Myanmarin matkaa suunnitellessa Mandalayn kaupunki ei ollut mitenkään korkealla toivelistalla. Ehkä siitä syystä, etten oikeastaan tiennyt mitä siellä olisi nähtävää. Ja jotkut olivat jopa sanoneet, ettei sinne edes kannattaisi mennä. Mutta Mandalay sijaitsi kätevästi lähempänä Myanmarin kahta kuuluisaa paikkaa, Bagania ja Inle-järveä, kuin Yangon, joten karttaa ja reittejä matkakaverini Annikan kanssa pyöritellessämme päädyimme lopulta nappaamaan lennot Bangkokista Mandalayhin ja takaisin.
Mandalayhin perille päästyämme aloimme selvittelemään tarkemmin, että mitäs sitä parin päivän aikana täällä voisikaan tehdä ja nähdä. Ensimmäisenä iltana hotellihuoneessamme istuskellessamme surffasimmekin internetin ihmeellisessä maailmassa, ja nopeasti löysimme omat suosikkimme. Asiaa vain vahvisti hotellin työntekijöiden suositukset, ja niinpä päätimme lähteä kiertämään Mandalayn kaupunkinähtävyyksiä ensimmäisenä päivänä. Seuraavalle päivälle jättäisimme sitten kauemmat kohteet – jotka olivat myös niitä meidän etukäteissuosikkeja.
Pagodojen fiilistelyä
Mutta kylläpä etukäteisvaroittelut Mandalayn tylsyydestä ja mitäänsanomattomuudesta osoittautuivat vääriksi, kun kurvailimme temppeliltä toiselle! Oli rauhallisuuden tyyssijalta vaikuttavaa Royal Palacea, jonka zenmäisellä sisäpihalla punakaapuiset munkit istuskelivat siellä täällä. Oli uniikkia Shwenandawin luostaria, joka huokui perinteistä burmalaista rakennustaidetta tiikkiseiniin ja kattoon koverrettuine buddhalaiskuvioineen ja myytteineen. Oli Atumashin luostaria sekä Sandamunin ja Kuthodawin pagodoja, joiden marmorinvalkoisia seiniä ja lattioita vasten kultaiset kupolit ja buddhafiguurit välkehtivät niin kirkkaina ettei niitä pystynyt ilman aurinkolaseja ihastelemaan. Ja kuin jalokivenä kaiken päälle korkealla vuorella sijaitseva Su Taung Pyae Pagoda, joka kaikessa kullan kimalluksessaan ja pastellinsävyissään vaikutti aivan entisaikojen satulinnalta. Vielä kun auringonlaskun aikaan pagodan käytävillä liihoitteli aloittelevia pikkumunkkeja vaaleanpunaisissa kaavuissaan, heräsi paikka mielessäni eloon menneiltä vuosisadoilta.
Su Taung Pyaen pagoda sijaitsi kukkulan huipuilla, ja se oli suosittu paikka auringonlaskun ihasteluun, mutta mielestäni paikka oli yhtä lumoava jo ennen pilvien taa hiipuvaa aurinkoa. Sen pinkinpunaisilla laattalattioilla kulkiessani huomasin varjopaikkoihin hakeutuneen mietteliään näköisiä munkkeja kun taas alttarien äärellä saattoi kohdata hartaaseen hetkeen polvistuneen perheen. Aurinko välkehti pagodan pilarien takaa ja tuulikellot kilisivät rauhoittavasti. Paikassa oli jotain koskettavaa, tuntui siltä kuin jokin suurempi voima oli täällä läsnä. Olin lähellä tirauttaa muutamat kyyneleet herkistyessäni, mutta koska olin uuden matkaystävän seurassa, en kehdannut. Jotkin paikat saavat vain aikaan sellaisen ihmeellisen tunneläikähdyksen, jota on vaikea kuvailla. Nähtävyyksien matkaopasmaisen ymmärtämisen sijaan minulle yleensä tärkeintä onkin se, millaisen fiiliksen paikka saa minussa aikaan. Ja nämä Myanmarin temppelit olivat kuin tehtyjä tämänlaiseen fiilistelyyn. Mutta myönnän, kaikki kiertämämme paikat eivät tätä samaa tunnetta saaneet aikaan!
