Menu
Afrikka / Matkahetkiä

Villiä menoa leirintäalueella Afrikassa

En varmasti ikinä unohda niitä hetkiä, kun olen ollut telttailemassa Afrikassa. Ensi kosketukseni Afrikkaan, mutta myös leirielämään, oli parin viikon safarireissu Keniassa ja Tansaniassa. Tuon matkan jälkeen olin niin loppu, että vannoin itselleni, etten ikinä enää tekisi vastaavaa. Mutta kuinka ollakaan, aika kultasi muistot, ja lähdin viideksi viikoksi alkeellisiin oloihin telttailemaan aina Kapkaupungista Nairobiin saakka ja huomasin, kuinka nopeasti totuinkaan siihen elämään luonnon armoilla. Ja vielä myöhemminkin palasin takaisin Tansaniaan kokemaan Afrikan ihmeet telttaleiristä käsin.

Nuo telttaretket ovat olleet matkojeni, ja siinä samalla koko elämäni ikimuistoisimpia hetkiä. Sellaisia, jotka saavat kylmät väreet vielä vuosienkin päästä iholle, kun muistelen leirielämää. Siinä on jotakin omaa taikaa kun ympäriltä kantautuu villin Afrikan äänet ja tunnet todella olevasi luonnon armoilla pienessä teltassa. Jostakin kantautuu seepran kimeä kiljunta, jostakin leijonan kumea karjunta. Oliko tuo villisika? Vai sittenkin hyeenan ääni?

Niitä ääniä kuunnellessa tiedät tasan tarkasti, että olet täällä luonnonpuistossa vieraana sen villien asukkien keskellä – kaikkien niiden Afrikan savannien eläinten, jotka olet aiemmin nähnyt hellyyttävinä luontodokumenttejä katsellessa. Mutta yksin pienessä kangaspeitteisessä teltassa makuupussissa loikoillessa kaikki telttakankaan ulkopuolella oleva elämä tulee niin iholle – ellei jopa verkkokalvolle – ettei soolomatkailija välttämättä enää tiedä mitenpäin olla.

Tässäpä muutamia kuumottavimpia kokemuksia:

  • Heti ensimmäisessä teltan pystytysoperaatiossa Afrikassa opin, ettei telttoja tule laittaa liian kiinni toisiinsa. Telttojen väliin tulee nimittäin jättää puhvelin mentävä aukko, sillä jos ne pimeydessä pillastuvat, on parempi että ne voivat juosta eteenpäin telttojen välistä, ilman tarvetta pomppia niiden päälle (poor you jos olet silloin teltan sisällä nukkumassa).
  • Tansanian Serengetin luonnonpuistossa lähden ennen pimeyden laskeutumista käymään leirintäalueen suihkussa. Otsalamppuni kuitenkin paljastaa suihkukopin ympärillä partioivan hyeenaperheen kiiluvat silmät, niinpä joudun tömistelemään maata vaelluskengilläni kunnolla, jotta hyeenat siirtyvät syrjemmälle ja pääsen pujahtamaan suihkuun.
  • Namibiassa opin, ettei kenkiä kannata jättää teltan ulkopuolelle yöksi – skorpionit tykkäävät käpertyä niiden suojiin nukkumaan. Samoin kuin myös teltan suoja-aluskankaan alle.
  • Keniassa herään keskellä yötä outoon ääneen. Pian tajuan sen olevan telttani vieressä nurmikkoa rouskuttavan virtahevon tyytyväinen ääni. Leirintäalueen kelmeä valo paljastaa hipon varjon olevan aivan telttani kulmalla. Samalla kun ihailin tämän sympaattisen eläimen varjoa telttakangastani vasten, en voinut olla miettimättä, että virtahepo on Afrikan vaarallisin eläin niiden vuodessa tappamien ihmismäärien perusteella.
  • Malawissa leirintäalueen hiekan keskellä luikertelee yhtäkkiä yksi Afrikan myrkyllisimpiä käärmeitä – vihermamba. Vartijat reagoivat samantien käärmeen hengiltä nuijien mutta en voi olla miettimättä, että eikö sittenkin tämän pedon olisi voinut antaa luikerrella tiehensä. Tuskin sen saalislistalla ykkösenä ihminen on, vaan joku sopivampi suupala pienjyrsijöiden keskuudesta. Tosin flipflopeissa sen päälle en olisi halunnut astua.
  • Keskellä yötä teltassa keskellä luonnonpuistoa herätessä ei soolomatkailijalla ole mitään asiaa leirintäalueen vessaan. Hätätilanteessa tarpeet täytyy tehdä teltan kulmille. Yhtenä yönä Serengetissä, pakottavan tarpeen kourissa, avaan telttani vetoketjuoven varovaisesti ja skriinaan taskulampulla maastoa läpi. Tunnistan parit hyeenan silmät, mutta koska ne lähtevät valoa karkuun, kyykkään nopeasti telttani edustalle vain toivoen ettei silmät sittenkään olleet leijonan.
  • Sambiassa suuntaan leirintäalueella auringon laskiessa suihkuun kun muut leiriläiset istuvat iltaa dinneriä odottaen. Kun tulen piskuisesta suihkukopista ulos, muut huutavat innoissaan, että näinkö leijonan. No en tietenkään, koska olin suihkussa – missä se oli ollut? No kuulema aivan suihkun kulmilla, suihkurakennusta kiertäen. Ja samalla näen jalkojeni juuressa jättimäisen urosleijonan tassun jäljet. Onneksi en ollut tullut suihkusta ulos samalla hetkellä kun leijona päätti tästä kulkea.
About Author

Seikkailumatkailija ja palkittu matkailuvaikuttaja. Suomen ensimmäinen kaikissa maailman maissa käynyt nainen. Käytynä 197/197 maata ja kaikki maanosat.

No Comments

    Leave a Reply