Barcelonasta lähdön jälkeen ensimmäinen aamu laivalla alkoi mitä parhaimmilla näkymillä varustettuna. Yön aikana risteilijä oli nimittäin lipunut Palman satamaan, ja niin oman hytin ikkunasta kuin laivan aurinkokanneltakin pääsi näkemään tämän Mallorcan saaren kaupungin kauniit piirteet. Satama-altaissa kelluvien huviveneiden taustalta kohoili mäenkumpareiden täyttämä maisema, johon neutraalin oranssin, keltaisen ja valkoisen sävyiset rakennukset toivat kaunista kontrastia. Rantakatua reunustivat jättikokoiset palmupuut, ja katua pitkin kulkiessa pystyikin hyvin aistimaan välimerellisen lomatunnelman, josta tosin nauttimaan oli lisäkseni tullut muutama muukin turisti.
Päätimmekin ystäväni kanssa siirtyä Palman pääkaduilta hieman syrjemmille pikkukujille, jottemme aivan koko päivää kulkisi risteilijöiltä maihin rantautuneiden turistien letkassa. Ja onneksi niin teimme, sillä jo parin korttelikulman takaa avautui aivan toisenlainen Palma: kapeita keskiaikaisia mukulakivikujia, joita värikkäät rakennukset suloisine parvekkeineen varjostivat. Jonkin kulman takaa pilkisteli kaunis vanhanajan kivikirkko, kun taas toisen kadunpätkän yksityiskohtina toimivat taidokkaasti tehdyt graffitimaalaukset. Näille kaduille olisi saattanut hyvällä tavalla eksyä pidemmäksikin aikaa, mutta koska pienten etsintöjen jälkeen vastaan ei tullut yhtäkään kahvilaa, oli virkistyksen vuoksi pakko poiketa takaisin pääkatujen hulinaan.
Carrer de Sant Miquel -kadulta kahvihetkeen löytyi Gran Cafe Cappuccino -kahvila, jonka terassin marmoripöytien äärellä oli sopivasti tilaa ja kahvimenusta löytyi vaikka mitä suosikkimakuja ja muita erikoisuuksia. Lämpimän kahvikupposen äärellä saattoikin uppoutua seuraamaan Palman kadunvilinää ja kuuntelemaan taustalta kantautuvaa, siihen hetkeen täydellisesti sopivaa, katusoittajan hieman hidastempoista haitarimusiikkia. Päivä Palmassa oli muutenkin juuri sopivan tuntuinen siihen hetkeen: ei mitään erityistä ohjelmaa tai pakollista nähtävää, vaan kadunkulmien taa saattoi kiireettä kurkistella ja poiketa vastaan tuleville kivannäköisille terasseille viinille ja tapaksille tai sitten jätskikioskin viereen seisomapaikoille nautiskelemaan kesän ensimmäisistä ulkojätskridtä.
Visiittiä Mallorcan Palmaan odotin reissulta ehkä vähiten, sillä kuvittelin kaupungin olevan vain täynnä turisteja ja sitä myötä kaikenlaisia krääsäkauppoja. Mutta niin kuin lähes aina, ennakkoluulot osoittautuivat tämänkin kaupungin osalta asteen vääriksi, sillä vaikka turisteja kaupungissa olikin, pääsi Palma yllättämään positiivisesti niin tunnelmaltaan kuin viihtyisyydeltään. Takaisin laivalle kävellessä vastaan tuli vielä Palman yksi päänähtävyyksistä, suuri, lähes palatsimainen katedraali lukuisine torneineen. Sadunomaisemmaksi näkymä vain muuttui kurkistaessani katedraalin sisäpihalle, jonka vihreän veden peittämässä altaassa ylväs joutsenpariskunta uiskenteli. Näiden näkymien myötä olikin aika sanoa Palmalle hyvästit, ja ottaa suunta kohti seuraavaa kohdetta: Maltaa.
3 Comments
Minna Solja
4.5.2016 at 22:37Hei, paljonko on aina aikaa käydä maissa? Ihanat blogit sinulla : )
Anna-Katri
22.5.2016 at 19:41Kirjoittelen näistä maissa käynneistä vielä kattavammin omassa postauksessaan, mutta oli kyllä useissa kohteissa tarpeeksi aikaa. Tietysti jotkut paikat tekivät niin suuren vaikutuksen, että olisi mielellään viettänyt vaikka useammankin päivän samassa paikassa. Ja kiitos, kiva kuulla että pidät blogistani! 🙂
Pirkko / Meriharakka
6.5.2016 at 15:27Palma, kuten koko Mallorca, on tosi kiva kohde. Yksi Palman kivoja kohteita oli mielestäni Miro-museo.
Mallorcan juttuja viime kesältämme halukkaiden vilkaistavaksi täällä http://meriharakka.net/2015/07/10/kuvakertomuksia-mallorcalta/
(Minulta näyttääkin nyt irtoavan linkki lähes jokaiseen risteilysi satamaan, mutta kun liikut tällä kertaa niin samoissa maisemissa mitä mekin olemme jossain vaiheessa tehneet, niin en malta olla ajattelematta omia muistojamme näistä paikoista.)
Ihanaa risteilyn jatkoa Sinulle – juuri tässä mietin, että josko syksylle saisin yhden risteilyn mahtumaan matkaohjelmaamme 🙂