Unelmamatka valloittamattomaan maanosaan

Olen tähän mennessä vieraillut 75 maassa ja kuudessa maanosassa. Maita on vielä valloittamatta 118, mutta maanosista jäljellä on enää yksi: Etelämanner. Koska talvi ei kuitenkaan ole suosikkivuodenaikani, on matkasuunnitelmani kohdistuneet useimmiten sinne, missä aurinko paistaa. Muutenkin Etelämanner on tuntunut liian kaukaiselta, lähes saavuttamattomissa olevalta paikalta ei pelkästään etäisyyden vaan myös reissujen hintojen puolesta.

Viime vuoden lopulla aloin kuitenkin haaveilemaan matkasta Etelä-Amerikkaan, niihin valloittamattomiin etelävaltioihin, joissa en ollut vielä käynyt. Bolivian, Uruguayn, Chilen ja Argentiinan matkakohteita selaillessani katseeni alkoi siirtymään kartalla yhä alemmas: kohti Amerikan mantereen eteläkärkeä ja sieltä alkavaa röpelöreunaista valkoista karttakuviota, Etelämannerta. Matkakertomuksia lukiessani ja valokuvia sekä videoklippejä katsellessani aloin hurmaantumaan Etelämantereen upeasta, lähes mystiseltä vaikuttavasta luonnosta. Lumilakkisia vuoria, valtavia jäätiköitä, sinisenä hohkavia merenpoukamia, pigviiniyhdyskuntia ja jättikokoisia valaita. En tiedä mikä minuun meni, mutta haltioiduin näkemästäni ja lukemastani niin paljon, että aloin tosissani suunnitella matkaa tänne ikijään peittämään maailman kylmimpään ja tyhjimpään paikkaan. Ennen kuin huomasinkaan, olin varannut itselleni paikan MS Expedition alukselle.

Tammikuussa vuonna 2017 astun Argentiinan Ushuaiasta tähän laivaan ja aloitan 11 päivän pituisen seikkailuni Etelämantereelle. Pitkä merimatka ja erityisesti Drake Passage, välillä iskevine myrskytuulineen ja kymmenien metrien korkuisine aaltoineen, on saanut monen jättämään matkan sikseen, mutta perillä pitäisi odottaa jokaisen seikkailumatkailijan unelma: rantautuminen pienellä kumiveneellä Etelämantereen jäätikölle ja tutkimusretket tutustuen sen ainutlaatuiseen luontoon ja eläinyhdyskuntiin. Miltähän mahtaa tuntua istua pienessä kumiveneessä aaltojen armoilla muhkean parkatakin alla tuulen vihmoessa vasten kasvoja, ja nähdä edessä olevien jäävuorien edustalla ison ryhävalaan pyrstön katoavan kristallinkirkkaan hyisen veden uumeniin? Tätä retkeä odotankin suurella jännityksellä, sillä se tulee varmasti olemaan jotain uutta ja ihmeellisistä; jotain sellaista, jota en ole koskaan kokenut.

Kuva ja video: Kalle Ljung.