Millaista onkaan yksinmatkailu? Siihen ja moneen muuhun kysymykseen olen vastaillut viime aikoina en pelkästään täällä blogini puolella, vaan olin myös tammikuussa mukana Matka-messuilla juttelemassa aiheesta naiset ja yksinmatkailu. Päätinkin koota omaan erilliseen postaukseen vastauksiani noihin muutamiin kysymyksiin – ja toki, jos sinulla herää mieleen mitä tahansa muuta kysyttävää niin laitathan kommenttia tulemaan! Lisää infoa yksinmatkailusta löytyy myös blogiarkistojen kätköistä täältä.
Mikä oli ensimmäinen matkasi yksin?
Ensimmäinen soolomatkani suuntautui Thaimaahan vuonna 2012. Kevät-talven äkkilähtölennot oli Phuketiin, josta lähdin reilun viikon mittaiselle saarihyppelylle reittinä Koh Phi Phi – Koh Lipe – Koh Mook – Koh Lanta. Alunperin en ollut ajatellut suuntaavani reissuun yksin, mutta kun työpaikan vaihdon välille kiireisellä aikataululla suunnnittelemalleni matkalle ei löytynyt kaveripiiristäni seuraa, päätin lopulta toteuttaa matkan yksin. Ja voi taivas kuinka minua jännitti, kun suuntasin Helsinki-Vantaan lentokentälle – en nimittäin yhtään osannut ajatella, mitä vastassa onkaan yksin reissatessa!
Lue myös: Soolomatkalla Thaimaan saarilla
Minkälainen oli matkailuhistoriasi ennen ensimmäistä yksin tekemääsi matkaa?
Lapsena reissasin perheeni kanssa lähinnä Suomessa, piipahtaen rajojen ulkopuolella vain Ruotsissa ja Virossa. Olin aina ollut kiinnostunut eri maista ja kulttuureista, mutta matkailu tuntui itselleni kaukaiselta ja vieraalta. Vasta vuonna 2006 lähdin ensimmäiselle kunnolliselle reissulleni, kun suuntasin vaihto-opiskelemaan Yhdysvaltoihin. Tuon syyslukukauden aikana silmäni avautuivat matkailulle – halusin nähdä ja kokea lisää. Kotiin palatessa ja opintojen ollessa loppusuoralla aloin reissaamaan ensin Euroopassa ja sitten muutamissa kaukokohteissa, mutta vasta vuonna 2012 lähdin ensimmäiselle soolomatkalle eron myötä. Karkeasti arvioiden reissasin ennen ensimmäistä soolomatkaani noin 30 maassa ja nyt soolomatkaillessa maita on tullut nähtyä rutkasti enemmän, sillä tällä hetkellä olen vieraillut jo yli 100 maassa ja kaikissa maanosissa.
Lue myös: Sata maata – mitä seuraavaksi?
Miksi matkustat yksin?
Nyt 6 vuotta ensimmäisestä yksin tehdystä matkasta Thaimaahan, on yksinmatkailusta tullut niin oma juttuni, että en voisi kuvitellakaan elämääni ilman sitä – kaikista mieluiten suuntaan reissuun yksin. Olen myös arkielämässä hyvin itsenäinen ja arvostan omaa aikaani, joten yksin reissussa olo ei ole minulle mitenkään pelottavaa. Matkailen yksin varmastikin ennen kaikkea siitä syystä, että minulla on valtava palo nähdä maailmaa, ja yksin matkaillessa voin reissata mitä kaukaisempiin ja eksoottisempiin kohteisiin, ilman että täytyy vääntää kättä matkakohteesta.
Lue myös: Kotihiirestä seikkailijaksi – 10 vinkkiä aloittaa yksinmatkailu
Mikä yksin matkustamisessa on parasta?
