Jokiristeilyllä Amazonilla

Herään aamulla pikkuruisesta hytistäni ulkoa kantautuvaan linnun, ehkä tukaanin raakuntaan. Raotan auringon jo hieman kellastamaa ikkunaverhoa ja kurkistan ulos. Ympärillä näkyy jokiuoman molemmin puolin rönsyilevää sademetsää, jonka päällä leijaileva sumuvaippa paljastaa vielä sentään olevan aamun vaikka sademetsän lintujen äänekkäistä puuhista voisi päätellä päivän olevan jo pitkällä. Suuntaan aamupalalle jokilaivan piskuiseen ravintolahuoneeseen, jossa minulle huomenet huikkaavat kaksi miamin kuubalaista naista. Lisäksemme tällä jokiristeilyllä ei muita matkustajia olekaan, vaikka tämä Manauksesta lähtenyt Tucano-paatti pystyisi hyvin kyydittämään parisenkymmentä turistia. Vaikka paatti taitaakin jo olla parhaat päivänsä nähnyt, on siinä jollakin tavoin hyvin kotoinen tunnelma. Ehkä olen jo ollut Etelä-Amerikan reissullani sen verran kauan, että jokiristeilyn täysihoito tuntuu jo lähes liioittelevalta luksukselta. Kohta luonto-opas liittyy seuraamme aamiaiselle kertomaan päiväohjelmasta laivalla. Seuraavien päivien aikana pääsisin tutustumaan niin Amazonin villiin luontoon kuin sen alkuperäisasukkaisiin.

Päivät laivalla noudattavat hyvin samanlaista kaavaa. Herätys on klo 5.20, jonka jälkeen nappaamme ravintolasta pienet aamiaissnäckit ennen pienempään veneeseen hyppäämistä. Aamun luontokierros on usein päivän paras – on upeaa nähdä uuteen päivään heräävä luonto lipuen hiljaa Amazonin kapeita jokikäytäviä pitkin puiden kaartuessa katoksi yläpuolelle. Kelluvaksi metsäksi nimitetyt alueet muodostuvat tiheiden pensaikkojen lisäksi isoista puuvanhuksista, käärmemäisistä liaaneista, pikkimäisistä palmuista ja tuhansittain kukkivista kukista, joiden terälehdet joen pinnalle varistessaan muuttavat sen varsinaiseksi kukkamereksi. Välillä vesikasvit tukkivat koko väylän ja joudumme palaamaan samaa reittiä takaisinpäin.

Aamutourilta laivaan palatessa ruokailutilassa tarjoillaan varsinainen aamiainen, jonka jälkeen on vielä hetki aikaa viettää siestaa ennen kello 10 luontoretkeä. Silloin lähdemme usein hieman kauemmaksi moottoriveneellä, ja saatamme paikallistaa joen viereisistä puista niin apinoita kuin koko matkan aikana ehkä eniten näkemäni eläinlajin – laiskiaisen. Niillä kun ei näytä koskaan olevan kiire kameraa karkuun. Välillä saatamme laittaa veneen parkkiin joentörmälle ja kavuta tutkimusmatkalle sademetsän siimekseen.

Takaisin Tucanolle tullessa onkin usein jo lounasaika, ja vaikka brasilialainen papu-riisiannos alkaakin jo pikkuhiljaa tulla korvista ulos, syön sen silti mukisematta pitkän retken päätteeksi. Iltapäiväksi siirryn usein ulkokannen riippumattoon seuraamaan ohi kiitäviä maisemia ja tarkkailemaan kypsyviä banaaneja. Siitä nappaamme aina retkelle mukaan taatusti tuoreet eväät. Iltapäivän retkeä varten paatti taas pysäytetään ja joinakin päivinä luontokierroksen sijaan jalkaudumme läheisiin maalaiskyliin tutustumiskierrokselle. Jotkut kylät koostuvat vain veden varassa kelluvista pikkuhökkeleistä, joiden edustalla on veneilijöille kyltit ravintoloista, baareista ja kampaamoista. Rauhallisille luontokierroksille vastapainoa tuovat myös kohtaamiset paikallisten kanssa, sillä tarjoamme usein läheisiltä maniokipelloilta kotiin matkalla oleville työläisille kyydin pienellä moottoriveneellämme.

Iltapäivän tour päättyy sopivasti ennen auringonlaskua, jota ihailin jokaisena iltana laivan kannelta viiniä tai jo suosikikseni muodostunutta cristal-olutta siemaillen. Yhtenä iltana näemme vilauksen vaaleanpunaisesta jokidelfiinistä ennen kuin koko taivas värjäytyy pinkin ja vaaleanpunaisen eri sävyihin, ja saa meidät huokailemaan sen kauneuden edessä. Ehdottomasti yksi upeimpia auringonlaskuja! Pimeän tultua illalliseksi tarjoillaan paikallisherkkua – paneroituja piraijoita, jotka olivatkin Amazon-vierailuni aikana muodostuneet suosikikseni papumössöjen edelle. Illallisen jälkeen ei kuitenkaan vielä ole nukkumaanmenoaika, sillä silloin suuntaamme vielä yöretkelle. Pienessä veneessä keskellä Amazonin pimeyttä ympäriltä kuuluvat sademetsän äänet tuntuivat todella voimakkailta ja koko mystinen luonto saa ihmismielen kuvittelemaan ympärilleen vaikka mitä olioita. Sammakot kurnuttivat kilpaa ja yösirkat sirittivät kuin viimeistä päivää. Pimeää maisemaa vasten saattaa erottaa tuliperhosien tanssishow:n. Jossakin kaukana taivaanrannassa välähtelevät salamat.