Botswana – kanoottisafari Okavango Deltalla

Jos Okavango Deltan alue mykisti yläilmoissa käsin pienkoneella liihoitellen, kannattaa sen pieniin jokiin ottaa tuntumaa myös lähietäisyydeltä. Yhtenä päivänä matkaseurueemme lastautuikin telttoineen ja eväineen pieniin mokoro-kanootteihin sekä suuntasi paikallisen heimon johdattamana pienelle autiolle saarelle keskelle suistoaluetta. Huterassa kanootissa ei voinut muuta kuin ottaa mahdollisimman mukavan asennon kanootin pohjalla puoliksi istuen ja puoliksi maaten, ja vain ihastella ympäröivää vesiluontoa samalla kun mokorokuski tökki pitkällä kepillä kanoottiinsa vauhtia veden pohjasta. Eteneminen olikin varsin leppoisaa: välillä kanootti lipui eteenpäin hiirenhiljaa, välillä kahistellen viereisiä lähes pari metrisiä kaislikoita. Siellä täällä valkoiset ja siniset lumpeet kukkivat ja linnut visersivät serenadejaan.

Isommalle vesiuomalle tullessa vain muutamien metrien päässä kanootista veden alta pinnalle nousivat ensin pyöreät korvat, sitten jättikokoinen turpa ja pienet tyytyväisen näköiset silmät. Ja kohta vierestä toiset mokomat. Virtahepopari oli pulikoimassa tutussa paikassaan, eikä onneksi näyttänyt olevan moksiskaan pienestä mokorokanootista. Onneksi, sillä tämä leppoisalta näyttävä eläin on ulkonäöstään poiketen Afrikan vaarallisin eläin – tuhatkiloiset virtahepoköriläät ovat usein niin reviiritietoisia, etteivät yleensä aikaile hyökätä alueelleen tunkeutuvien paikallisten kimppuun.  Mokorokuski kuitenkin kertoi heidän heimonsa yrittävän elää sulassa sovussa villieläinten kanssa – luonnossa liikkuessa täytyy muistaa olevansa jonkun kotona, ja käyttäytyä sen mukaisesti. Kun jokaisella on tilaa elää, on elämä ihmisten ja eläinten välillä helpompaa.

Rauhallinen vesiympäristö ja kanootin tasainen eteneminen sai minut lopulta antamaan periksi uneliaisuudelleni ja päätin ummistaa silmäni. Hereille säpsähdin kuitenkin pian, kun kuski heitti päälleni muutamat vesipisarat – kaislikon takana olisi elefantti aivan rannassa! Ja kohta kaartaessamme aukiolle näkyi kaislojen varsien yläpuolella jättikokoinen elefantti, joka mutusteli kaikessa rauhassa vedestä kiskomiaan rantakasveja. Kuski antoi veneen lipua lähemmäs elefanttia, joka ei näyttänyt välittävän pienestä paatistamme. Saatoinkin mokorokanootissani loikoillen ihastella lähietäisyydeltä tätä upeaa eläintä ja sen toimia. Jonkin ajan kuluttua elefantti löntysteli kauemmas rannasta, ja kuski kehotti minua nousemaan varoivaisesti seisomaan, jotta näkisin kaislavarsien taa: sieltä löytyi toinenkin elefantti, ja kohta nämä kaksi kaverusta laidunsikin vieri vieressä pitkässä kaislikossa. Vaikutti siltä, että täällä elefanteilla on varsinaiset onnenpäivät: ruokaa ja kylpypaikkoja riittää, eikä vaaroja ole kovin monia.