Norsunluurannikko – hiekkarantoja ja Unesco-kohteita

Terveiset Norsunluurannikolta, täältä Länsi-Afrikasta Guineanlahden rannikolta. Olen viipyillyt täällä vajaan viikon rentoutuen maan kilometrejä pitkillä hiekkarannoilla palmupuiden katveessa, tutustunut hieman maan siirtomaa-aikaiseen historiaan vieraillen Unesco-kohteissa sekä yrittänyt orientoitua länsi-afrikkalaiseen elämänrytmiin ja kulttuuriin. Näiden päivien perusteella vaikuttaa hieman siltä, että Norsunluurannikko on löyhästi verraten kuin Afrikan Panama.

Mikä maa?

Norsunluurannikko (Côte d’Ivoire, Ivory Coast), jota kutsutaan myös Norsunluurannikon tasavallaksi, on Länsi-Afrikassa Saharan eteläpuolella sijaitseva valtio. Idän puolelta sitä kehystää Atlantin valtamereen yhtyvä Guineanlahti ja rajanaapureina lännessä ovat Guinea ja Liberia, etelässä Ghana ja pohjoisessa Burkina Faso ja Mali.

Maan suurin kaupunki on Abidjan, jonne maan hallinto ja muut viralliset toimet ovat keskittyneet. Maan virallinen pääkaupunki on kuitenkin vuodesta 1983 saakka ollut Yamoussoukro, sillä maan entinen presidentti päätti siirtää silloin pääkaupungin omaan synnyinkaupunkiinsa laittaen rahaa palamaan kaupungin rakennuttamiseksi.

Millainen historia?

Norsunluurannikolla on ollut rikas historia. Ennen siirtomaavaltojen aikaa Norsunluurannikolla, kuten muuallakin Länsi-Afrikassa Guineanlahden sademetsävyöhykkeellä, sijaitsi useita kukoistavia kuningaskuntia. Useiden vauraiden afrikkalaisvaltioiden kuningaskuntien ryhmittymä oli yhteydessä tuon ajan mahtipontiseen Ashantin valtakuntaan.

1840-luvulla ranskalaiset alkoivat perustaa kuningaskuntiin Ranskan protektoraatteja sekä pikkuhiljaa asuttamaan myös Norsunluurannikon sisämaata. Maassa vastustettiin voimakkaasta siirtomaajohtoa, mutta lopulta Norsunluurannikko alistettiin Ranskan siirtomaaksi vuonna 1893 ja oli sittemmin osa Ranskan Länsi-Afrikkaa.

Vuonna 1958 Norsunluurannikko sai ensin sisäisen itsehallinnon, ja lopulta se itsenäistyi vuonna 1960. Maan presidenttinä toimi yli 30 vuotta Félix Houphouët-Boigny. Houphouët-Boigny hallitsi Norsunluuvaltiota puolueensa kanssa itsevaltiaan ottein, mutta maan olot säilyivät vakaina ja loivat edellytykset talouskasvulle. Tuon ajan Norsunluurannikko oli yksi Afrikan rikkaimmista maista.

Norsunluurannikko ajautui sisällissotaan syyskuussa 2002 kun osa armeijasta nousi kapinaan maan silloista hallitusta vastaan ottaen haltuunsa maan pohjoisosan. Vuonna 2009  kapinalliset luovuttivat pohjoisen 10 aluetta siviilihallinnolle ja vuonna 2010 maassa pidettiin uudet vaalit, mutta levottomuudet maassa jatkuivat. Vasta vuonna 2015, kun presidentiksi valittiin ylivoimaisella äänienemmistöllä Alassane Ouattara alkoi maan tilanne rauhoittua. YK lopetti Norsunluurannikolla 13 vuotta kestäneen rauhanturvaoperaationsa viimein kesäkuussa 2017.

Millainen elämänmeno?

Norsunluurannikolla asuu tällä hetkellä lähes 25 miljoonaa ihmistä. Norsunluurannikkolaisista noin 39 % on muslimeja, 33 % kristittyjä, 17 % mihinkään uskontokuntaan kuulumattomia ja loput perinteisen animismin harjoittajia. Norsunluurannikon asukkaista 60-70 % toimii jollain tavalla maataloudessa, suuri osa heistä pienviljelmillä, jotka tuottavat myyntiin banaaneita, kahvia, puuvillaa, palmuöljyä, ananaksia, kumia ja trooppisia puutuotteita.

Ranskalaisten siirtomaa-aikojen vaikutus Norsunluurannikon kulttuurin on ollut suuri. Siitä huolimatta paikalliset perinteet ovat onneksi säilyneet. Norsunluurannikolla onkin rikas kulttuuriperintö, jossa on yli kuusikymmentä etnistä ryhmää. Baoulé, Bété, Gouro tai Dioula voidaan mainita esimerkkeinä maassa esiintyvistä etnisistä ryhmistä. Ne voidaan jakaa neljään pääryhmään: Akan, Gour, Krou ja Mandé. Tunnettuja ovat kulttuuriin kuuluvat erilaiset naamiot, joita käytetään vainajien muistoseremonioissa.

Maan kansallisruoka on foutou, joka on muhennettua ruokabanaania tai jamssia. Se valmistetaan ulkona kivi liedellä savipadassa ja syödään sormin mausteisen lihakastikkeen kera.

Nähtävää tai koettavaa?