Parasta on ehdottomasti vapaus. Yksinmatkailu edustaa minulle ennen kaikkea vapautta – saan päättää itse matkakohteet ja sen mitä matkalla ollessa teen, enkä ole riippuvainen kenenkään muun aikatauluista, budjetista tai kiinnostuksen kohteista. Toiseksi yksin matkaillessa olen kuin huomaamatta tehnyt tutkimusmatkan itseeni, matkalla yksin ollessa sitä nimittäin huomaa itsestään ihan uusia asioita ja oppii valtavasti ei pelkästään itsestään vaan ympäröivästä maailmasta. Yksin matkalla ollessa tunnenkin olevani enemmän läsnä juuri siinä hetkessä. Lisäksi yksinmatkailun ehdottomia plussapuolia on uudet ystävät – yksin reissuun lähtiessä ei koko matkaa tarvitse todellakaan olla yksin, ellei niin halua, sillä maailmalla reissaa lähes missä tahansa kohteessa muitakin yksinmatkailijoita. Yksin ollessa tutustuu helpommin uusiin ihmisiin kuin kaverin kanssa ollessa, ja parhaimmassa tapauksessa toisista reissaajista saa sydänystäviä, sillä matkailu jos mikä yhdistää.
Lue myös: Yksinmatkailu – Miksi jokaisen tulisi kokeilla edes kerran elämässä
Mikä yksin matkustamisessa on pahinta?
Varmasti ne hetket, kun sairastuu. Silloin todellakin tuntee olevansa yksin, ja hetkellisesti alkaa kaipaamaan jotakin vierelle tai edes hakemaan kaupasta vaikka limua, kun itse makaa sängyn pohjalla. Toki yksin matkaillessa myös muulloin kuin sairastaessa saattaa kokea kurjia hetkiä silloin, kun kaikki ei mene ihan putkeen, sillä yksin reissussa ollessa kaikista vastoinkäymisistäkin täytyy selviytyä yksin. On se sitten vaikka eksyminen, tavaroiden häviäminen tai vaikka vain vessassa käynti, kun rinkkaa/matkalaukkua ei voi jättää kenenkään vahdittavaksi, ja joutuu yrittää survoutua vessakoppiin kaikkien tavaroiden kanssa.
Lue myös: Silloin pelotti – muutama tarina matkoilta
Mitä turvallisuusasioita kannattaa huomioida?
Yleisesti ihan samat turvallisuusasiat kuin yhdessäkin matkustaessa. Toki yksin reissussa ollessa, kun ei voi turvautua toiseen ihmiseen, kannattaa omaan turvallisuuteen kiinnittää hieman enemmän huomiota ja olla valppaampi. Suosittelenkin panostamaan etukäteissuunnitteluun, varsinkin jos on tekemässä ensimmäistä soolomatkaa, kuten esimerkiksi matkaa suunnitellessa selvittää millä alueella on turvallista yöpyä ja liikkua, miten suojata matkatavaransa tai vaikka miten lentokentältä pääsee parhaiten majapaikkaan. Sen lisäksi, että etukäteissuunnitelmilla matka sujuu mutkattomammin, luo niiden olemassa olo itselle turvaa.
Lisäksi erityisesti naisena yksin reissussa ollessa kannattaa olla tietoinen matkakohteen uskonnosta ja tavoista, jotta ei omalla käyttäytymisellään tai pukeutumisellaan aseta itseään hankalaan tilanteeseen. Ja toki myös yksin ulkona pimeällä liikkumiseen kannattaa kiinnittää ekstrahuomiota, eli onko se turvallista vai ei kyseisessä matkakohteessa.
Lue myös: Turvallisuus yksin matkaillessa
Kuinka paljon yksin matkustaminen vaikuttaa kohteen valintaan?
Ensimmäiselle soolomatkalle Thaimaahan lähtiessä valitsin kohteen enemmänkin siltä pohjalta, että olin kuullut Thaimaassa käyvän paljon yksin reissaajia ja kohde vaikutti kuulemani perusteella turvalliselta. Mitä enemmän olen matkaillut yksin, sitä vähemmän yksin matkalla olo on enää vaikuttanut kohteen valintaan. Jo useamman vuoden ajan minusta on tuntunut siltä, että voin matkustaa minne vain yhtä hyvin yksin kuin kaksin. Toki joissakin vähän erikoisemmissa paikoissa saatan hypätä mukaan seikkailupainotteiselle kiertomatkalle, jolloin vaikka yksin reissussa olenkin, pääsen ryhmän mukana matkaamaan paikkoihin, joihin yksin olisi voinut olla hankalaa tai kallista reissata. Plus saan silloin kaupan päälle uusia reissukavereita!