40 asteen hellettä karkuun
Pitkään temppeleillä ei kuitenkaan pystynyt fiilistelemään, sillä 40 asteen kuumuudessa varjopaikatkaan eivät tuoneet helpotusta helteeseen. Puhumattakaan paljaiden jalkojen alla tulisilta kiviltä tuntuvien laattojen päällä tepastellessa. Onni olikin oma kuski ilmastoidun auton kera, jonne saattoi läkähtyneenä pujahtaa lepäilemään temppelikierrosten välissä. Paahtavasta kuumuudesta takaisin hotellille palattuamme myhäilimme Annikan kanssa, että pääsimme ensimmäisenä päivänä näkemään paljon enemmän kuin mitä olimme osanneet odottaa. Keskustelimme myös siitä, että nyt yhdessä nähtävyyksiä kierrellessämme olimme huomaamatta viipyilleet niissä kauemmin kuin mitä olisimme ehkä tehneet yksin paikalla ollessa. Nyt nimittäin matkaystävän seurassa pieniäkin yksityiskohtia tarkasteli eri tavoin, kun niistä pystyi samantien keskustelemaan toisen kanssa ja jakamaan havaintojaan.
Kyllä Mandalay vaikutti ehdottomasti olevan vierailemisen arvoinen kohde jo tämän ensimmäisen päivän perusteella. Ja seuraavana päivänä olisi edessä vielä lisää nähtävää, ehkä jopa ne Mandalayn parhaimmat paikat!
15 Comments
Anu
19.6.2017 at 12:55Kiva lukea näitä Myanmar-juttuja, sillä se saattaa olla yksi kohteeni myöhemmin tänä vuonna/vuodenvaihteessa. Kiitos näistä vinkeistä! Ja kuvat on huikean kauniita!
Anna-Katri
22.6.2017 at 16:05Oioi, suosittelen ehdottomasti Myanmaria jos se mielessä on! Ihan mielettömän mielenkiintoinen paikka! Kunhan tässä saan itseäni niskasta kiinni, niin tarkoitus olisi kirjoitella kattavampi vinkkipostaus koko matkastani Myanmariin. Ja kysymyksiä saa toki aina esittää, mielelläni aina autan muita “matkahörhöjä”. 🙂
Sofia
19.6.2017 at 16:11Aivan uskomattoman kauniita kuvia! Nyt tekisi itsekin mieli lähteä Myanmariin!
Anna-Katri
22.6.2017 at 16:03Kiitos kovasti, kyllä tuolla oli ihan mielettömiä paikkoja kuvia räpsiä! Ja Myanmaria kyllä suosittelen ehdottomasti, yksi suosikkejani Kaakkois-Aasiassa!
Anna K. - Kaukaa haettua
27.6.2017 at 20:08Mun haaveena on lähteä ensi talvena uuteen seikkailuun ja Myanmar kyllä pitäisi käydä silloin katsomassa. Ihan eri asia sitten, tuleeko oikeasti lähdettyä. Olen kuullut siitä paljon hyvää ja tämäkin tarina vahvistaa omaa mielikuvaa.
Thaimaassa meinasi tulla välillä temppeliähky, mutta Laosissa oli paikkoja, joissa koin samalla tavalla kuin sinäkin, oikein harmoninen paikka voi tuoda kyyneleet silmiin.
