Gambia – markkinoita ja kotikokkausta

Hotellini ulko-ovien edestä kuuluu auton tyyttäys ja hotellivirkailija nyökkää suuntaani. Gambialainen Ida Cham on tullut noutamaan minut kokkauskurssilleen kotiinsa. Olin nimittäin edellisenä iltana päättänyt viimeisenä matkapäivänäni tehdä jotain erityistä, ja nettiä selatessani olin päätynyt Idan sivuille lukemaan kokkaushetkistä hänen kotonaan. Ja mikä olisikaan parempi tapa tutustua gambialaiseen perinneruokaan sekä päästä kokemaan edes vilaus gambialaisten normaalia elämää turistirantojen ulkopuolella kuin kotivierailu ja kokkaustuokio gambialaisen ladyn kanssa.

Kun hyppään Idan auton etupenkille, harmittelen hieman nuhjuisia matkavaatteitani, sillä Ida on pukeutunut päästä varpaisiin upeaan tumman pinkkiin afrikkalaiseen asuun, jonka hän kertoo siskonsa tehneen. Automatkalla puhelias Ida kertoo työskennelleensä matkailualalla vuosikymmeniä, mutta joitakin vuosia sitten alkoi pitämään kokkauskursseja kotonaan, sillä on intohimoinen ruuanlaittaja. Toiminta on laajentunut nyt myös home stay -majoitustoimintaan, ja lisäksi Ida on kysyntänsä siivittämänä päässyt toteuttamaan toista unelmaansa: tukemaan paikallisia gambialaisia naisia oman Yabouy charity –hyväntekeväisyysjärjestönsä kautta. Varsinainen monitoiminainen!

Kohta kaarramme Idan kotitalon pihaan, joka sijaitsee rauhallisessa Brufutin kylässä. Ison talon pihamaalla on kauniit värikkäät laattalattiat ja tunnelmallisten pöytäryhmien ylle varjoa tuovat isot tuulessa kahisevat puut. Aidan toiselta puolelta kuuluu kukon kiekunaa ennen kuin eläväiset afrikkalaiset naiset ryntäävät minua tervehtimään. Idan apulaisilla onkin minulle yllätys, sillä he kärräävät pihamaalle rekeittäin Idan siskon valmistamia upeita afrikkalaisia asuja, joista saan valita päiväksi päälle mieleiseni. Kohta olenkin pukeutunut mitä upeimpaan turkoosiin perinneasuun, sillä paikallisille markkinoille suunnatessa täytyy tietenkin laittaa parastaan päälle. Ida kietaisee päähäni vielä huivin, ja olemme valmiita punoskoriemme kanssa suuntaamaan Tanjin kalamarkkinoille hakemaan raaka-aineet kokkauksiimme.

Tanjin markkina-alueen reunalle päästessämme markkinat ovat jo täydessä käynnissä. Rannalla on lukuisia kalastajaveneitä, joiden ympärillä lokit liihoittelevat vapaiden suupalojen toivossa ja sadat ihmiset häärivät kuin muurahaiset omien tehtäviensä kimpussa: Yksi ajaa venettä, toinen rullaa verkkoja kasaan, kolmas heittää kalasaalista kottikärryihin, neljäs kärrää keossa pötköttävät kalat eteenpäin markkina-alueelle, viides lajittelee ne pienempiin ämpäreihin ja seuraavat juoksuttavat niitä markkinapöytiin. Aikamoista ryhmätyötä! Hetken aikaa vain ihmettelen markkinavilinää – sen huumaavia ääniä, voimakkaita tuoksuja, runsaita värejä – mutta kohta Ida huikkaa meillä olevan tehtäviä hoidettavana.

Niinpä nappaan korini käteen ja suuntaan Idan perässä ensimmäiselle kojulle. Jo pienen kiertelyn jälkeen korimme pullistelevat tuoreita vihanneksia ja juureksia, reheviä yrttinippuja ja paperipusseihin pakattuja kuiva-aineita ennen kuin käymme vielä valitsemassa tuoreet kalat kokkailuja varten. Ida liihoittelee kojulta toiselle määrätietoisesti kuin itse markkinoiden kuningatar, kun taas itse yritän pysytellä hänen tahdissaan kompastumatta pitkän hameeni helmoihin. Vähän väliä tervehdin vastaantulevia ihmisiä, jotka kehuvat asuani ja osa jopa tulee kysymään, mistä olen sen hankkinut. Sinä aamupäivänä taisinkin olla paikan ainoa vaaleaihoinen asiakas, joten ei ihme, että herätin hieman huomiota upeassa asussani.

Takaisin Idan kotiin päästyämme aloitamme vihannesten kuorinnan ja pilkkomisen, oma tehtäväni on nyhtää pinaatin tapaisesta kasviksesta irti sen lehtiä. Kohta Idan apulainen muussaakin lehdet isossa morttelissa, lisäten joukkoon tomaattimurskaa ja mausteita, ennen kuin seos heitetään porisevaan pataan vihannesten joukkoon. Aluksi yritän silmä kovana seurata ruuan valmistusvaiheita, mutta jo aluksi tipahdan kärryiltä siinä, mitä kaikkea ja missä vaiheessa pataan laitettiinkaan. Sen sijaan huomaan keskittyväni intohimoisesti kuuntelemaan Idan tarinoita Gambiasta ja sen ruokakulttuurista. Valmistamamme annoksen nimi on Benanchin, eli paellaa muistuttava Wollof-heimon perinneruoka, jota kuulema syödään enemmänkin erikoistilaisuuksissa kuin jokapäiväisenä ruokana. Ida vaikuttaakin olevan kuin Gambian Sikke Sumari hääräillessään patojen äärellä kauniin kotitalonsa pihalla ja kertoen eläväisiä tarinoita ruokien taustoista, mutta myös omasta elämästään Gambiassa.

Pari tuntia vierähtää kuin siivillä, ja ruoka on valmista ennen kuin huomaankaan. Katamme sen pihan perällä olevalle katetulle terassille, jonka sohvalle istahdan Idan viereen maistelemaan annosta. Annos syödään gambialaiseen tapaan sormin, mutta kun Ida näkee näpertelyni hän naurahtaen ojentaa minulle lusikan ja pilkkoo kalasta valmiiksi sopivan kokoisia suupaloja eteeni. Gambiassa ateria syödään perheen kesken yhdeltä ja samalta lautaselta, ja isosta annoksesta riittääkin hyvin suuremmallekin porukalle. Nyt kuitenkin syön lounasta vain Idan kanssa kahdestaan, mutta siitäkin huolimatta minusta tuntuu, kuin minut olisi otettu osaksi perhettä. Sanoinkin Idalle, että jos olisin ennen matkaani tiennyt hänen kotoaan löytyvän niin ihana bed&breakfast-paikka, olisi hotellivaraukseni vaihtunut lennosta. Nyt tiedänkin, että jos joskus palaan Gambiaan takaisin, suuntaan ensimmäisenä Idan oven taakse. Mikä olisikaan parempi paikka viettää lomaa kuin Idan kaunis koti suussasulavine herkkuineen!

Info

Ida Cham järjestää kotonaan kokkauskursseja, jotka voi varata suoraan hänen nettisivujen kautta. Kurssiin kuuluu retki Tanjin markkinoille sekä lounaan valmistaminen hänen kotonaan. Kuljetus hotellilta Idan luo ja takaisin kuuluu hintaan. Idan kotona on myös mahdollista majoittua, josta voit kysyä lisätietoja suoraan häneltä: chaamidaa@gmail.com.