Sucressa minua eivät niinkään kiinnostaneet vuoristomaisemien aktiviteetit, vaan kaupunkielämä. Sucren kaupunkiin omatoimisen tutustumisen lisäksi halusin kuitenkin saada hieman syvemmän otteen paikallisuudesta, niinpä ilmoittauduin bolivialaiselle kokkauskurssille. Mielikuvani kokkauskurssista etukäteen oli vanhemman bolivialaisen rouvan vetämä tiukka parituntinen kokkaussessio, mutta kun hotellille vastaan tulikin kokkauskurssin vetäjän luona majaileva espanjalainen sohvasurffaaja, aloin aavistella edessä olevan hieman erilainen kokemus. Ja oikeassa olin: kokkauskurssia veti sucrelainen yliopistossa taidetta opiskeleva Moises, joka kokkausopetuksen lisäksi piti niin espanjan kielikursseja kuin liikuntatuntejakin turisteille ja paikallisille. Ennättipä hän myös toimia vapaaehtoistyössä paikallisten lasten hyväksi! Varsinainen monitoimimies siis!
Kokkauskurssi järjestettiin missäpä muuallakaan kuin Moisesin kotona, mikä loi kurssille varsin rennot puitteet. Englanti-espanja-kieliyhdistelmällä käsimerkkien saattelemana siirryimme alkututustumisien jälkeen keittiön puolelle. Tavoitteenamme oli valmistaa perinteisiä bolivialaisia Papas Rellenas:eja punaisen kastikkeen kera. Opimme, että Papas Rellenaseihin kätketään perunamuussikuoren sisään kananmunia ja juustoa, jonka jälkeen ne kuorrutettaisiin maitopohjaisessa kastikkeessa ja uppopaistettaisiin. Lisäksi tekisimme kylkeen tulistakin tulisemman kastikkeen sekä tulisuutta tainnuttavan juoman tumbo-hedelmistä. Ja eikun tuumasta toimeen! Perunoiden pilkkomista, juuston raastamista, tomaattien, sipuleiden ja paprikoiden pilkkomista, yrttien ja chilien vertailua. Kaaosta. Maistelua. Naurua. Puheensorinaa. Paikallisia tarinoita. Niistä oli parituntinen kokkaushetkemme tehty.
Ja kun lopulta katoimme pöydän ja asetuimme maistelemaan valmistamiamme herkkuja, jatkuikin kokkaushetki sulavasti bolivialaiseen, ja erityisesti sucrelaiseen elämään tutustuen. Moises kertoi avoimesti niin sucrelaisista hyvistä puolista, kuin koko maan epäkohdistakin. Oli jännittävää päästä kuulemaan paikallisen mielipiteitä Bolivian poliittisesta tilanteesta – mikä ei varmasti koskaan näy matkalaisille sellaisessa valossa kuin paikallisille.
Ja se ruoka, voi nam! En tiedä oliko syynsä sillä, että olin itse osallistunut aterian valmistukseen, mutta nautin ehdottomasti koko Bolivian matkani parhaimman annoksen! Onneksi saimme reseptit kokkailuistamme mukaan, sillä kunhan vain maailmanympärimatkaltani kotiin joskus päädyn, aion ehdottomasti valmistaa tätä herkkua toisenkin kerran. Tosin suosikkiani bolivialaista tumbo-hedelmää ei välttämättä Stockan herkusta löydy…
Jos joskus matkasi vievät Bolivian Sucreen, suosittelen ehdottomasti osallistumaan Moisesin kokkauskurssille! Lisätietoja löytyy hänen Facebook-sivuiltaan La Boca del Sapo – Sucre.
No Comments