Ensimmäisenä päivänä Istanbulissa matkasuunnitelmat täytyi vaihtaa lennosta, sillä lähes koko päivän satoi kaatamalla vettä. Nähtävyyksien kiertely sai siis jäädä toiseen päivään, mutta onneksi sadetta pääsi pakoon Grand Bazaarin katetuille kujille. Ja vaikka sielläkin kosteuden nostattama kylmyys tuntui tunkevan luihin ja ytimiin, saattoi basaarikujilla unohtaa kaiken ympäröivän maailman, ja hypätä hetkeksi vanhanajan basaaritunnelmaan.
Grand Bazaar eli Suuri basaari onkin yksi Istanbulin parhaimpia paikkoja kohdata ripaus itämaista eksotiikkaa, sillä alue on yksi maailman vanhimmista markkinapaikoista. Basaarin koristeellisen kupukaton alla levittäytyy lähes 4000 kauppakojua ja vielä tänäkin päivänä markkinoilla myydään entisaikoina kaupan ollutta tavaraa, kuten kultaa ja koruja, mattoja ja käsitöitä, mausteita ja teelajeja. Tosin turismin myötä tuotteiden aitoutta saattaa joutua kyseenalaistamaan joillakin kojulla. Siitä huolimatta basaarin pienten kauppakojujen kiertely on elämys jo itsessään alueen markkinatunnelman vuoksi, joka kannattaa Istanbulissa ehdottomasti kokea, vaikka kojuista ei lopulta mitään ostaisikaan.
Kiertelimme ystäväni kanssa basaarin kujilla useita tunteja aina silloin tällöin pysähdellen ihastelemaan tuhannen ja yhden yön tunnelmaa kuiskivia värikkäitä lasivalaisimia ja itämaisia mattoja sekä sovittelemaan paikan kuuluisia koruja, joista valinnanvaraa riitti aina aidoista kulta- ja timanttikoruista edullisimpiin, mutta silti niin kauniisiin hopeakoruihin. Muutamalla kojulla onnistuimmekin tinkimään hinnat niin alhaisiksi, että totesimme yhteistuumin kaupanteon olevan täällä elämys jo itsessään. Samalla ihmettelimme ihmisten varoitteluja paikan agressiivisista myyjistä, sillä saimme osaksemme ystävällisistä ja kohteliasta käytöstä. Toki paikalta muutamia kovaäänisempiäkin huutelijoita löytyi, mutta kohdallani he hokivat enemmän “angel, angel” kuin “buy, buy”.
Lopulta, kun olimme mieleisemme ostokset saaneet tehtyä ja suurin osa basaarialueesta alkoi tuntumaan nähdyltä, istahdimme hiljaisemmalta kujalta löytyneen kahvilan pöydän ääreen nauttimaan kupilliset höyryävää turkkilaista teetä. Kun taustalta alkoi kantautumaan rukouskutsun lähes hypnoottinen melodia peittäen alleen markkinoiden eläväisen taustahälyn, lämmitellessä käsiäni teelasin reunoja vasten tunsin itseni varsin onnekkaaksi saadessani viettää sadepäivää kaikessa rauhassa tällaisessa miljöössä. Ehkä parempaa aloitusta Istanbulin matkalle ei olisi voinut ollakaan, vaikka aluksi luulin sateisen sään pilaavan koko viikonloppureissun.
Info:
Suuri basaari sijaitsee Istanbulin vanhassa kaupungissa Suleiman moskeijan juurella. Alue on auki kaikkina muina päivinä paitsi sunnuntaina. Islamilaiset juhlapyhät voivat tuoda muutoksia aukioloaikoihin. Basaariin kannattaa varata käteistä mukaan. Kauppaa tehdessä kannattaa yrittää tinkiä ostosten hinnasta edes hieman alaspäin – paras kikka tuntui olevan lähteä muka jatkamaan matkaa seuraavaa kojuun, jolloin hinnat saattoivat pudota reilusti alas.
4 Comments
Anne
8.2.2016 at 10:53Itse ostin viime keväänä ison kasan mausteita juurikin Grand Bazaarista ja on ollut kyllä kovassa käytössä! Pitäisi suunnitella uusi reissu tällä vuodelle, että voisin täydentää maustevarastoa 😀
Meidän kohdalla pari myyjää oli kyllä vähän turhan agressiivisia… varsinkin silloin kun ei sopivaa hintaa meinannut löytyä. Mutta muutamia poikkeuksia lukuunottamatta oikein ystävällistä palvelua!
Anna-Katri
19.2.2016 at 11:22Minä taas jäin haaveilemaan ihanista hopea-astioista ja metallitarjottimista – takaisin on päästävä kyllä joku päivä niitä hamstraamaan! 🙂
Susanna
8.2.2016 at 22:44Mielenkiintoinen basaari, minäkin varmaan ostaisin tuolta vaikka mitä koruja ja teelajeja niitä on varmaan runsaasti tarjolla. Upeat nuo siniset sun muut koristelut. Hyvä ettet törmännyt ainakaan vielä tyrkyttäjiin, heitä kyllä on mutta eivät toki kaikki heitä edes kohtaa. Se myyjien asenne riippuu niin monesta eri asiasta, joskus kohtelu saattaa olla erilaisista toisille ihmisille. Minä olen muutamia kertoja törmännyt turkkilaisiin marjakauppiaisiin Saksassa ja minulle sanottiin että mansikat maksaa minulle 7e vaikka vieressä mansikoita ostanut saksalainen mies sai mansikat siis 2 eurolla kuten kyltissäkin luki että 2e rasia. Se on vähän kurjaa että Välimeren maissa on yllättävänkin kylmä talvisää, usein todella jäätävä tuuli vaikka ei olisi edes lunta. Toivottavasti otit myös lämpimiä vaatteita mukaan?:) se on ilmeisesti se merituuli (ja vuoristotuulet) jotka jäädyttää
Anna-Katri
19.2.2016 at 11:24Koruja oli kyllä niin paljon tarjolla, että valinnanvaikeus alkoi iskemään. Ja teelajeista ihastuin makeaan omenateehen, sitä kun tarjoiltiin ihan myyntikojuillakin potentiaalisille ostajille 🙂
Ja olet oikeassa tuosta, että myyjät kohtelevat ihmisiä hyvin eri tavoin. Olen itse kuullut paljon erikoisia kertomuksia agressiivisista kauppiaista, mutta oman kokemuksen pohjalta olen saanut varsinkin yksin matkaillessani olla hyvin rauhassa kaupustelijoilta. Ehkä he eivät pidä minua potentiaalisena ostajana, jos liikun yksin.
Ja onneksi mukaan päätyi suht lämmin vaatekerta villakangastakkeineen, joten vaikka kylmä olikin en nyt aivan täysin paleltunut! 😀