ulkopuolelle viettämään rentoja rantapäiviä pikkubungalowin riippumattoon ja kokemaan saaria ympäröivien koralliriuttojen runsas elämä. Tsunamin vuoksi tämä täytyi nyt kuitenkin jättää toiseen kertaan, ehkäpä palaan tänne vielä joskus ryhävalaita ihastelemaan.

Samoa

Samoa koostuu kahdesta suuresta saaresta ja seitsemästä pienemmästä. Molemmat isommista saarista ovat vulkaanisia, ja tuliperäinen rikas maaperä tarjoaa erinomaisen kasvupaikan saarta peittävälle rehevälle trooppiselle kasvillisuudelle. Saarilta löytyy lukuisia vesiputouksia ja makeanveden uima-altaita. Saarien rannoilla on kauniita turkooseja laguuneita, valkoisia sekä tumman puhuvia vulkaanisia hiekkarantoja palmupuineen sekä laajoja koralliriutta-alueita.

Ei siis ihme, että Tyynenmeren reissun ensimmäinen todellinen paratiisiranta löytyi Samoalta: Lalomanun ranta oli yksi upeimmista mitä olen tainnut vähään aikaan nähdä. Kauniista valkoista hiekkarantaa, sen ylle kaartuvaa palmupuita, linnunmaidolta tuntuivat turkoosia merta, horisontissa pieniä trooppisia saaria. Tästä enempää ei maisemat varmastikaan voisi postikorttimaisempia olla.

Yövyin rannalla pienessä rantabungalowissa eli falessa, jossa ei ollut sisällä muuta varustusta kuin hyttysverkolla varustettu sänky, mutta bungalowin oma terassi, josta tuli heti oma suosikkipaikkani, oli sitäkin upeampi – aamusta iltaan saatoin ihailla näitä paratiisin rantamaisemia ja kuunnella aaltojen ääntä, jotka vain voimistuivat yöllisen tähtitaivaan ilmestymisen jälkeen. Naapurissani asui erakkorapu, joka pimeän tultua aloitti oman yöllisen elämänsä kun minä jo vetäydyin bungalowiini nukkumaan.

Lalomanussa ystävystyin majapaikkaa pyörittävän perheen kanssa, jotka vieraanvaraisuutensa ja ystävällisyytensä lisäksi kierrättivät minua Samoan kauniilla luonnonnähtävyyksillä. Nimittäin rantojen lisäksi Samoalta löytyy rehevän trooppisia sademetsiä sekä lukuisia vesiputouksia ja luonnon muovaamia uima-altaita. Rantapäivien vastapainoksi olikin täydellistä päästä tutustumaan näihin Samoan ihmeisiin! 

Tuvalu

Tuvalu koostuu yhteensä yhdeksästä atollista ja riuttasaaresta, joiden yhteenlaskettu pinta-ala on yhteensä 26 neliökilometriä. Pinta-alaltaan Tuvalu on maailman neljänneksi pienin maa Vatikaanin, Monacon ja Naurun jälkeen. Asukasluvultaan Tuvalu on maailman kolmanneksi pienin itsenäinen valtio 11204 asukkaallaan (vain Vatikaanissa ja Naurussa on vähemmän asukkaita).

Funafutin atolli on Tuvalun pääsaari ja siellä asuu yli puolet Tuvalun väestöstä. Pääsaarelle lentoja Fidziltä on vain pari viikossa, lisäksi rahtialus poikkeaa tässä saarivaltiossa ehkä parin kolmen kuukauden välein, joten ruuhkaa matkailijoista tässä saarivaltiossa ei ole.

Tuvalun Funafutin lentokentän lyhenne on FUN, joka kyllä kirjaimellisesti kuvaa tätä hauskuutta mitä kiitorata täällä paikallisille tarjoaa. Lentokentällä ei ole minkäänlaisia turva-aitoja, joten lentokoneiden laskeutumista ja lähtöä keräännytään katsomaan koko naapuruston voimin ja hurraamaan koneille. Muulloin kiitorata palvelee paikallisten urheilu- ja kokoontumispaikkana ja varsinkin juuri ennen auringonlaskua lähes jokainen pääsaaren tuvalulainen näyttää olevan nauttimassa viilenevästä illasta kiitoradalla.

Minäkin päädyin keskelle lentopallopeliä paikallisten kanssa kun toiselle puolelle tarvittiin lisäpelaaja. Siinäpä sitten huidoin palloa lukion liikuntatuntien jälkeen varmaan ensimmäistä kertaa nauraen ääneen paikallisen perheen kanssa kaikkien ei niin ammattimaisille peliliikkeille. Mutta hauskaa oli! Muutenkin paikalliset ovat olleet aivan superystävällisiä ja hymyileviä kaikkialla, Tuvalusta onkin jo heti ensiminuuteilla helppo pitää. Eikä fun times siihen loppunut!