Lue myös: Parhaat kohteet soolomatkailijalle vuonna 2018
Mikä on ollut turvallisuusnäkökulmasta yllättävin kohde?
Varmastikin Papua-Uusi-Guinea. Se oli kiehtonut minua matkakohteena jo kauan, mutta olin ajatellut sen olevan liian turvaton matkakohde yksin reissaavalle naiselle. Maailmanympärimatkan aikana nälkä kuitenkin kasvoi syödessä, ja huolellisten etukäteisselvittelyiden jälkeen päätin suunnata Papua-Uuteen-Guineaan huolimatta Ulkoministeriön matkustustiedotteista ja pääkaupunki Port Moresbyn turvallisuustilanteesta. Matka Papua-Uuteen-Guineaan sujui kuitenkin hyvin, enkä missään vaiheessa kokenut oloani liian turvattomaksi.
Lue myös: Ja seuraava kohde on…
Kuinka tutustut ihmisiin matkustaessasi yksin?
Yksin reissussa ollessa on ehdottomasti paljon avoimempi kaikelle ympärillä olevalle ja myös helposti lähestyttävämpi kuin ystävän kanssa reissatessa. Matkalla yksin ollessa tutustuukin kuin huomaamatta toisiin reissaajiin ja myös paikallisiin. Esimerkiksi hostellit ovat mitä parhaimpia paikkoja uusien reissuystävien saamiseksi, sillä niiden rento ilmapiiri ja yhteiset tilat ovat helppo ympäristö aloittaa juttelu ventovieraan kanssareissaajan kanssa. Lisäksi niin yhden päivän retket kuin pidemmät kiertomatkat ovat otollinen paikka uusien ystävien saamiseksi – kun porukalla pääsee jakamaan erilaisia matkahetkiä ja -kokemuksia, siinä aivan huomaamatta luo uusia kaverisuhteita, ja parhaimmassa tapauksessa saa uusia sydänystäviä ympäri maailmaa.
Lue myös: Kuinka saada uusia ystäviä yksin matkaillessa
Onko yksin matkustaminen kalliimpaa kuin kaksin tai porukassa?
Lentolippujen hinnat ovat henkilöä kohden usein samat, oli reissussa sitten yksi tai kaksi ihmistä. Joskus yksin matkaava saattaa jopa saada edullisemman lentotarjouksen. Hotellimajoitus sen sijaan on usein se, mikä tekee yksinmatkailusta kalliimpaa kun joutuu itse maksamaan koko hotellihuoneen hinnan. Onneksi olemassa on erilaisia majoitusvaihtoehtoja, joiden avulla matkakuluja yksin reissatessa voi pienentää, kuten esimerkiksi hostellien jaetut huoneet. Myös erilaiset retket, kuten vaikkapa safarikierrokset, saattavat koitua yksin matkailijalle kalliiksi, kun privaattitourin koko hinnan joutuu pulittamaan omasta pussista. Tällöin saattaakin olla paikallaan lyöttäytyä muiden reissaajien seuraan ja päästä tätä kautta jakamaan retken kulut.
Lue myös: Kolmekymppisenä hostellissa – näillä vinkeillä selviydyt
Miten syödä yksin matkalla ravintolassa?
