Menu
Arki matkojen välillä

Vuoden päivät Suomessa – mitä kuuluu?

Jep, sitä on tullut vietettyä Suomessa yli vuoden päivät siitä, kun palasin viimeiseltä ulkomaanmatkalta takaisin kotiin. Siis mitä ihmettä, olen ihan oikeasti ollut Suomessa yli 365 päivää ilman matkan matkaa. Viime viikonloppuna Iphone muistutti kuvamuistoilla niin vuoden takaisesta pysähtyneestä hetkestä Munkkiniemessä kuin sitä edeltävien vuosien reissuista maailmalla. Samalla, kun mieleen tulvahti jotenkin suloisen haikeat muistot noista hetkistä, en voinut olla kelaamatta mielessäni, että minne ihmeeseen tämä kulunut vuosi täällä Suomessa on kulunutkaan. Pienen muisteluhetken jälkeen kuitenkin totesin, että ehkä menneisyydessä vellomisen sijaan olisi kuitenkin parempi keskittyä tähän hetkeen ja jakaa välillä vanhojen matkatarinoiden sijaan reaaliaikaisia kuulumisia myös täällä blogin puolella.

Mitä kuuluu?

Kiitos vain kysymästä, ihan hyvää vissiin kuuluu. Tosin samalla, kun ympärillä kaikki on näennäisesti todellakin hyvin, en voi olla myöntämättä, että tämä paikallaan pysyminen ja jonkinlainen odotettelu maailman normalisoitumisesta tuntuu välillä turhauttavalta. Raskaalta ja ahdistavaltakin. Ja siinä sivussa myös yksinäiseltä. Vaikka kuinka olen aina ollut ihminen, joka rakastaa omaa aikaa ja yksinoloa, olen silti tuntenut yksinäisyyden tunteita hetkittäisesti.

Erityisesti viimeisten viikkojen aikana on myös tuntunut ehkä enemmän kuin koskaan tämän vuoden aikana siltä, että päivät ja kuukaudet vain kuluvat eteenpäin, ikään kuin vain ohi lipuen ilman, että voin asialle mitään. Huomaan toivovani yhä useammin, että voisit taas elää sitä jännittävän outoa elämää, mitä se joskus oli – tavata uusia ihmisiä, reissata eksoottisissa paikoissa ja toteuttaa kaikkia unelmiani täysillä. Nyt ikään kuin olen elänyt vuoden päivät jonkinlaisella säästöliekillä, jonnekin varastoon kaikkea keräten aina rahasta tunteisiin saakka.

Ja voin sanoa, että tämä odottelu alkaa pikkuhiljaa riittää. Sympatiat kaikille yksinasuville maailmanpaloa ja matkailun nälkää poteville kanssaeläjille! <3

Miten arjessa pyyhkii?

Arjessa pyyhkii tasaisesti, työntäyteisesti. Arkeni noudattaa jotenkin todella rutinoitunutta tuttua kaavaa päiväohjelmineen. Olen ylpeä siitä, miten olen tähän kaikkeen k-rona-pysähtymisen myötä sopeutunut, mutta tottakai silti lähes päivittäin huomaan miettiväni, että tämän kaiken rinnalla kaipaan vähän enemmän elämää, ja erityisesti niitä irtiottoja matkojen muodossa, joista elämäni ennen myös koostui.

Olen todellakin kiitollinen siitä, että kun viime vuoden helmikuussa hyppäsin täysipäiväiseksi yrittäjäksi, on töitä tänä erikoisena vuonna riittänyt. Kun ei ole ollut matkoja tai lomaa mitä odottaa, olen keskittynyt työprojekteihin ja voin sanoa, että niiden aikataulutuksessa on ollut välillä sellaisia hetkiä, että oma aika on jäänyt taka-alalle ja olen hetkellisesti tuntenut riittämättömyyttä. Suorittajaluonteeni kuitenkin runnoo päiviä läpi, to do -listalta tehtäviä taklaten. Olen ollut ylpeä siitä, miten olen vuoden aikana kehittynyt tässä ja hionut ajankäyttöni optimoinnin maksimiin. Tehokkuus, priorisointi ja turhien juttujen karsiminen ovat nousseet keskiöön työarjessani. Olen oppinut sanomaan ei useammin, kertomaan suoraan, miten haluan asiat hoitaa. Silti olen kokenut, että juuri tämän kautta olen voinut antaa enemmän osaamistani oikeisiin juttuihin.

