Mali – matka mystiseen mutamoskeijaan

Mali – mikä erikoinen Sahelin alueen valtio, josta löytyisi vaikka mitä historiallisia ja kiinnostavia paikkoja, mutta maan epävakaa tilanne tekee matkailusta hankalaa ellei jopa mahdotonta maan eri osiin.

Malissa reissasin pääkaupunki Bamakon lisäksi Segoukoron historiallisessa kylässä, josta kuljin veneellä pitkin Niger-jokea Seguon kaupunkiin. Seguossa sain pientä esimakua maan erikoisesta arkkitehtuurista vieraillen sen moskeijalla, mutta oman reissuni päänähtävyys – Djennen suurmoskeija oli pidemmän matkan päässä. Sinne päästäkseen yövyin San-nimisessä kaupungissa, ennen kuin aamuvarhaisella suuntasin oppaani ja kuskini kanssa epävakaalle Moptin alueelle tutustumaan Djennen mystiseen kaupunkiin.

Djennen erikoinen kaupunki

Djenne on ehdottomasti yksi erikoisimmista paikoista, mitä olen koskaan nähnyt. Kylän sokkeloisilla kujilla kävellessä vaikutti siltä kuin olisin astunut ajassa taaksepäin tuhansia vuosia, sillä kokonaan mudasta rakennetut Unescon suojelemat taloryppäät olivat kuin suoraan historian kirjoista tai elokuvan lavasteista. Puhumattakaan kylän keskellä kohoavasta mahtipontisesta suurmoskeijasta, joka erikoissa ulkonäössään vaikutti olevan kuin entisaikojen aavikkojen palatsi. Kylmiä väreitä pintaan nostatti paikallisen oppaan kertomukset kaupungin hyväksi elävänä mutaan haudatun naisen tarinasta.

Arkeologisten tutkimusten perusteella Djennen alueen historia juontaa juurensa kolmannelle vuosisadalle eaa. Vuoden 800 tienoilla siitä kehittyi Malin toisen kaupungin, Timbuktun ohella suuri kauppakaupunki, jotka kukoistivat erityisesti 1400-1600 luvulla. Lisäksi ne toimivat merkittävinä islamilaisen opin ja sivistyksen keskuksina. Siirtomaa-aikana Djenne menetti asemansa kaupankäynnin keskuksena parempien kulkureittien varrella sijaitsevalle Moptille.

Djenne on kuuluisa sudanilaistyylisestä arkkitehtuuristaan. Koko vanhakaupunki on rakennettu perinteiseen tyyliin käyttämällä rakennusaineena mudasta valmistettua savitiiltä sekä termiiteille kelpaamatonta palmupuuta. Kaupungin huomattavin nähtävyys on Djennén suurmoskeija, joka rakennettiin vuosina 1906–1907 vuonna 1830 hävitetyn keskiaikaisen moskeijan tilalle. Joka vuosi ennen sadekauden alkua kyläläiset osallistuvat moskeijan kunnostukseen, kun sen ulkopinnat vuorataan uudelleen mudalla. Koko Djennen kaupunki on  Unescon maailmanperintökohde.

Infoa Malista

Harvan matkailijan tie on viime vuosina vienyt Maliin ja harva varmastikaan edes tietää, millainen maa Malin tasavalta oikein on. Uutisista on toki saattanut sattua silmään klippejä maan epävakaista oloista ja terrori-iskuista.

Mali sijaitsee Länsi-Afrikan sisämaassa. Sen rajanaapureita ovat pohjoisessa Algeria, idässä Niger, etelässä Burkina Faso ja Norsunluurannikko, lounaassa Guinea sekä lännessä Senegal ja Mauritania. Malin pohjoisosa sijaitsee Saharan autiomaan alueella, ja sen keski- ja eteläosa on pääasiassa Sahelin savannia. Maan keski- ja eteläosissa virtaa läntisen Afrikan pisin ja koko Afrikan kolmanneksi pisin joki, Niger. Malin pinta-alasta yli 65 % on aavikkoa tai puoliaavikkoa.

Mali – historia ja poliittinen tilanne

Aikoinaan Malin alueella oli useita länsiafrikkalaisia kuningaskuntia, kuten Ghana, Songhai sekä Mali, jonka perusteella maa saa nimensä. Malin kuningaskunta kasvoi voimakkaasti 1200-luvulla ja se vaurastui kulta-, norsunluu-, orja- ja suolakaupan avulla. Muun muassa Timbuktun ja Djennén kaupungeista tuli tuolloin merkittäviä kaupankäynnin ja islamin keskuksia. Malin kuningaskunnan jälkeen alueen herruudesta kamppailivat niin Songhain, Bambaran ja Toucouleurin kuningaskunnat ennen kuin ranskalaiset saapuivat maahan vuoden 1880 tienoilla. Vuonna 1898 Malista tuli Ranskan siirtomaa osana Ranskan Länsi-Afrikkaa ja se sai nimekseen Ranskan Sudan. Mali itsenäistyi useimpien muiden afrikkalaisten siirtomaiden tavoin 1960-luvulla.

Vuonna 1968 Malissa tapahtui veretön sotilasvallankaappaus ja maata hallitsi 23 vuoden ajan sotilasdiktatuuri. Vuonna 1992 voimaan tuli uusi perustuslaki ja maa sai jälleen demokraattisen hallinnon. 