Norsunluurannikolla on yli 500 kilometriä pitkä rannikko kauniine palmupuiden kehystämine hiekkarantoineen. Turistien suosima rantakeskittymä löytyy Grand Bassamin kaupungin rannoilta, joissa sijaitsee useita hotelleja ja ravintoloita.

Grand-Bassam on uinuva historiallinen pikkukaupunki, joka oli 1800-luvun lopulla lyhyen aikaa Norsunluurannikon Ranskan siirtomaa-ajan pääkaupunki. Sen historiallinen keskusta nimitettiin Unescon maailmanperintökohteeksi vuonna 2012, koska sieltä löytyy edelleen esimerkkejä siirtomaa-ajan arkkitehtuurista ja kaupunkisuunnittelusta. Tänä päivänä kuitenkin valitettavan suuri osa rakennuksista on päässyt rapistumaan. Rakennuksista erityisimpiä ovat esimerkiksi vuodelta 1895 peräisin oleva Sacré Cœurin katedraali, vanha postirakennus ja sairaala.

Bingerville on pieni kylä Abidjanin laitamilla. Sen yksi historiallinen rakennus on kuvernöörin palatsi, joka toimi eri hallintovirkailijoiden asuntona vuoteen 1934 saakka. Tämän jälkeen se muutettiin orpokodiksi, kun ranskalaiset siirtolaismiehet alkoivat saada avioliiton ulkopuolisia lapsia paikallisväestön naisten kanssa. Valitettavasti tämä oli usein raiskauksien seurausta, ja sekä isä että äiti hylkäsivät lapsensa. Myöhemmin paikkaan otettiin vastaan myös Tiraillerien orvot, joiden vanhemmat olivat kaatuneet rintamalla Ranskan puolesta taistellessaan. Edelleenkin rakennuksessa toimii poikien orpokoti, jossa he saavat majoituksen lisäksi koulutuksen.

Bingervillessä orpokodin naapurissa sijaitsee Bingervillen trooppinen puutarha, jossa voi päästä näkemään Norsunluunrannikon trooppisten kasvilajien lisäksi myös kasveja eri puolilta maailmaa.

Abidjanissa nähtävyydet painottuvat kaupungin moderniin keskustaan pilvenpiirtäjineen sekä sen värikkääseen katuvilinään. Abidjanissa sijaitsee maan isoin moskeija, Plateau Mosque. Lisäksi siellä sijaitsee erikoista arkkitehtuuria henkivä katolinen kirkko Saint Paul’s Cathedral.

Norsunluurannikon pohjoisosista löytyy vuoristo- ja metsämaisemia. Maassa on yhteensä kymmenen kansallispuistoa, lähinnä maan pohjoisosissa.  Tain kansallispuisto on Unescon maailmanperintökohde, sillä se on yksi viimeisistä alueista, joilla kasvaa länsiafrikkalaista trooppista aarviometsää. Lisäksi siellä asuu harvinaisia eläimiä, kuten kääpiövirtahepoja. Toinen Unescon suojelema alue on Comoén kansallispuisto, josta löytyy harvinaisia kasvilajeja.  Norsunluurannikon vientituotteena on ollut vuosikymmeniä trooppisen metsän puutavara, mikä johti liikahakkuisiin maan metsissä. Ennen 1980-lukua maan metsien tuhoutumisvauhti oli lähes nopeinta koko maailmassa ja pääosa maan eteläosien metsistä on tuhottu.

Mitä ottaa huomioon?

Norsunluurannikolle on Euroopasta lentoja Air Francen siivin Pariisista. Lisäksi esimerkiksi Qatar Airways ja Turkish Airlines liikennöivät maahan. Maan oma lentoyhtiö Air Cote d’Ivoire kattaa useita lentoreittejä Afrikan sisällä.

Norsunluurannikon infrastruktuuri on Afrikan mittapuulla poikkeuksellisen hyvä, sillä maassa on 12 000 km päällystettyjä teitä ja kattava matkapuhelinverkko.

Maan virallinen kieli on ranska, eikä englannilla maassa pärjää kuin satunnaisissa kohtaamisissa. Näin ollen matkailijan kannattaakin ladata puhelimeen käännös-app kielimuurin voittamiseksi, jos ranskankieli ei ole hallussa.

Maan valuutta on XOF, jonka kurssi on varsin korkea verrattuna euroon tai yhdysvaltojen dollariin. Abidjanista samoin kuin Gran-Bassamista löytyy eri pankkeja, joiden automaateista valuuttaa voi nostaa.

Hotelleja löytyy eri hotellivaraussivustoilta varsin kattavasti erityisesti Abidjanista ja Gran-Bassamista. Lentokenttäkuljetus on hyvä järjestää etukäteen majapaikan kautta tai käyttämällä maassa turistipalveluja tarjoavan toimiston apua.

Sisämaahan matkustaessa pääsee helpoimmalla varatessa päivän mittaisen tai jopa pidemmän kiertomatkan, josta lisätietoja voi kysyä majapaikasta tai esimerkiksi seuraavilta oppailta: Dayo Africa Tours

Norsunluurannikolle matkustaessa matkailijan tulee tarkastaa maan sen hetkinen yleinen turvallisuustilanne. Viime aikoina maassa on ollut rauhallista, mutta esimerkiksi vuonna 2016 Gran-Bassamin rantahotelliin tehtiin terrori-isku.