Ja jos arjen ajankäytöstä puhutaan, niin en voi olla mainitsematta töiden rinnalla, että olen vuoden aikana kouluttautunut myös Life Coachiksi, jota varten suoritin kurssipäivien lisäksi harjoitusvalmennuksia syksyn pimenevinä iltoina työpäivien päätteeksi. Ja lopulta nyt alkuvuonna uskaltauduin myös järjestämään webinaari-valmennukset unelmien tavoittelusta myös blogini ja instani seuraajille. Ja jotta selviytyisin tästä epämääräisestä k-rona jatkumosta, olen myös päätynyt ilmoittautumaan uusiin koulutuksiin, sillä kannustin itseni kehittämiselle ei ole tähän loppunut, vaikka ajasta välillä puutetta onkin.

Mutta jos palataan näihin arkipäiviin, en voi mitenkään sivuttaa niitä mainitsematta perheenjäsentäni, maailman parasta koirakaveriani Saskiaa. Kun hän vuosi sitten ilmestyi elämääni, on hän tuonut siihen niin paljon iloa ja rakkautta, että sydämeni melkein pakahtuu joka päivä, kun mietin kuinka kiitollinen hänestä ja hänen olemassa olostaan elämässäni olenkaan.

Miten olet pärjännyt vuoden päivät ilman ulkomaan matkoja ja miksi et ole vain lähtenyt reissuun?

En todellakaan tiedä! Vuosi sitten kaiken alkaessa olin jossakin yrittäjäelämän alkuhuumassa, viimeiseltä matkaltani palaamisen jälkitilassa ja koiranhankinnan lumoissa, etten hetkeen todellakaan edes kaivannut ulkomaanmatkoja. Keskikesän korvalla mietin hetkellisesti josko jonnekin voisi jo suunnata, kun Eurooppa avasi oviaan, mutta lopulta en vain pystynyt silloin ajattelemaan koirani jättämistä yhtä yötä pidemmäksi aikaa hoitoon, ja totesin mieluummin keskittyväni vaikka sitten Suomi-matkailuun koirani kanssa. Se oli tosin pienoinen fail, sillä jouduin toteamaan itselleni, että vaikka kuinka yritin, en saanut Suomi-matkailusta sitä samaa tunnetta kuin kaukomailla uusissa ja erikoisissa kohteissa samoiluista.

Viime syksynä taas podin paikoilleen pysähtymisen ahdistusta ihan kunnolla, mutta siltikin pysyttelin Suomessa. Aloin kuitenkin selvitellä mahdollisuutta yhden unelmani toteuttamisesta eli kakkoskodin hankkimisesta Balilta, ja lopulta yhtenä syksyn pimeänä päivänä sain jännittäviä uutisia siitä, että voisin saada pidempi aikaisen viisumin henkiselle kesämökkipaikalleni Indonesiaan. Siitä hetkestä aloitin useamman kuukauden kestävän viisumiprojektin, joka lopulta päätyi koronan tuomiin uusiin matkustusrajoituksiin ja pettymykseen. Ehkä isoimpana rajoitteena kuitenkin kaikessa oli se, että jo käynnissä olevien työprojektieni puolesta en halunnut vain lähteä Suomesta ja ottaa lentoa kohti alati käytännöiltään muuttuvia maa-, lentokenttä- ja lentoyhtiökohtaisia rajoituksia. Samalla myös huomasin miettiväni, että matkailussa ennen minulle niin tärkeä osa-alue, vapauden tunne, oli jotenkin näiden kaikkien muuttuvien rajoitusten myötä kadonnut, mikä ei inspiroinut minua matkailemaan vastuullisuusnäkökulman lisäksi.

Samalla huomasin miettiväni todella paljon sitä, että mikä onkaan pohjimmainen syyni matkustaa. Lopulta se ei olekaan se sisäinen pakottava tarve lähteä vain matkalle jonnekin minne nyt näiden muuttuvien rajoitusten myötä olisi päässyt (hello erityisesti Dubai, Meksiko ja Tansania kaikille avoimine rajoineen ja koronan kieltämisineen turistialueilla) vaan enemmänkin siinä, että sisälläni on valtava palo nähdä maailmaa, tutustua juuri niihin outoihin ja erikoisiin paikkoihin, joissa en ole koskaan ennen matkaillut. Niiden kohteiden miettiminen jos mikä saa sisäisen kaukokaipuuni uusiin liekkeihin, ei niinkään niihin vanhoihin tuttuihin kohteisiin palaaminen. Samalla olen hyvin voinut myös odottaa näihin kohteisiin matkailun tasapainoittuvan – ei pelkästään globaalin pandemian vaan myös maiden sisäisen poliittisen epätasapainon ja turvallisuuden puolesta.