No syödä, kun nälkä on. 😉 Tosin muistan kuinka jännittävää oli suunnata ensimmäisellä yksinmatkallani ravintolaan illalliselle, ja hyvä etten kääntynyt ravintolan ovelta takaisin. Pöydässä yksin istuessani olo oli epävarma, ja tunsin itseni säälittäväksi tapaukseksi kaikkien pariskuntien ja kaveriporukoiden keskellä. Onneksi en kuitenkaan luovuttanut ja lähtenyt nälkäisenä takaisin majapaikkaan, sillä kohta ympärille alkoi kerääntymään muitakin yksin syömään tulleita. En siis ollut mikään outolintu. Nykyisin yksin ravintolassa syöminen ei ole enää mikään iso juttu itselleni, vaan ihan normaalia matkalla ollessa. Jos joku sattuisi tuijottamaan minua säälivästi, saattaisin hyvin nostaa viinilasia hänelle – ”Cheers, nautin elämästäni!”.
Yksin ulkona syömistä voi harjoitella jo kotona ollessa, joten ei muuta kuin lähiravintolaan menua selaamaan. Näin matkalla ollessa ruokahetki ei muutu liian isoksi peikoksi. Reissussa ollessa voi ravintolaan mukaan ottaa hyvin vaikka kirjan tai kännykän, ja jos olo tuntuu liian yksinäiseltä niin turvautua niihin ajankuluksi. Monisssa matkakohteissa on myös usein paljon valinnan varaa ravintolan suhteen, ja ehkä siihen kaikista romanttisimmaksi leimattuun ravintolaan ei ensimmäisellä soolomatkalla kannata suunnata, vaan suosia rennompia paikkoja tai vaikka piipahtaa ruokakojuista hakemassa dinneri, jos alkaa liikaa jännittämään.
Lue myös: 10 virhettä, mitä ei kannata tehdä yksin matkaillessa
Kiinnostaako yksinmatkailu, olet suunnittelemassa ensimmäistä soolomatkaasi tai oletko kenties jo kokenut konkari yksinmatkailussa? Tule mukaan Soolomatkailijoiden Facebook-ryhmään kysymään vinkkejä ja jakamaan inspiraatiota!
19 Comments
Anna | Muuttolintu.com
25.3.2018 at 11:17En oo läheskään yhtä paljon reissannut yksin kuin sinä, mutta ylivoimaisesti kysytyin kysymys on ollut ”Miten sä uskallat” 🙂 Viime kerralla pitkästä aikaa yksin reissatessa jännitin, mutta se jännitys katosi ekan päivän jälkeen kohteessa. Sen jälkeen olin kuin kala vedessä. Nyt kun me pääasiassa pariskuntamatkaillaan, ollaan puhuttu, että välillä tehtäisiin myös lyhyempiä matkoja erikseen. Yksinmatkailu on niin eri kokemus, tutustuu helpommin ihmisiin ja on vapaampi, itsenäinen olo.
Laura - Urbaani viidakkoseikkailijatar
25.3.2018 at 13:06Hyviä ajatuksia, kuin omiani. Yksinmatkailusta en luopuisi mistään hinnasta. Itse lähdin yksin maailmalle ensimmäisen kerran jo 17-vuotiaana, vaihtoon Jenkkeihin. Omasta ensimmäisestä sooloreppureissusta on nyt seitsemän vuotta ja lähdin tuolloin yksin, koska en saanut seuraa. Se oli onni onnettomuudessa ja tuo matka oli kenties paras matka, mitä kuvitella saattaisi. Yksinolo opettaa omasta itsestä niin paljon ja voi seurata vain omaa polkuaan, ilman kompromisseja. Päätinkin muuten nyt lähteä uudelleen ensimmäisen sooloreppureissuni seuduille ja taas yksin. <3
Jenni
25.3.2018 at 14:41Näitä soolomatkajuttuja on niin mielenkiintoista lukea, kun en ole koskaan yksin matkustanut enkä usko että näin tulen tekemäänkään – ainakkaan mitään tuollaista kaukomatkaa, koska mieluusti lähden sinne perheeni kanssa. Voisin sen sijaan kuvitella tekeväni yksin jonkun iikonloppureissun kaupunkiin, joka ei kiinnosta miestäni tai olisi jostain syystä hankala lasten kanssa.
