Matka Cuscosta Machu Picchun läheiseen Aguas Calientes kylään oli kuin läpileikkaus koko Peruun. Mutavyöryjen takia juna ei kulkenut sinä vuonna Cuscosta asti, niinpä bussikyyditys vei ensin enteenpäin pienen matkan, jona aikana pääsi ikkunasta todistamaan Cuscon keskustan loiston häviävän nopeasti sen ulkopuolisille ränsistyneille rakennuksille ja viimein maaseudun harmaus melankolisine piirteinen otti näkymistä vallan. Lapset juoksentelivat mutavellin keskellä, eläimet laidunsivat kitukasvuisilla pelloilla, ja rakennukset, maan asuntoverotuksesta johtuen, näyttivät jääneet puolivalmiiksi. Kohta olikin aika tehdä lähempää tuttavuutta Perun maalaismaisemien kanssa, nimittäin bussin päätepysäkiltä tuli kävellä pieni matka juna-asemalle.
Junamatka ja Andien maalaismaisemat
Legendaarinen PeruRail-juna oli varustettu nykyaikaisilla mukavuuksilla, ja heti junan nytkähdettyä hitaasti eteenpäin, tarjoilijat kiiruhtivat paikalle asettelemaan inkakuvioisia pöytäliinoja junapöytiin. Menusta löytyi kattava aamiaistarjoilu, jota nauttiessa pystyi ihastelemaan junan isoista sivu- ja kattoikkunoista ympärillä vilahtelevia karun kauniita Andien maalaismaisemia. Peltojen keskellä oli pieniä harmaita maalaiskyliä, joille kontrastia tarjosivat solisevat vuoripurot ja jylhäreunaiset vuorten rinteet. Kyläkeskittymien laitamilta pienet lapset vilkuttelivat junamatkalaisille ja aivan kiskojen vieressä laidunsi lehmiä, ja vilahti ohitse myös muitakin maatilan eläimiä. Juna puksutti eteenpäin verkkaista vauhtia, joten maisemia ehti tarkkailla aivan eri tavoin kuin tuhatta ja sataa kiitävästä pikajunasta.
Junassa istuessani mietin, että ensimmäisien päivien perusteella Peru oli tehnyt minuun jotenkin uneliaan vaikutelman. En tiedä johtuiko se ohuesta ilmanalasta, että elämäntahti täällä tuntui olevan verkkaisempaa. Toisaalta ensivaikutelma Perusta oli jotenkin hätkähdyttävän kehittymätön, ja ehkä jollakin tavalla ankea, jos kiinnitti huomion Cuscon ulkopuolisiin elinoloihin, mihin parin vuoden takaisten rankkasateiden synnyttämät mutavyöryt olivat pahimmillaan iskeneet. Toisaalta kontrastia elämään toivat inkakulttuurin värikkäät asut, ja siellä täällä peltojen keskellä mutaisten teiden poikki iloisesti kirmailevat lapset ja eläinlaumat.
Vaihtoehtona kuuluisa Inka Trail
Perurail-junan päätepysäkki sijaitsee pienessä Aguas Calientesin kylässä, josta Machu Picchulle pääsee jatkamaan matkaa ensin bussilla ja lopuksi kävellen. Perille Aguas Calientesiin päästessäni, ja tavaroitani jälleen bussiin lastatessani, hieman harmittelen, etten ajanpuutteen ja toisaalta silloisen matkakumppanini vaellusinnostuksen puutteen vuoksi päässyt toteuttamaan legendaarista Inka Trail -vaellusta. Vaellusreitille suuntaajat taittavat matkan junan sijaan jalan ja yöpyvät reitin varrella joko majataloissa tai mukana kulkevissa teltoissa. Oppaan johdolla tehtävä patikointireissu kestää noin 3-5 päivää, ja omien matkatavaroiden kantoon voi myös palkata erillisen portterin. Reitti on yksi maailman tunnetuimpia vaellusreittejä, joka kulkee henkeäsalpaavien maisemin läpi ennen kuin lopulta päättyy sen kohokohtaan – Machu Picchulle.
Tällä matkalla en kuitenkaan vaellusta toteuta, joten hyppään Aguas Calientesin kylästä bussiin kohti Machu Picchun huippua. Bussin vielä odotellessa muita matkalaisia kyytiin katselen leppoisan Aguas Calientesin turistien täyttämää katukuvaa. Jostain kantautuu melankolinen, mutta silti keveä Pan-huilun säestämä musiikki. Viereisessä ravintolan ikkunassa kiinnitetään tarjouskylttiä ikkunaan – tänä iltana olisi tarjolla grillattu marsua, maan erikoisherkkua.
No Comments