Mutta loppuyhteenvetona voisin sanoa, että tämän osalta olen pärjännyt vaihtelevasti. Välillä on tottakai ollut niitä hetkiä kun olen miettinyt vain ottavani äkkilähdön jonnekin ja välillä olen huomannut hetkellisesti ärsyyntyväni ihmisistä, jotka viis veisaavat yleisistä normeista paistatellen päivää paratiisirannalla palmun alla hokien, ettei täällä mitään pandemiaa ole. Välillä olen halunnut unohtaa koko matkailun ja välillä taas intoutunut laatimaan uusia matkasuunnitelmia eri maihin tulevaisuuden varalle.

Isommassa mittakaavassa olen huomannut sopeutuvani tähän tilanteeseen kuitenkin kohtalaisen hyvin huomioon ottaen ikuisen seikkailijattaren taustani ja ajatukseni. Olen myös ajatellut, että ehkä omalla esimerkilläni voin myös valaa uskoa teihin muihin, jotka myös kärsivät tästä matkailun totaalisesta loppumisesta. Odotetaan vielä hetki, ja sitten maailma on taas avoinna – mutta toivottavasti uusilla vastuullisuusajatuksilla varustettuna. Enkä nyt todellakaan viittaa pelkkään pandemiaan vaan vastuullisuudessa kaikkeen siihen, mitä matkoillamme edustamme ja haluamme saada aikaan. Matkoilla pitäisi aina olla syvempi merkitys kuin se, että reissaanpa vain nyt jonnekin.

Mikä on ollut viikonlopun paras juttu?

No tämä neljän päivän pääsiäisviikonloppu on kliseinen huipentuma pandemian ajan viikonlopuistani. Olen ollut yksin himassa koirani kanssa. Kokkaillut, ulkoillut, puuhastellut kotiaskareiden parissa, katsonut tv-sarjoja. Puhunut puhelimessa ystävien ja sukulaisten kanssa, piipahtanut näkemässä ystävääni yhtenä päivänä.

Parasta viikonlopussa on kuitenkin ollut se, että olen vihdoinkin saanut itselleni kaipaamaani ekstra-aikaa edistää vuoden takaiseen Syyrian matkaan liittyviä postauksia. Voin sanoa, ettei noihin kokemuksiin palaaminen ole ollut mitenkään helppoa. Nimittäin onpa kyseessä mikä tahansa matka, on reissujuttujen kirjoittaminen itselleni aina helpointa suoraan matkakohteesta juuri kyseisen päivän kokemuksien jälkeen kun kaikki ajatukset, aistit, tunteet, kohtaamiset ja hetket ovat vielä täydessä muistissa ja käsin kosketeltavasti pinnalla mielessä. Siihen päälle kun lisätään vielä se, että Syyrian matkassa on riittänyt henkisesti paljon käsiteltävää, puhumattakaan siitä, kuinka moniulotteista Syyrian konfliktia on vaikea sanoittaa, on tämä prosessi ottanut aikaa ja nähtävästi taitaa ottaa sitä edelleen. Mutta pikkuhiljaa nämä postaukset valmistuvat ja sen jälkeen voin avata teille enemmän asiaa Syyriasta täällä blogissani ja Insta-stooreissa.

Mitä odotat seuraavalta kuukaudelta? Entä loppuvuodelta?

Tältä huhtikuulta odotan oikeastaan eniten sitä, että saan suoritettua työprojekteja kunnialla loppuun, ja ehkä vihdoinkin yli vuoden pusertamisen jälkeen arkipäivissäni saattaisi vapautua enemmän tilaa myös muulle tekemiselle. Toivon myös, että huhtikuun aikana saan ulos yllä mainitut Syyria-postaukset, niiden käsittelyä olen pantannut mielessäni jo aivan tarpeeksi kauan.