Jaakko/Lomalla viimeinkin
25.3.2018 at 16:34Yksinmatkaillessa varmasti tutustuu enemmän uusiin ihmisiin, kuitenkin juuri nuo majoitukset tulee paljon kalliimmaksi. Kokemuksia on aina mukava jakaa, joten se harmillisesti jää uupumaan yksin matkalla. Hyvä kun tartuit aiheeseen, tämä varmasti kiinnostaa monia.
Suunnaton
25.3.2018 at 16:40Mä olen kokenut soolomatkoilla suurimmaksi ongelmaksi tavaroiden kanssa sumplaamisen. Rannalla ei pääse uimaan, kun ei uskalla jättää kameraa ja muita arvotarvaroita hiekalle – ellei sitten bongaa rannalta luotettavan oloista porukkaa, jonka hoteisiin tavarat voisi jättää. Toinen ongelma on tuo mainitsemasi vessakoppiin ahtautuminen kaikkien tavaroiden kanssa. Tansanian camping-safarilla jännitti lisäksi lähteä suihkuun ja jättää tavarat oman onnensa nojaan telttaan odottamaan.
Pahoja sairastumisia ei onneksi yksin matkaillessani ole tullut vastaan. Pienistä vastoinkäymisistä onneksi selviää hyvin yksinkin. Samalla tavalla ne pitää sumplia kaverinkin kanssa matkustaessa, joten kyllä ne saa hoidettua yksinkin. Viimeistään kun muistaa itseään tästä muistuttaa 🙂
E
25.3.2018 at 17:34Hei! Olisi hienoa, jos voisit tehdä postauksen lentomatkustamisen saastuttamisesta ja omasta suhtautumisesta asiaan. Maksatko esim kompensaatiota lentomatkojesi tuottamasta ilmastonmuutosta edistävästä hiilidioksidista tai oletko harkinnut lentämisen vähentämistä? Moni bloggaaja on kirjoittanut aiheesta.
Itse matkustamista ja lentämistä rakastavana olen viime aikoina alkanut tiedostaa yhä kipeämmin sen, ettei kaunis planeettamme kestä, jos edes puolet maailman ihmisistä lentelisi kuin minä (1-2 matkaa vuodessa). Lupaukseni tälle vuodelle onkin, että matkustaminen (myös ulkomaille) hoituu muilla keinoin, pääosin junalla.
En halua syyllistää enkä odota, että muut valitsisivat samoin kuin minä, mutta mielestäni tästä aiheesta on tärkeä puhua, jotta seuraavilla sukupolvilla on vielä elinkelpoinen planeetta tutkittavaksi. Kaikkea hyvää ☺
Marja
25.3.2018 at 21:28Matkustin nuorempana paljon yksin (nykyään perheen kanssa) ja monia asioita siitä kaipaan, paitsi tuota vessaan tavaroiden kanssa ahtautumista:) Ehkä vielä joskus, se on tosiaan opettavaista.
Anni | Rajatapaukset
26.3.2018 at 12:11Olen matkustanut yksin suhteellisen vähän, mutta se on kyllä alkanut kiinnostaa enemmän ja enemmän. Tykkään kovasti matkustaa seurassa, mutta välillä seuran löytyminen tuottaa ongelmia ja siitä seuraa tietysti myös hirveä sumpliminen ajankohdan, kohdevalinnan yms. kanssa. Joten olen päättänyt että yhtään reissua en ainakaan jätä tekemättä sen vuoksi ettei seuraa löydy. Kävin hiljattain viikonloppureissulla ihan itsekseni ja huomasin että oikealla asenteella jotenkin myös nautin yksinmatkustamisesta enemmän kuin ennen. Onhan se nyt ihan mahtavaa kun saa itse päättää kaikesta! 😀
Stacy Siivonen
26.3.2018 at 16:48Pääosin matkustan yksin. Minä olen seurassa jännittäjä ja tuntuu, että koko ajan pitää suorittaa ja skarpata ja se tappaa fiiliksen. Haluan reissussa kokea luontoa ja mitä vähemmän on ihmisiä, sitä helpompi on nähdä luontoa.
