Egypti – Pyramidejä ja aavikkosafareita

“Koska matkustat yksin, ei sinulle olekaan tilaa tällä lennolla”. Tämän lauseen sain kuulla kolmen arabimiehen saattelemana vain puolisen tuntia ennen lentoani Egyptin Sharm el Sheikistä Kairoon. Epäilen, että jotain tekemistä lentolippujeni häviämiseen oli myös sillä, että olin nainen. Ja vieläpä matkalla yksin. Yksinäiseksi myös itseni tunsin tyhjenevässä lentokenttäaulassa turbaanipäisten arabimiesten epäilevien katseiden alla. Halusin kuitenkin niin palavasti päästä näkemään Kairon kuuluisat pyramidit, että sisuuntuneena päätin uhmata viestintuojia. Ehkä he eivät olleet koskaan kohdanneet sinnikästä suomalaista naista, sillä neuvottelujen edessä yksi mies toisensa jälkeen alkoi nöyrtymään. Lopulta kädessäni oli lentoliput seuraavalle päivälle Kairoon, ja vieläpä bisnes-luokassa. Onneksi tällä kertaa lentolippuni oli vedenpitävä (tai pitäisikö sanoa miehenpitävä), ja seuraavana päivänä jo ennen aamiaisaikaa nousin ulos lentokoneesta Kairossa.

Kairossa oli juuri tuolloin pyhäpäivä, mikä vaikutti ehkä siihen, että kaduilla oli Suomessa nähdyistä uutisista poiketen yllättävän rauhallista. Vastassani ollut kairolainen opas kuitenkin muistutti kaupungin, ja oikeastaan koko maan, tulehtuneesta poliittisesta tilanteesta osoitellen Tahirin aukion iskuissa mustaksi maalautuneita rakennuksia. Vain vähän aikaa sitten tällä aukiolla mielenosoittajat olivat ottaneet verisesti yhteen armeijan kanssa Egyptin vallankumouksen tiimellyksessä. Mustasta historiasta huolimatta Kairo oli kuitenkin mitä kiinnostavin matkakohde, sillä sen kätköistä löytyivät arabimaailman upeimmat nähtävyydet. Esimakua niistä pääsin näkemään Tahirin aukion laidalla olevassa Egyptiläisessä museossa, jonka sisälle on kätketty niin muumioita kuin faaraoiden aarteita.

Museokierroksen jälkeen matkani jatkui Kairosta Niilin länsirannalle, Gizan kaupungin laidalle, jossa sijaitsevat Egyptin kuuluisat pyramidit – yksi maailman seitsemästä ihmeestä. Kevyen irtohiekan ja kellertävien auringonsäteiden aikaansaama joka puolella leijaileva kangastus sai edessä kohoavat pyramidit ja niiden terävät huiput katoamaan maisemasta. Siellä täällä Saharan aavikon laidalta kuitenkin erottui ylväästi eteenpäin vaappuvia kameleita viininpunaisine satulareunuksineen ja tupsukoristeineen. Vasta kun kiipesin pyramidin kapeaa, hiekkamyrskyjen lähes sileäpintaiseksi kuluttamaa, kivilaattareunamaa pitkin ylös, huomasin edessäni avautuvan mystisen pyramidilinnoituksen ääriviivat. Keskeltä hiekkakenttää kohosi valtavankokoinen sfinksi, jonka ylväs faaraon pää leijonan ruumiissa poikkesi täysin muusta ympäristöstä. Egyptin mytologia heräsi mielessäni henkiin ja hetken ajan kuvittelin, millaista täällä onkaan ollut vuosituhansia sitten. Pyramidien alueella kävellessäni tuntui paikoitellen muutenkin siltä, että olisin astunut suoraan entisajalle, sillä poissa olivat niin valtavat turistilaumat kuin etukäteen varoitellut päälle käyvät kauppiaat.

Päivän aikana oppaani kierrätti minua ympäri Kairoa, sen pikkukaduilla ja vanhoilla basaareilla, nykyaikaisissa ostoskeskuksissa ja trendiravintoloissa. Pikkuhiljaa huomasin pitäväni Kairosta yhä enemmän. Harmittelinkin, että jouduin palaamaan vielä samana iltana takaisin Sharm el Sheikiin, sillä Kairossa olisi ollut nähtävää useammallekin päivälle. Pyramidien näkemisen lisäksi olin kuitenkin lähtenyt tälle matkalle Egyptiin myös rentoutumisen toivossa hektisen työarjen vastapainoksi. Sharm el Sheikhissä all inclusive -hotelli tekikin tehtävänsä rentoutumisen suhteen. Lisäksi Punaisen meren koralliriutat tarjosivat snorklausretkineen täydellistä ajanvietettä ja viilennystä keskipäivän kuumaakin kuumemmassa auringonpaahteessa. Unohtumattomin elämys oli kuitenkin villi aavikkosafari, jonka aikana tunsin itseni aivan Bond-tytöksi kaahatessani mönkijällä Saharan aavikolla kirkkaan tähtitaivaan alla.