Nimittäin tapasin majapaikassa 4 muuta maailmanmatkaajaa, ja päätimme heidän kanssa vuokrata seuraavaksi päiväksi veneen kuskeineen ja suunnata tutustumaan pääsaaren ulkopuolisille saarille. Ja se kannatti. Näin jälkikäteen tuolla venereissulla vastaan tullut autiosaari on ehdottomasti ollut koko Tyynenmeren reissun upeimmista paratiiseista – sellainen, jota ei edes siellä ollessa pystynyt uskomaan todeksi eikä kuvatkaan kerro puoliakaan siitä, miten kaunis tämä salainen saari oli.

Kiribati

Kiribatin saarivaltioon kuuluu yhteensä 33 saarta, joista 21 on asuttuja. Pääsaari on Tarawan atolli, jossa asuu yli puolet kiribatilaisista. Mutta Kiribatille mennessä ei missään nimessä kannata jumiutua ruuhkaiselle ja roskaiselle pääsaarelle, jonka kauniilta näyttävät turkoosit laguunit ovat pahasti saastuneita.

Nimittäin pala toisenlaista Kiribatia löytyy sen kaukaisilta saarilta. Onneksi päätin suunnata pienelle Abaiang-atollisaarelle, sillä perillä odotti sellainen eristäytynyt paratiisi ettei tosikaan! Majoituin pienessä overwater bungalowissa, joka ei luksuksellaan koreillut, mutta voitti mennen tullen autenttisuudellaan ja merinäkymillään monet muut paikat missä olen majoittunut.

Abaiangilla jos missä aika pysähtyi. Vietin viikonpäivät bikineissä, opettelin avamaan kookoksen janojuomaksi ja aloin olla välittämästä siitä, että hiki virtaa kokoajan oli päivä tai yö. Pienen overwater bungalowin jaoin parin rotan ja kymmenen moskiitot sekä alati katosta paskovan gekon kanssa, joka myös näytti olevan perso kaljalle. Yöllisellä vessareissulla piti olla varovainen ettei menetä varvastaan erakkorapujen mystisissä kokoontumisajoissa tai säikäytä vessan kulmalla asuvaa isoa sikaa, sillä siitä lähti muuten ihan jäätävä ääni. Opin myös erottamaan sen huudosta sen kun sikaa oikeasti tapetaan.

Päiväohjelmani koostui yllä olevien lisäksi lähinnä varjossa makoilusta ja mietiskelystä, että milloinhan yrittäisi pulahtaa mereen viilentelemään sellaiseen kivaan 30 asteen lämpöön. Aloin myös tarkkailemaan nousu- ja laskuveden ajoitusta kuunnellen ihastuneena nousuveden pienten aaltojen aikaan saamaa rannan simpukoiden liikkeen tuulikellomaista helinää. Välillä sen keskeyttää kookospähkinän kumea kopsahdus, joka on itselleni merkkinä nousta ylös varjosta kookos keräämään. Kaikkien seikkailujen jälleen täällä ollessa tuntui, että tämä on just nyt täydellistä mulle, en kaipaa mitään tai ketään kun pitää keskittyä oleelliseen.

Marshallinsaaret

Marshallinsaaret koostuu 29 atollista, viidestä isommasta saaresta sekä tuhansista eri kokoisista luodoista ja riutoista. Yläilmoista katsottuna atollit erottuvat merestä kahtena erillisenä ketjuna, joita kutsutaan nimellä Ratak (auringonnousu) ja Ralik (auringonlasku). Maan pääkaupunki sijaitsee Majuron saarella.

Marshallinsaarille päästessäni olin pitkästä aikaa hyvin toimivien nettiyhteyksien päässä, niinpä jouduin pyhittämään muutamat ensimmäiset päivät niin töiden tekoon kuin myös loppureissun (sekä seuraavan seikkailun) käytännönjärjestelyihin. Noina sadepäivinä tulikin vain käpyteltyä pitkin Majuron saaren pääraittia, jonka varrella näytti olevan kymmenittäin erilaisia kiinalaisia kojuja ja kauppoja, siltikin, että Marshallinsaaret toimivat yhtenä Yhdysvaltojen tukikohtana Tyynellä merellä.

Mutta ei Tyynenmeren saarivaltiota ilman päivä paratiisissa vai miten sitä sanotaankaan? Nimittäin yhtenä päivänä hyppäsin veneen kyytiin, jonka kuski kyyditsi minut kauniin laguunin halki autiolle atollisaarelle. Rantauduttuamme kuski kysyi monelta tulisi hakemaan minut ja huikkasi heipat ennen kuin katosi rannalta. Siellä sitten vietin kirjaimellisesti yksin päivän asumattomalla saarella. Ja mikäs noissa paratiisimaisemissa taas ollessa oli, en taida tämän Tyynenmeren reissun jälkeen koskaan enää sopeutua takaisin täyteen ahdetuille turistirannoille.

Mikronesia

Mikronesian liittovaltio on jaettu neljään saariryhmään, jotka muodostavat samalla Mikronesian osavaltiot. Näitä ovat Yap, Chuuk, Ponape ja Kosrae. Saariryhmät taas koostuvat yhteensä yli 600 saaresta.

