Kenia – Safari Masai Marassa

Pitkässä heinikossa näkyy liikettä. Vaikka Masai Maran savannit ovat täynnä elämää, ei tällä kohdalla näy ristinsielua. Kohta syy selviää. Heinikosta kohoaa leijonanaaraan pää, jonka turkki on värjäytynyt haalean punaiseksi suupielistä. Leijona on juuri saanut kiinni seepran varsan, jonka ikä paljastuu ruumiin raitojen ruskeasta väristä, ja nyt leijona on kuljettamassa saalistaan luultavasti puun varjossa piileksiville pennuilleen. Ei siis ihme, että hysteerinen seeprojen ja gnu-antilooppien muodostama lähes tuhatpäinen lauma on sännännyt tiehensä. Selitän vieressäni istuvalle australialaiselle leskirouvalle, että leijonalaumassa ainoastaan naaraat metsästävät. Lauman johtajauros siis odottaa ruuan saapuvan kirjaimellisesti kuin pöytiin tarjoiltuna. Leijonanaaras lipaisee suupieliään, ja lähtee päättäväisesti raahaamaan lähes itsensä kokoista seepraa puita kohti.

Luonnonpuisto ja vaarallinen vaellus

Itä-Afrikan hautavajoaman ja Victoriajärven välisellä ylänköalueella sijaitseva Masai Mara on yksi Itä-Afrikan tunnetuimpia luontokohteita. Se kätkee sisäänsä yhteensä noin 1500 neliökilometriä suojeltuja luonnonpuiston maita, ja Masai Mara muodostaakin yhdessä Tansanian Serengetin kanssa yhden Afrikan viimeisistä suurista ja täydellisistä ekosysteemeistä. Luonnonpuiston halki kulkevasta maiden välisestä rajasta kertoo keskeltä tietä pilkottava hassu iso kivi, johon on kaiverrettu T ja K kuvaamaan kumman maan puolella nyt ollaankaan.

Masai Marassa on Afrikan suurin eläinpopulaatio ja täällä tuhannet villieläimet käyvät eloonjäämistaistelua. Vuodenaikojen vaihtelut tuovat omat haasteensa elämälle täällä, ja vuoden sykähdyttävimpiä tapahtumia on heinäkuussa alkava suuri vaellus, jolloin gnut, seeprat, gasellit ja antiloopit vaeltavat Tansanian Serengetista kuivan kauden koittaessa Kenian Masai Maran tasangoille tuoreen ruohon perässä. Matkalle mahtuu lukuisia vaaratilanteita, joista pitävät huolen varsinkin Mara-joen uomissa väijyvät nälkäiset niilinkrokotiilit. Pääsen myös itse näkemään kuinka eläimet suuntaavat juomapaikkojen veteen hyvin varovaisesti, ja pienikin odottamaton liikahdus saa koko lauman säntäämään kuivalle maalle.

Aamulla ennen auringonnousua alkanut safari on kestänyt noin kolme tuntia ilman pysähdystaukoja, ennen kuin ensimmäiset kyydissä olevat kysyvät varovaisesti vessatauosta. Kuski iskee jarrut pohjaan, ja meidät matkalaiset ohjataan ystävällisesti ulos. Keskellä savannin ruohotasankoja kulkevan pölyisen tien varrella meille kerrotaan, ettei tarpeille kannata mennä läheisten pensaiden suojiin, sillä leijonat ja muut saalistavat eläimet viihtyvät siellä aurinkoa paossa, joten meidät ohjataan auton taakse kaivamaan pieni kuoppa maahan keskelle tietä ja palaamaan takaisin autoon mahdollisimman nopeasti. Kohta matka taas jatkuu läpi töyssyisten teiden kohti seuraavaa eläinten kohtaamispaikkaa.

Safarin parasta antia

Koko päivän kestävän safarin aikana en edes huomaa ajan kulua, sillä olen haltioitunut Masai Maran maisemista, mutta ennen kaikkea lähes epätodellisilta vaikuttavista villieläimistä. Siellä täällä aivan auton vieressä laiduntaa seeproja ja gnu-antilooppeja, läheisestä puskasta auton eteen rynnii norsulauma, tienpientareella pomppii minikokoisia antilooppeja ja kohta puiden takaa esiin nousee kirahvien hölmistyneet päät. Leijonat laiskottelevat juomapisteiden läheisyydessä varjossa ja virtahevot pulikoivat kovaäänisesti joessa ja ottavat tämän tästä mittaa toisistaan. Vaikka savannilla välimatkat ovat pitkiä, kuhisee se elämää joka puolella. Safarin aikana pääsenkin näkemään sen suuruuden, mutta kaikista mieleenpainuvinta on kuitenkin kohtaamiset villin luonnon kanssa. En tiedä saanko koskaan tarpeekseni eläinten tuijottelusta niiden luonnollisessa elinympäristössä – kuinka kiehtovaa onkaan seurata eri lajien puuhasteluja ja huomata oppikirjasta lukemien tai luontodokumenteista näkemien asioiden toteutuvan suoraan silmien edessä.

Olemme ryhmäni kanssa juuri kattaneet lounaan keskelle savannia kun oppaamme kuulee radiopuhelimesta, että kolmen nuoren leijonauroksen joukko on tulossa suoraan meitä kohti. Tyhjennämme lautaset nopeasti, ja kuuntelemme väliaikatietoja siitä, joutuisimmeko kohta itse lounaaksi nälkäisille leijonille, mutta ennen leiriämme leijonat päättävät kaartaa toiseen suuntaan. Saamme siis syödä aterian loppuun rauhassa, mutta pieni väliaikajännitys on saanut ruokahalut useammilta katoamaan. Auton startatessa kiertelemme vielä savannialueella useamman tunnin ajan, ennen kuin laskeva aurinko käskee meitä palaamaan takaisin safarileiriin. Paluumatkalla tuijotan auton ikkunasta savannin yllä laskevaa aurinkoa, joka hetki hetkeltä alemmas tultuaan alkaa näyttämään yhä enemmän siltä kuin se olisi tulessa. Koko savanni värjääntyy voimakkaan oranssinpunaiseksi, ennen kuin yötaivaan siniharmaat sävyt saavat siitä otteen. Kohta pimeys valtaa alueen ja vihdoin leiriin päästessämme sytytän otsalampuuni valon oman telttani löytämiseksi. Huomenna edessä olisi uusi safarikokemus.