Loppuvuodelta odotan ennen kaikkea sitä, että maailman tilanne normalisoituisi. Odotan seikkailuja enemmän kuin koskaan aiemmin. Niitä uusia tuntemattomia, erikoisia ja eksoottisia paikkoja, joihin olen halunnut päästä käymään. Sitä janoamaani seikkailun tuntua, sitä fiilistä kun olen matkalla paikasta a paikkaa b ja sieltä edelleen kohti tuntematonta, siihen hetkeen kiteytyvää sisällä olevaa pakahduttavaa ilon ja jännityksen tunnetta. Sitä fiilistä, kun huomaat tutustuvasi ympäröivään maailmaan mutta myös itseesi paremmin, ja huomaat omien ennakkoasenteittesi murenevan ja maailmankuvasi laajenevan matkan myötä.

Samalla odotan loppuvuodelta sitä, että voisin tehdä yhä enemmän asioita, jotka koen merkityksellisiksi – ei vain itseni takia vaan myös muiden. Niiden toteuttamiseen tarvitsen kuitenkin heittämällä enemmän aikaa, mitä arkeni tällä hetkellä antaa myöden.

Mikä inspiroi tällä hetkellä eniten?

En oikeastaan tiedä, mikä minua tällä hetkellä inspiroi eniten, sillä koen inspiraationi olleen jollakin tavalla hukassa viimeisen vuoden ajan, samalla kun oma identiteettini ja ajatukseni ympäröivästä maailmasta ovat alkaneet muuttumaan tai ainakin hakeutumaan uuteen uomaansa.

Mutta jos inspiraatiota mitataan sillä, mihin olen tällä hetkellä halunnut eniten uppoutua, niin varmaankin siihen vastaus olisi eri maiden poliittiset tilanteet. Eri maiden hyvä-veliverkosto, vihamiesten vastakkainasettelut, avustajien koaliitiot. Auttamisesta kieltäytyminen tai sen verhoaminen muka yhteistä hyvää edistävien korulauseiden taakse joidenkin muiden kustannuksella. Olen entistä enemmän halunnut ottaa selvää siitä, mistä kaikki johtuu, yrittänyt löytää syy-seuraus-suhteita, perusteluja, mutta ennen kaikkea vastauksia siihen, mikä missäkin voisi olla se oikea ratkaisu tai askel ratkaisuihin. Ja taustalla eniten inspirioi ja eteenpäin vie ajatus, tai oikeastaan tahtotila siitä, että haluan auttaa. Haluan tehdä jotakin tämän vaikenemisen sijaan silläkin uhalla, että tiedän asettavani itseni maalitauluksi niille joillekin, joiden ajatuksissa ja sosiaalisen median ulosannissa ei ole muuta lähestymistapaa kuin tuomita tuntematonta vaivautumatta ottamaan selvää asioiden eri puolista osaamatta keskustella rakentavasti.

Entä mikä inspiroi vähiten?

Vähiten taas on inspiroinut kaikki tähän koronatilanteeseen liittyvät asiat. Pitkittynyt pysähtynyt tilanne, juupas-eipäs-väittelyt sekä muuttuvat rajoitukset, joista ei enää ihan heti pysty ottamaan selvää, mikä on oikein ja väärin, ja millä ratkaisulla pyritään mihinkin lopputulokseen.

Mutta eniten tämän tilanteen ällötykseen on liittynyt pandemian ympärillä pyörivä disinformaatio ja erityisesti vääristyneen tiedon levittäminen. Jos on yhtään perehtynyt opiskeluiden tai töiden kautta esimerkiksi tieteellisen tutkimuksen periaatteisiin, lähdekritiikin merkitykseen, tieteellisten julkaisujen vertaisarviointiin, eri julkaisualustojen puolueettomuuteen, tutkimuksen tehneiden henkilöiden tai tahojen tieteelliseen pätevyyteen sekä tutkimustuloksien johtopäätöksiin tarvittavaan tutkimuksien toistettavuuteen, voi helposti yhdellä silmäyksellä havaita näissä disinformaatiota viljelevissä keskusteluissa mutkat suoraksi oikaisevien kokemusasiantuntijoiden lausunnoissa useita ristiriitaisuuksia.

Samalla kun toivoisin meistä jokaisen ottavan asioista puolueettomasti enemmän selvää ennen kuin lampaina lähdemme kaduille osoittamaan mieltä muka perusoikeuksiamme puolustamaan, en voi olla peräänkuuluttamatta median, poliitikkojen ja vaikuttajien vastuuta. Globaaliin pandemiaan ja sen ratkaisuun on vääristyneesti tiettyjen tahojen toimesta sotkettu hämääviä salaliittoteorioita, kokemusasiantuntijuuteen perustuvia “minusta nyt tuntuu” johtopäätöksiä sekä tieteen vääristelyyn pohjautuvia kannanottoja tai omaa etua edistäviä julkituloja muka yhteisenä hyvänä.