Anna-Katri
30.6.2017 at 05:44Ehdottomasti suosittelen Myanmaria!!! Bangkokista pääsee kätevästi Air Asian suorilla lennoilla, joten ei ole sieltä matkan eikä minkään takana. 🙂 Ja itseasiassa kärsin itse pientä temppeliähkyä Myanmarin jälkeen – Chiang Maissa ja Luang Prabangissa ihastelin temppeleitä kyllä ulkoapäin, mutta sisätiloja en enää lähtenyt samalla intensiteetillä koluamaan. 🙂
Merja / Merjan matkassa
27.6.2017 at 20:29Myanmar on tuttu vain nimeltä eikä siitä usein juttuja näe matkablogeissa, joten tosi kiva on ollut lueskella näitä. Sofian tavoin minäkin ihastelin kauniita kuvia. Kaverin kanssa nähtävyyksiä tulee varmasti katseltua pidempään. Toinen huomaa jotain sellaista mikä itseltä olisi mennyt ohi ja keskustelun myötä aikaa myös kuluu. Yksin tulisi monta juttua vilkaistua vain nopeasti.
Anna-Katri
30.6.2017 at 05:40Mukava kuulla – se tässä blogin pitämisessä ihanaa onkin, että pystyy jakamaan muille näitä matkatarinoita mitä erikoisemmista paikoista. Toivottavasti tulevaisuudessakin pääsen matkaamaan uusiin huikeisiin paikkoihin! Ja tuo on kyllä niin totta, että matkakaverin kanssa pystyy paikkoja koluamaan läpi ihan eri tavalla, kun on kahdet silmäparit mukana. 🙂
Kohteena maailma / Rami
28.6.2017 at 08:37Onhan nämä kyllä upeita temppeleitä! Mahtavia värien kontrasteja. Hieno juttu, että joku paikka onnistuu olemaan selkeästi positiivinen yllätys mielikuviin nähden. Myanmarista on mukava lueskella, kun on kuitenkin jo hieman harvinaisempi kohde perustallaajille, niin sieltä on vähemmän postauksia.
Anna-Katri
30.6.2017 at 05:37No on, kyllä tuolla silmä lepäsi! Ihan mielettömän kauniita paikkoja, ja niin paljon kiinnostavia yksityiskohtia, että huh! Ja Myanmar on kyllä kerrassaan kiehtova matkakohde, varmasti sinne tulevaisuudessa yhä useammat matkustavat, joten on vain ajankysymys milloin näitä juttuja alkaa muistakin kanavista putkahtelemaan. 🙂
Paula - Viinilaakson viemää
30.6.2017 at 20:30Ihan mielettömän kauniita kuvia! En yhtään ihmettele, että viivyitte paikalla helteestä huolimatta. Taitaa mennä bucket listille tämäkin paikka. 🙂 Mutta täytyy sanoa, että 40C on kyllä aika paljon ja voi olla että olisin sulanut ihan täysin noissa asteissa.
Eevi / Rento matkablogi
1.7.2017 at 21:58Huh mitkä kuvat! Ihanan pastelliset. Ja onneksi se 40 asteen helle ei välity tänne ruudun toiselle puolelle niin saa ihastella näitä maisemia ilman pakahduttavaa kuumuutta 🙂
Veera Bianca
2.7.2017 at 13:27Apua oikeesti näitä kuvien sävyjä, sun pitää tehdä tästä matkasta joku pastellisävyinen kuvakirja, tuijottaisin sitä koko aika! <3
Merja
5.7.2017 at 12:51Ihania karamellimaisen herkullisia kuvia sulla taas tässäkin! Oi että oisin Myanmariin ehdottomasti halunnut just nyt touko-kesäkuussa kun siellä “kulmilla” pyörittiin, mut tällä kertaa aika maailmanympärimatkalla vaan ei kertakaikkiaan riittänyt! Palaan satavarmasti lukemaan kaikki sun Myanmar-postaukset vielä, koska sinne suuntaan kyllä seuraavalla SE Aasia-reissulla! Nauti!!!
Anna-Katri
30.7.2017 at 05:58Myanmar oli ihana! Eli jos vain seuraavalla reissulla se on mahdollista sisällyttää matkaohjelmaan, niin suosittelen sitä ehdottomasti! Yksi suosikkejani! <3