Kun Montenegrossa Kotorin pikkukujat oli kirjaimellisesti koluttu läpi, oli taas aika hypätä auton kyytiin ja suunnata kohti seuraavaa maata ja kaupunkia. Reitti Kotorista Kroatian Dubrovnikiin taittui mitä kauneinta näköalareittiä pitkin, sillä autotie kulki pitkän matkaa ensin Kotorinlahden rannalla ja lopulta Adrianmeren rantaviivaa pitkin välillä kiemurrellen korkealla vuorenrinteellä ja kohta taas laskeutuen alemmaksi lähelle rantaviivan tasoa. Välillä olikin pakko kaartaa auto tienreunaan ja hypätä ulos ikuistamaan näkymiä kameralle.
Dubrovnik valikoitui matkakohteeksi oikeastaan matkaystäväni toiveen vuoksi, mutta koska sillä suunnalla olisimme kuitenkin ajelleet Kotorin ja Mostarin sekä kauniiden rantapätkien vuoksi, ajattelin, että ehkä Dubrovnik voisi hyvin nähdä samalla reissulla. Toisaalta olin kuullut paljon kehuja Dubrovnikin vanhasta kaupungista ja sen rantaelämästä, mutta toisaalta myös varoituksia paikan olevan nykyisin täynnä turisteja – Onhan Dubrovnik niin kuin koko Kroatia yksi Balkanin suosituimpia turistikohteita. Koska olin muutamia vuosia sitten seikkaillut Pohjois-Kroatiassa, ei minulla ollut mitään suurta hinkua tämän maan valloitukseen enää ollut, mutta avoimin mielin kuitenkin suuntasin Dubrovnikiin – kyllähän uudesta kohteesta saa aina itselleen edes pienen palasen muistona matkalta kotiin vietäväksi jos ei muuta.
Dubrovnikissa helle lähenteli keskipäivällä läkähdyttävää +40 astetta, minkä saimme ystäväni kanssa tuntea heti, kun astuimme autosta ulos vanhan kaupungin portin juurella. Onneksi vanhan kaupungin kapeat kujat tarjosivat edes pieniä varjopaikkoja, mutta siitäkin huolimatta olo oli jo 15 minuutin kävelyn jälkeen niin nääntynyt, että suuntasimme ensimmäisenä vastaan tulleeseen ravintolaan vilvoittelemaan ja tankkaamaan energia vanhan kaupungin muurien valloitusta varten. Muureilta nimittäin näkisi koko vanhan kaupungin kaikessa komeudessaan, ja jos vain jaksaisi, voisi koko kaupungin ympäri kiertää vajaan 2 kilometriä pitkää muuria pitkin. Vaikka varjoisilta kujilta armottoman auringon alle suuntaaminen ei ensin houkutellut, alkoi se kuitenkin tuntumaan aika nopeasti parhaimmalta vaihtoehdolta vanhan kaupungin turisteja täyteen ahdetuilla kaduilla tuuppien eteenpäin kulkiessa.
Muurille kulkureittiä etsiessämme löysimme sattumalta muurin ulkopuolelle kallionkoloon rakennetun rantaravintolan, jonka katoksen varjossa kylmä jäätee maistui taivaalliselta ja mereltä puhaltava vilvoittava tuuli sai ihon aivan kananlihalle helteisessä säässä. Vasta kun kello alkoi lähennellä neljää, kapusimme ylös muurille, ja samantien edessä olevat näkymät häikäisivät – muurien sisäpuolella oli vieri vieressä oranssikattoisia pikkutaloja, niiden takaa pilkisteli auringonvalossa kimeltävä Adrianmeri ja kaupunkia kiertävät jyhkeät tiilimuurit sekä niiden ulkopuolella olevat linnoitukset loivat paikalle sadunomaista tunnelmaa. Näitä maisemia katsellessani aloin todella ymmärtämään, miksi paikkaa kehutaan yhdeksi Adrianmeren kauneimmista ja kiehtovimmista kohteista. Iltapäivän auringossa saimme onneksi kierrellä muurilla varsin rauhassa, ja lopulta hellekään ei enää tuntunut niin rankalta kun ajatukset saattoi keskittää arkkitehtuurista ihailuun ja maisemien tunnelmointiin. Toki asiaa helpotti myös, että sopivin välimatkoin muurilta löytyi pieniä ravintola-kahviloita tuoreine hedelmämehuineen, joiden voimalla olisi saattanut kiertää muurin ympärillä vielä toisenkin kierroksen.
Kuitenkin, koska Dubrovnikissa aikamme oli rajallinen, täytyi muurin valloitus jättää yhteen kertaan, jotta ehdimme vielä siistiytymään takaisin hotellille ennen illalliselle suuntaamista. Jälkikäteen hieman harmittelin, että varasimme Dubrovnikiin vain yhden yön ja yhden päivän, sillä tässä kaupungissa olisi helposti saanut kulutettua useammankin päivän sen monipuolisuudesta johtuen. Toisaalta taisin kuitenkin ihastua Montenegron Kotoriin enemmän (jossa muuten oli paljon Dubrovnikin piirteitä, pienemmässä mittakaavassa tosin), joten ehkä sen jälkeen Dubrovnik olisi useammankin päivän jälkeen jäänyt Kotorin tunnelman varjoon. Sen kuitenkin tiedän, että vielä joku päivä suuntaan takaisin Dubrovnikiin, sillä nähtävää ja koettavaa toivelistalle tämän kaupungin osalta vielä jäi.
No Comments