Ja matkailijana minulla ei vain riitä ymmärrystä varsinkaan niitä kohtaan, jotka kyseenalaistavat kaikkien globaalien rokotteiden merkityksen. Toki influenssarokotteet siinä missä koronarokotekin, ovat vain yksi murto-osa sitä kokonaisuutta, mitä rokotteilla voidaan parhaimmillaan saada aikaan. Kuitenkin jos olisit elänyt isoruton aikana, tai silloin kuin kolera todella jylläsi maailmalla, puhumattakaan siitä, jos tällä hetkellä asuisit maassa, kuten vaikkapa Afghanistanissa tai Madagaskarilla, joissa polioon edelleenkin kuolee lapsia, voisi asenteesi olla aivan toinen rokotteita kohtaan.

Mutta tämä hyvinvointivaltioissa eläminen on johtanut joidenkin yksilöiden osalta siihen kermaperseilyyn, että jopa muiden maiden asettamista matkustusrajoituksista koronan rokotustodistusvaatimuksineen kitistään, ja ne koetaan omaa, siis yksilön, minun itseni, minäminän ihmisoikeutta loukkaavana asiana aivan erittäin julmalla tavalla. Mutta miksi tätä asiaa ei ole aiemmin nostettu esiin esim. keltakuumerokotustodistuksen osalta, kysyn vain. Ai siksikö, että keltakuumerokotus tarvitaan niihin vähän harvinaisempiin maihin, ei nyt niihin väläyteltyihin tuttuihin Euroopan turistikohteisiin.

Mitä mietit matkailusta tällä hetkellä?

Toivon todella niiden kaikkein aiemmin turismista eläneiden maiden ja matkakohteiden puolesta, että matkailu asettuu pian uuteen parempaan tilanteeseen ja he saavat elannonlähteensä takaisin, edes osittain vähitellen. Toki toivon myös meidän matkailijoiden puolesta, että matkailu, erityisesti vastuullinen sellainen, olisi taas mahdollista jossakin mittakaavassa. Juuri omaa matkailijan rokotekirjaa läpikäydessäni ja vanhentuville rokotteille uusimisaikoja suunnitellessani huomaan samalla miettiviäni ja jopa toivovani, että ehkäpä tulevaisuuden matkailu tulee olemaan erilaista kuin ennen tätä pandemiaa. Toivon nimittäin, että tulevaisuuden matkailu olisi erityisesti vastuullisempaa kuin ikinä ennen kaikilla mittapuilla.

About Author

Seikkailumatkailija, naissoolomatkailun pioneeri ja yrittäjä Helsingistä. Reissaa maailman upeimpien reissukohteiden rinnalla tuntemattomissa paikoissa, joita ei valtamediassa näe. Tähän mennessä käytynä yli 130 maata ja tavoitteena vierailla niissä kaikissa. Haluaa samalla haastaa ennakkoluuloja ja rohkaista ottamaan askel oman mukavuusalueen ulkopuolelle.

6 Comments

  • Laura | Seikkailijattaret
    5.4.2021 at 20:05

    Hyvin tuttuja ajatuksia, A-K💛. Itsellä k-rona vei sekä toimeentulon että vapauden, kuihdutti monella tapaa. Yritin uutta ja yritin vähän lisää. Elämäntapa pistettiin jäihin, samoin kuin siihen liittyvät harrastukset ja kaikki, mikä tuntuu elämältä. Onhan tämä lamaannuttanut, vihastuttanut ja hämmentänyt. Ja se yksinäisyys, tuttu tunne. Se, mitä tämä vuosi on tehnyt, niin nimenomaan avannut silmät monelle. Tässä kohtaa voisi jopa sanoa, että ikävä kyllä. Toisaalta se on pistänyt miettimään, mihin niin sanottua vaikuttajan asemaa haluaa käyttää. Ikävä kyllä pelkät hyvän fiiliksen rantakuvat eivät enää voi olla sitä. Ymmärrän siis sinua niin monella tapaa ja voi että, kun odotan, että päästään taas tanssimaan ja heittäytymään hetkiin. Odotan sitä, että voidaan taas olla tarinankertojia ja elämän tutkimusmatkailijoita sekä seikkailijattaria isolla S;llä ilman tätä suurta varjoa selässä. Kyllä joku päivä elämä taas tuntuu elämältä ja se päivä lähestyy! Sitä ennen ei kai auta kuin vain vahvistaa niitä juuria, jotta voi lennellä entistä enemmän oman näköisillä siivillä. Pus 😘.