Omalla kohdallani Mikronesia osoittautui yhdeksi hankalimmista mitä tuli lentoreitteihin ja aikatauluihin, siitä piti huolen United Airwaysin alati muuttuvat (ja peruuntuvat) Island Hopperin lennot. Lopulta kohteekseni valikoitui Chuuk, jonne perille päästyäni mietin heti, että tulikohan sittenkin valittua väärä saari. Toisaalta eipä saarella varmaankaan olisi ollut väliä, jos oma olotila on tämä:

“Mistä huomaat että olet ollut liian kauan yksin kämäisessä hotellihuoneessa kipeänä – siitä kun alat juttelemaan vessassa asuvalle torakalle sen sijaan että yrittäisit häätää sitä ulos. Kun vatsataudin päälle saa samaan aikaan poskiontelotulehduksen ja kuume nousee, ei yksin matkalla ollessa paljoa naurata. Nämä ovat juuri niitä hetkiä kun toivoisi, että reissussa olisi mukana joku, joka voisi edes hakea puolestasi kylmän fantan alakerran ravintolasta. Mutta ei auta kuin jälleen kerran selviytyä itse, olenhan se tehnyt aiemminkin.

Päivät Chuukissa, Mikronesiassa ovatkin menneet pääsääntöisesti sisätiloissa. Toisaalta eipä ulos paljoa ole ollut muutenkaan asiaa, sillä joka päivä on satanut kaatamalla ja dive shopin ovetkin ovat näyttäneet olevan kiinni. Ennen tänne tuloa haaveilin snorklausretkestä Chuukin laguunin lukuisille hylyille, mutta nyt olen alkanut lähinnä vain toivomaan, että pääsisin tästä paikasta pois ja jatkaa matkaani suunnitelman mukaan. Kaikki paikat eivät voi olla voittajia, varsinkaan jos oma olo on tämä.

Ai juu yhtenä aamuna sentään ei satanut, eikä kuume ollut vielä ehtinyt nousta, joten kävin pienellä aamukävelyllä Chuukin kaduilla, sieltä siis muutama kuva. Ei muuta raportoitavaa, kiitos ja hei.”

Palau

Palau koostuu yhteensä kuudesta erillisestä saariryhmästä, jotka sisältävät yhteensä lähemmäs 500 saarta ja luotoa. Maan neljä suurinta saarta ovat Angaur, Babeldaob, Peleliu ja Koror, joista jälkimmäisellä sijaitsee myös maan pääkaupunki Koror.

Kun lopulta pääsin Palaulle, enpä tiennyt että parin päivän piipahduksestani tulisi yli viikon pysähdys tähän saarivaltioon. Kiitos korvatulehduksen, jouduin siirtämään suunniteltua lentoa pari kertaa eteenpäin. Mutta voisi niitä pahempiakin paikkoja olla jumissa vai mitä:

Nimittäin Palaun maisemat ovat vertaansa vailla – turkoosista merestä kohoaa ylös tuliperäisiä kalkkikivisaaria saaria, jotka yläilmoista käsin katsottuna näyttävät kuin jättikokoisilta sieniltä vihreine hattuineen. Saarilta löytyy valkoisia hiekkarantoja ja laguuneja, joten paratiisimaiset maisemat ovat taatut. Mutta eivät Palaun ihmeet siihen lopu nimittäin myös sen merenalainen maailma tarjoaa nähtävää upeiden syvyyksiin laskevien koralliriuttaseinämien muodossa, joilla parveilee useita värikkäitä kaloja rauskuja, haita, kilpikonnia ja delfiinejä unohtamatta.

Palaun upeiden maisemien ja päiväretkien vastapainoksi oli myös kiva tavata paikallisessa ravintolassa niin muita matkaajia kuin Kororissa asuvia expateja, viimeisimmillä muilla Tyynenmeren saarilla kun sosiaalinen elämä oli aika hiljaista. 🙂

About Author

Suomen ensimmäinen kaikissa maailman maissa käynyt nainen. Seikkailumatkailija, palkittu matkailuvaikuttaja ja naisten soolomatkailun puolestapuhuja. Kirja Menolippu kaikkialle - yksinmatkaajan käsikirja nyt ulkona!

3 Comments

  • Upeita paikkoja, joissa mielellään vierailisi ihan kaikissa. Vanuatu kiinnostaisi itseäni ehkä kaikista eniten, erityisesti Yasur on suuri kiinnostuksen johde. Pääsitkö näkemään siellä laavaa? Ja kävitkö snorklaamassa muualla kuin Vanuatulla? Jos kävit, missä oli kaikkein värikkäintä? Kiinnostaisi myös kuulla, miten siirryit saarivaltoiden välillä, lennot tuntuvat hankalilta.

    Reply
  • Marja / Kultainto
    25.6.2024 at 16:10

    Mielettömän hienoja kuvia. Mikä turkoosi monessa kuvassa toistuikaan!!!! Oli antoisaa lukea paikoista, joista ei tiedä käytännössä mitään. Mukavaa kesää, missä lienetkin:)

    Reply
    • Anna-Katri
      2.7.2024 at 07:23

      Kiitos paljon, kiva kuulla! Tyynimeri oli kyllä turkoosin sävyjä täynnä monessa paikassa. 🙂

      Reply

Leave a Reply