Vuonna 2012 Pohjois-Malissa kiihtyi tuaregien kapina, mitä vauhditti Libyasta sisällissodan myötä Maliin virranneet aseet. Maaliskuussa 2012 Malin armeija ilmoitti kaapanneensa maassa vallan ja syrjäyttäneen presidentti Touren vallasta. Pohjoisosien taistelut kiihtyivät ja tuaregikapinalliset julistivat Azawadin valtion perustetuksi maan pohjoisosaan ennen kuin islamistinen Ansar Dine -ryhmittymä ajoi tuaregikapinalliset kaikista Pohjois-Malin kaupungeista.

Lopulta vuonna 2013 YK:n turvallisuusneuvosto antoi luvan sotilasoperaatiolle Malissa ääri-islamilaisten kukistamiseksi. Ranska aloitti sotilasoperaation ”Opération Serval” Malissa maan hallituksen pyynnöstä 11. tammikuuta 2013. Ranskalaiset ja mukana olleet afrikkalaiset joukot valtasivat kapinallisilta monia kaupunkeja vuoden 2013 aikana. Myös Euroopan Unioni alkoi avustaa Malin armeijaa järjestämällä koulutusta.

Vuonna 2018 Malin presidentiksi valittiin jälleen aiemmin maata johtanut Ibrahim Boubacar Keïta.  Etninen väkivalta kuitenkin voimistui maassa ja lopulta vuonna 2020 kapinalliset pidättivät maan presidentin ja pääministerin. Vallan maassa otti jälleen kerran armeija. Uudet demokraattiset vaalit oli tarkoitus pitää helmikuussa 2022, mutta tammikuussa 2022 armeija ilmoitti lykkäävänsä vaaleja maan epävakauden vuoksi, minkä johdosta useat Länsi-Afrikan maat esittivät vaateensa vaalien tärkeydestä sulkemalla maa- ja lentoreitit Maliin.

Poliittisen epävakauden lisäksi konfikti Malissa jatkuu maan keski- ja pohjoisosissa, joissa eri terroristi- ja etniset ryhmät ottavat yhteen, ja maan hallinnolla on ollut vaikeuksia saada tilanne kontrolliin. Maassa onkin valloillaan hyvin monisyinen konfliksi, johon on hankala löytää ratkaisua.

Malin väestö ja elinolot

Mali on yksi maailman köyhimmistä maista asukasmäärään suhteutetun bruttokansantuotteensa perusteella arvioituna. UNDP:n vuoden 2019 inhimillisen kehityksen indeksin listalla Mali sijoittui 184:ksi 189 maasta. Maa onkin riippuvainen kehitysavusta. Mali kärsii ajoittain ja toistuvasti pahasta kuivuudesta, ja kun siihen lisätään aseellinen väkivalta ja laajalle levinnyt turvattomuus, on köyhyys maassa vain kasvanut entisestään. Arvion mukaan köyhyys vaikuttaa jopa noin 78 % malilaiseen. Köyhyys heijastuu erityisesti naisten johtamiin perheisiin, mikä paljastaa, että maassa on laaja sukupuolten välinen epätasa-arvo.

Malilaisista noin 70 % työskentelee maataloudessa, 10 % väestöstä elää paimentolaisina. Teollisuutta maassa on vain vähän. Maatalouden päätuotteita ovat mm. puuvilla, karja, kala ja viljatuotteet, joita myös viedään eniten maasta Länsi-Afrikan muihin maihin. Malissa on mittavia mineraaliluonnonvaroja, ja nykyään Mali on Etelä-Afrikan ja Ghanan jälkeen Afrikan kolmanneksi suurin kullantuottajamaa.

Vuonna 1999 Kansainvälisen valuuttarahasto IMF hyväksyi Malin ylivelkaantuneiden köyhien maiden ohjelmaan, jossa ulkomaan velkojen lyhentämiseen tarkoitetut varat käytetäänkin maan kehittämiseen ja köyhyyden poistamiseen.

Malin väkiluku on arvion mukaan yli 20 miljoonaa. Vuotuinen väestönkasvu on viime vuosikymmeninä kiihtynyt ja arvion mukaan Malin väestö kaksinkertaistuu lähes 20 vuodessa. Yli puolet malilaisista asuu maan eteläosissa, kun taas pohjoisosien alueella asuu alle 10 % maan väestöstä. Suurin kaupunki on pääkaupunki Bamako noin 1,8 miljoonalla asukkaalla.

Noin 50 % malilaisista edustaa mandekieliä puhuvia kansoja. Toiseksi suurin ryhmä ovat puolipaimentolaisina elävät fulbet. Lisäksi maassa on gurilaisia kieliä puhuvia kansoja. Maan eri etniset ryhmät asuvat usein rinnakkain samoilla alueilla. Yhteiselo samoilla alueilla perustuu uskontoon, paikalliseen identiteettiin sekä ryhmien väliseen yhteistoimintaan ja työnjakoon.

Maan virallisena kielenä on ranska, mutta valtaosa asukkaista puhuu äidinkielenään afrikkalaisia kieliä. Arvion mukaan noin 80 % väestöstä ymmärtää bambarankieltä. Malissa on tunnistettu yhteensä 66 eri kieltä, joista 62 on alueen alkuperäiskieliä. 

Malin pääuskonto on sunnalainen islam, johon kuuluu arvion mukaan yli 90 % väestöstä. Maassa on myös kristittyjä ja animisteja.