Mostar – taianomaista tunnelmaa

Dubrovnikin jälkeen edessä olikin viimeiset matkapäivät ja viimeinen uusi matkakohde ennen paluuta takaisin Serbian Belgradiin. Bosnia-Herzegovinan puolella piskuinen Mostarin kaupunki oli vilahdellut lukuisissa Pinterest-kuvissani Balkanin matkaa suunnitellessani, ja haaveena olikin päästä näkemään kaupungin kuuluisa Stari Mostin silta. Balkanin sodan aikanahan serbit pommittivat tämän sillan hajalle (kuten lukuisat muutkin Mostarin rakennukset), mutta silta rakennettiin uudelleen vuonna 2004 ja vuonna 2005 silta ympäristöineen lisättiin Unescon maailmanperintölistalle. Mitään muuta en siis ennen Mostariin suuntamista oikeastaan paikasta tiennyt, mutta ajattelin jo kuvissa näkemieni näkymien olevan riittävä syy piipahtaa täällä.

Ja minkä vaikutuksen Mostar tekikään! Vaikka takana oli jo lähemmäs neljä viikkoa tiukkaa matkustamista, ja lukuisien siirtymien vuoksi oli välillä sekä maa ja valuutta sekaisin, oli Mostar kyllä ehdottomasti matkan yksi parhaimpia kohteita – ehkäpä jonkinlainen loppuhuipennus Itä-Euroopan ja Balkanin roadtripilleni. Pienen kaupungin kivenmurikoista rakennetut rakennukset ja kadunpätkät, sen läpi virtaava epätodellisen vihreä Neretvajoki, kaupunkisilhuetista sieltä täältä ylös kohoavat moskeijoiden harjanteet ja ylväänä uudelleen paikoillaan seisova korkea kaarisilta antoivat paikalle lähes sadunomaiset lavasteet. Sileäksi hioutuneita mukulakivikatuja pitkin kulki sulassa sovussa niin turisteja kuin paikallisiakin eri uskontoryhmistä, ja ehkä eniten kuin missään muualla matkani aikana, täällä tuli vastaan hymyjä ja hyväksyviä nyökkäyksiä. Näytti siltä, että kaikki viihtyivät Mostarin tunnelmassa.

Helteisen päivän päätteeksi paikallistimme ystäväni kanssa pienen näköalaterassin aivan Stari Mostin sillankupeen yläpuolelta ja nousimme sinne nauttimaan virkistävät juomat ennen illalliselle suuntaamista. Saimmekin ihailla aitiopaikalta kaunista auringonlaskua rakennusten taa, ja kun oranssinkeltaiset säteet olivat häipyneet kaukaisten kukkuloiden taakse ja usva alkoi leijailla vuorten rinteiden edessä, värjäytyi taivas uskomattoman vaaleanpunaiseksi. Samaan aikaan moskeijoissa alkoi auringonlaskun rukous ja kun rukouskutsut kumisivat lähietäisyydellä olevien minareettien torneista, tuntui Mostar muuttuvan entistä taianomaisemmaksi kaupungiksi.

Illallisen nautimme terassitasanteemme vastarannalla olevassa ravintolassa, jonka jälkeen suuntasimme vielä istumaan iltaa Neretvajoen rannan rantabaariin. Ravintolan edessä olevat rantapenkereet näyttivät olevan suosittuja niin eri ikäisten turistien kuin paikallisten teinienkin keskuudessa, ja koska lämmin kesäilta houkutteli vielä viivähtämään hetkisen, istahdimme hietikolle katselemaan Mostarin elämää ja sen kuuluisan sillan luomia varjoja joen pintaan. Samalla tunsin taas suurta haikeutta siitä, että matkani olisi aivan kohta ohi, ja joutuisin suuntamaan takaisin Suomeen. Vaikka matka oli ollut pitkä ja sisältänyt runsaasti erilaisia kohteita, olisin vielä hyvin voinut jatkaa kierrostani yhä uusiin ja uusiin kohteisiin – vaikka lähi-Itään saakka.