Travelloverin Annika
27.3.2018 at 11:38Näitähän me siellä messuilla mietittiin. 🙂 Kuten tuossa aiemmin anna sanoi, minullekin varmaan alkuun ensimmäinen kysymys liittyi uskallukseen, enkä oikein tiedä, miten uskalsinkaan. Olen aina ollut aika arkajalka kaiken tekemisessä ensimmäistä kertaa. Tarvitsin vankan reissukokemuksen seurassa pohjalle. Sinä olet selvästi rohkeampi, mikä on ihan mahtavaa. Pitäisi tosiaan oppia ajattelemaan, että mihin vain voi mennä yksin!
VEERAPIRITA / AURINKORASVAA JA ALOE VEERAA
28.3.2018 at 18:00Vitsit tää yksinmatkailu on jotenkin sun ja Travelloverin Annikan myötä alkanut kiehtomaan pikkaisen. Mulla ei oo koskaan ollut uskaltamisesta kyse, tiedän että pärjäisin mutta jotenkin tuntuu, että mulla saattaisi olla tylsää itseni kanssa. Oon varmaan niin tylsää seuraa. :’D Toikin toisaalta on totta, että yksin matkaillessa on paljon avoimempi tutustumaan muihin sekä muut lähestyy helpommin, kun on yksin. Pitäisköhän repäistä joskus ja lähteä jonnekin yksin? Vaikka ihan lähelle esimerkiksi Tallinnaan, niin siinä jo vähän näkisi miten sitä itsensä kanssa viihtyy.
Christa
29.3.2018 at 14:43Minulla on muuten samanlainen tausta, että lapsuuden perheen kanssa matkustettiin vain naapurimaissa, mutta vaihtovuosi USA:ssa aloitti suuren matkakuumeen. Olin kyllä jo lapsena kovasti haaveillut matkoista ja aina kiinnostunut vieraista maista. Isovanhempani sekä isän että äidin puolelta matkustivat paljon ja lähettivät kortteja eksoottisista paikoista ja päätin jo silloin lapsena, että haluan nähdä maailmaa.
Olen enimmäkseen matkustanut jonkun kanssa, mutta myös yksin. Minulla on mies ja perhe, jotka tykkäävät myös matkustaa, mutta silti kaipaan sitä, että saan mennä ihan itsekseni. Silloin saan mennä minne huvittaa ja tehdä asioita omalla tavallani. Niinpä pyrin tekemään ainakin yhden matkan vuodessa yksin. Olen törmännty samoihin haasteisiin kuin sinäkin, mutta ne ovat lopulta aika pieniä sen rinnalla, että pääsee kokemaan jotain uutta.
Sandra / Terveiset päiväntasaajalta
29.3.2018 at 21:04Mä en osaa samaistua tohon yksinmatkailuun ollenkaan 😀 Ihanalta se kuulostaa sun kertomana ja varmasti olisi maailmanympäri matkat yms olleet niin erilaisia, jos mukana olisi ollut joku toinen. Yritin itseasiassa minäkin 2012 viihtyä Thaimaan Koh Chang saarella yksin kaksi viikkoa, mutta lähinnä olin ahdistunut iltaisin ja tutustuin täysiin urpoihin 😀 Eli ei mennyt niin putkeen kuin sulla 😀
Virpi/Hätälasku
29.3.2018 at 22:01Hieno, inspiroiva kirjoitus ja paljon mukavia käytännön vinkkejä. Itseäni yksinmatkustaminen kiehtoo kovasti ja nyt kun lapset alkavat olla siinä iässä, että meikäläinenkin pystyy kotoa irrottautumaan vapaammin, niin mikään ei minua estä. 😀 Tosin nyt pari tulevaa matkaa on kylläkin buukattu seurassa (ei siksi etten olisi halunnut lähteä yksin,nämä on sovittu jo ajat sitten), mutta ehkä minä vielä pääsen toteuttamaan haavettani yksinmatkustelusta.
