Nigeria – Ja niin seikkailu Afrikassa alkoi

Pitkäaikainen unelmani on ollut reissata halki Afrikan länsirannikon maata pitkin aina Gibraltarilta Kapkaupunkiin saakka, mutta vähään aikaan tuo toive ei ole toteutumassa – siitä pitää takuulla huolen tämä globaali pandemia, joka on sulkenut yhden jos toisenkin maarajan ja muuttuvat rajakäytännöt eivät missään nimessä tee matkan suunnittelusta helppoa. Näin ollen jouduin nöyrästi myöntymään siihen tosiasiaan, että jos mielin Afrikassa reissata, tulee tuota haavereissua pilkkoa pienempiin osiin.

Ja mitä olisikaan tänä päivänä reissun suunnittelu ilman jatkuvia muutoksia ja yllätyksiä. Kun reissusuunnitelmat alkoivat joulukuussa olla hyvällä mallilla, perui Air France lentoni Sierra Leoneen. Sitten Ghana ei lukuisista vihjeistään huolimatta avannut maarajojaan, päinvastoin kiristi viisumi- ja maahantulokäytäntöjään. Plan B olikin sitten viettää loman alku Norsunluurannikolla rentoutuen ennen kuin aloitin lyhyemmän roadtrip-pätkän Nigeriasta kohti pohjoista.

En ehkä ensimmäisenä suosittele roadtripiä Nigeriassa varsinkaan heikkohermoisille, mutta sanotaanko niin että maata pitkin matkustaminen tarjoaa varmasti pientä jännitystä ja takuulla erikoisia sekä yllättäviä tilanteita. Suurkaupunki Lagosin tiet olivat kaaottisia, ja mitä ulommas kaupungista kulki, sitä enemmän tienvarressa vastaan tuli joka kadunmiehen pystyttämiä check pointeja. Näiden tarkoitus ei siis missään nimessä ollut pitää teiden turvallisuutta yllä, vaan kerjätä lahjuksia autoilijoilta niin hyvällä kuin pahalla.

Tiesulkuihin oli lähes pakko pysähtyä pahimmillaan jopa parin sadan metrin välein, joten arvata saattaa kuinka hidasta eteneminen noilla teillä oli. Osalla pysäyttäjistä oli ties mistä markkinoilta ostettuja armeija- tai poliisipukuja, osalla ihan perus verkkapukuja. Osa oli varustautunut järein rynnäkkökiväärein, osa metallisin tai puisin kepein, osa vaikkapa nahkaisin vyölenkein, joilla autoa (tai kuljettajaa) uhattiin paukauttaa, jos tienvarteen ei pysähtynyt. Toki nyrkitkin olivat hyvä uhkauskeino.

Matkailijalle tämä näyttäytyi tietenkin todella sekavana muutenkin kaaottisen liikenteen keskellä, mutta onneksi omalla kohdallani kulkupelinä toiminutta kämäistä pikkuautoa ajoi tottunut nigerialainen kuski, joka tiesi keiden “virkailijoiden” kohdalla oli parempi mukisematta pysähtyä. Yhdessä oppaana toimivan veljensä kanssa he neuvottelivat, kenelle tulisi kiltisti antaa rahaa (ja kuinka paljon) ja kenen kohdalla vain tylysti todeta, ettei lahjuksia tästä autosta tipu.

Onneksi Nigeria näytti kuitenkin palan myös leppoisampaa elämää, kun päätieltä kääntyi pienemmille kaduille ja poikkesi Lagosin lisäksi pienemmissä kyläkeskittymissä. Olin kuitenkin kiitollinen, että auto päätti hajota vasta Nigeriasta rajan yli Beniniin päästessämme, sillä kaiken säätäminen ja korjaaminen sekä tienpientareella odottaminen olisi valitettavasti ollut sata kertaa hankalampaa Nigerian puolella.

Mutta niin vain tämän Nigerian roadtripin tuoksinnassa aloin pikkuhiljaa ymmärtämään, että seikkailuni läpi Afrikan erikoisten paikkojen olisi vihdoinkin totta! Vaikka ei tietenkään samassa mittakaavassa kuin alkuperäinen Gibraltarilta Kapkaupunkiin turnee, mutta silti jo tämä edessä oleva seikkailurupeama sai olon aivan super innostuneeksi. Reissun osalta minulla on toki suunnitelmia, mutta yritän ottaa jokaisen päivän kerrallaan ja katsoa minne kaikkialle matka tällä kertaa viekään. Nimittäin mikään ei ole niin varmaa kuin se että asiat menevät takuulla välillä ihan vain omalla painollaan – TIA!

Palailen matkatarinoihin niin Nigeriasta kuin muistakin kohteista myöhemmin omissa postauksissaan täällä blogin puolella sekä myös Instagram-stooreissa kun saan sieltä täältä poimitun informaation sekä omat ajatukset ja kokemukset reissusta paremmin mielessäni jäsenneltyä tiiviimpien infopakettien muotoon.

”Because the greatest part of a roadtrip isn’t arriving at your destination. It’s all the wild stuff that happens along the way.”