    Reply
  • Kuulostaa siltä, että sinä olet pystynyt myös hyödyntämään tämän pysähtyneen ajanjakson: olet panostanut yritykseesi, hienot työtapojasi, kehittänyt itseäsi ja nauttinut yhdessäolosta Saskian kanssa. Et ole lamaantunut, vaan olet todella puskenut eteenpäin, kuten sanoit. Hatunnosto. Toivottavasti aikaa rentouttavaan pysähtymiseen tulee lähiaikoina.
    Ja oi, priorisointi ja ajankäytön optimointi on todella arvokas taito.

    Reply
  • Susanna
    5.4.2021 at 21:39

    Hyvää pohdintaa, suurin osa eri rokotteista on vuosikymmeniä tutkittuja ja luotettuja, mutta näistä uusista on tullut joillekin oireita, mutta harvoille. Rokotetodistus vaatimuksena on periaatteessa ideana hyvä, mutta joissain maissa köyhillä ei ole varaa ottaa rokotteita, näin ollen rokotetodistuksen avulla ei annettaisi köyhimpien matkustaa jos todistus olisi pakollinen. Oletko nähnyt matkaunia? minä olen alkanut nyt tänä keväänä nähdä runsaasti matkaunia ihan uimapuvun ostamisesta lähtien.

    Reply
  • Sunna
    6.4.2021 at 12:07

    Todella hieno loppupointti – matkailussa ja muutenkin monen kiireisessä ja nopean elämyshakuisessa elämäntyylissä olisi varaa muuttua kestävämmäksi planeetan ja myös meidän oman hyvinvoinnin kannalta! Toivotaan kuitenkin, että seikkailu ja ilo palaavat meidän levottomien nuuskamuikkusten elämiin pian. Mie yritän kanavoida turhautumista seikkailemalla miten voin: ostin pyörän ja alan pyöräillä ympäri lähiseutuja, ja sitten kun täällä Saksassa saa matkailla taas eri Bundeslandeissa, voin lähteä pyöräturneelle. On kyllä etuoikeus asua ulkomailla (vaikka myös k*rona-aikaan perseestä), kun arki on kuitenkin erilaista kuin Suomessa.

    Reply
  • Mermar
    10.4.2021 at 15:15

    Hienoa, että kirjoitit rokotteista positiivisesti. Olen myös huomannut miten paljon negatiivista infoa on liikkeellä.
    Pidän rokottamuutta tai sen ihannointia rokotettujen siivellä ratsastamisena. Terveydenhuollon ammattilaisena voin vain todeta, että rokotteissa, niinkuin lääkkeissäkin on omat haittavaikutukset, mutta niitä onkin verrattava saatuihin hyötyihin. Ja on suuri määrä ihmisiä, jotka varmasti haluaisivat ja tarvitsisivat rokotteen, mutta eivät saa sitä, syystä tai toisesta. Joten meillä suomalaisilla ei ole mitään hätää, kunhan nyt jaksamme venyä vielä hieman.

    Reply
  • Anna
    27.4.2021 at 03:45

    Todellakin tärkeä kirjoitus tästä rokoite-vastaisuudesta ja muka-oikeuksien loukkauksesta. Korona rokotteet pelastavat henkiä – ja monissa maissa ne ovat ehkä ainoa terveydenhuollon palvelu joka on ilmaista. Turistien tuoma korona voi viedä elannon ja hengen monelta. Siis rokotteet ja testit nyt vaan kaikille matkustajille käytäntöön. The New normal ehkä joillekin – mutta monelle (siis suurimmalle osalle maailman ihmisistä jotka tarvitsevat viisumin matkustaakseen) joiden on aina täytynyt tehdä monimutkaisia matkavalmisteluita päästäkseen rajojen yli, tämä on ihan tavallista.

    Toivon sinulle kivoja uusia matka unelmia tulevaisuudelle!!! Luulen että varsinkin pitempi aikainen oleilu ulkomailla tulee olemaan helpompaa joska monet ex-patit ovat lähteneet kotiin ja ainakin kansainväliset organisaatiot etsivät kuumeisesti uusia työntekijöitä.

    Hauskaa kevättä!

    Reply

Leave a Reply