Eeva / Eevagamunda-blogi
30.3.2018 at 22:54Tosi informatiivinen ja ajatuksiaherättävä teksti. 🙂 Kun seuraa teidän soolomatkaajien blogeja, tunne siitä, että joskus on vielä tehtävä pidempi reissu yksin vahvistuu. Vaikka joutuisinkin silloin täysin ulos mukavuusalueeltani. Toisaalta, kuten kirjoitit, se voisi tarjota mahdollisuuden tutustua omaan itseensä paremmin, ja löytää itsestä ja maailmasta uusia puolia. Minusta on vaan niin ihana jakaa kokemukset miehen tai ystävien kanssa. Yksinmatkustaminen ei pelota, enemmän mietityttää ikävystyminen ilman seuraa.
Johanna / Fin Nomads
1.4.2018 at 03:01Mielenkiintoista lukea sun vastauksia! Mä lähdin ekaa kertaa yksin ulkomaille 16-vuotiaana, mutta ekan kunnon viikon reppureissun tein vuosia myöhemmin. Oli pakko päästä johonkin eikä kellääm kaverilla ollut lomaa, mutta päätös lähteä yksin oli kyllä loistava. Sen jälkeen uskaltauduin pidemmälle reissullekin yksin. Tuo yksin ravintolassa istuminen on ollut joskus aikamoinen kynnys mutta nykyään se on iham luksusjuttu, kun saa mennä itsestään läppäri kanssa istuskelemaan johonkin kivaan paikkaan! Eikä kukaan muu varmasti katso kahdesti yksin istuvia, paitsi ehkä jos kyseessä on joku tosi fiini kynttiläillallispaikka. Mutta ei kukaan estä suuntaamasta sellaiseenkaan yksin 🙂 yksin reissaaminen kasvattaa kyllä ihmisenä ihan mielettömästi, kun joutuu tekemään kaikki päätökset itse ja kantamaan vastuun. Hienoa että rohkaiset ihmisiä yksinmatkailuun 🙂
Anna-Katri
7.4.2018 at 21:31Kiva kuulla, että nämä kysymys-vastaus-postaukset kiinnostavat – ne tuovat myös sopivaa vaihtelua matkakohteista fiilistelyn välille. 🙂 Yksin reissaamisessa on kyllä niin monia eri puolia, ja hienoa että lähdit aikoinaan reissuun yksin. Toivon todella että me kaikki voimme omalla esimerkillämme insiproida ja kannustaa muitakin näkemään enemmän tätä upeaa maailmaa – lähti reissuun sitten yksin tai yhdessä. ♥
Merja / Merjan matkassa
1.4.2018 at 14:04Olen miettinyt viime aikoina paljon yksinmatkailua. On tullut luettua paljon soolomatkoista ja tullut fiilis, että olisi kiva kokeilla miltä se tuntuisi. Eniten varmaan epäilyttää se, että onko mulla sitten tylsää iltaisin hotellihuoneessa jossain kivassa kaupungissa. Kaverin kanssa voisi lähteä katsomaan yöelämää, mutta yksin ei uskalla. En varsinaista yksinmatkailua ole koskaan harrastanut. Olen pari kertaa osallistunut ryhmämatkalle yksin, mutta sitä ei voi mielestäni yksinmatkailuksi kutsua. Siellä on kuitenkin pikkubussin verran samanhenkistä porukkaa ympärillä ja ainoa paikka missä koet olevasi yksin on hotellihuone. Joku soolomatka täytyy kyllä jossain vaiheessa tehdä ja fiilistellä miltä se tuntuu.
Anna-Katri
7.4.2018 at 21:23Tuo on niin totta, että vaikka tavallaan yksin reissuun lähtisi, ei ryhmämatkalla tarvitse kuitenkaan kokea olevansa yksin. Ja ehkäpä niiden rohkaisemana vaikka viikonloppu tutussa kohteessa ihan yksin ei olisi niin jännittävää, vaan ehkä siitä aukenisi aivan uusi ovi nähdä maailmaa välillä myös soolona. Kannustan testaamaan ainakin kerran. 🙂