Surffipäivä Balilla

Take time to do what makes your soul happy.

Pahoittelut pienestä radiohiljaisuudesta täällä blogin puolella. Elämä Balilla on vienyt mennessään niin hyvin, että eipä ole tullut tietokonetta paljoa availtua viimeisten päivien aikana. Ja ehkä hyvä niin, sillä näiden viikkojen aikana täällä Balilla on saanut stressitasot kummasti alas ja niin kropan kuin mielenkin rentoutettua ihan totaalisesti. Kun tekee enemmän asioita mistä tykkää, alkaa jokainen päivä hymy huulilla, ja se jos mikä alkaa heijastumaan omaan olemuksiin ja ajatuksiin. Täällä on vain niin hyvä olla!

Ja jos puhutaan niistä asioista mistä tykkää, niin voi taivas miten surffaaminen on taas pienen tauon jälkeen saanut innostuksen pintaan. Yhtenä päivänä lähdin Canggun majapaikassani tapaamani tytön kanssa, kröhöm, hänen lomaromanssinsa perässä Kedungun rannalle surffaamaan, ja tuo ranta osoittautui totaaliseksi löydöksi. Siinä missä Canggun lähistön rannat ovat paikoitellen ruuhkaisia surffareista ja aloittelijoille aallokko voi olla välillä turhan raskasta meloa, tarjosi Kedungu tuona päivänä parastaan. Pitkä rantaviiva oli tyhjää täynnä ja aalloista nauttimassa maksimissaan parikymmentä surffaria, joten jokaiselle löytyi sopivasti tilaa ja omaan tasoon nähden sopivia aaltoja.

Ensimmäinen koettelemukseni tuli kuitenkin tällä rannalla siitä, että joutuisin nyt ekaa kertaa todellakin “paddle out”, eli minun tulisi meloa kauemmas merelle parempien aaltojen perässä, toisin kuin monilla muilla aloittelijoiden rannoilla aalloista voi nauttia suht lähellä rantaa. Koska avomeri aaltoineen on minulle jollakin tavalla edelleenkin aika pelottava juttu, päätin palkata itselleni privaattisurffiopen, jos ei muuta oppia päähäni takomaan, niin ainakin rauhoittamaan mieltäni ja tsemppaamaan, jos alan panikoimaan syvien vesien aallokossa. Ja onneksi niin tein, sillä opesta ei ollut vain tukea meren kohtaamisessa vaan myös konkreettisten oppien ja hyvien vinkkien saamisessa. Hauskanpitoa unohtamatta!

Jo heti ensimmäisenä kokeilemani aallon kohdalla pääsin sillä ratsastamaan, vaikka edellisestä surffikerrasta oli jo yli puoli vuotta aikaa. Mutta se seuraava aalto oli sellainen tajunnan räjäyttävä kokemus, että huh, huh! Sain heti aallosta kiinni sekä tasapainon laudan päällä balanssiin, ja ratsastin elämäni pisimmällä aallolla lautaa välillä allani kääntäen oikeaan suuntaan pidemmän kyydin perässä. Koko kroppa tuntui rentoutuvan ja käteni nousevan ilmaan voiton merkiksi. Poissa oli jännitys ja tiukka ilme kasvoilla, tilalla oli leveä hymy ja ääneen hihkuminen. Minä tein sen, mikä fiilis, mikä mahtava tunne kun tekee jotain mitä niin kovin on aluksi jännittänyt ja vieläpä onnistuu siinä paremmin kuin olisi koskaan osannut odottaakaan! Lopulta kun aalto hyytyi allani, säilytin silti tasapainon ja tottuneesti istahdin lautani päälle ennen kuin lähdin melomaan takaisin surffispottiin.

Tuon aallon jälkeen nappasin vielä kaikki seuraavatkin kokeilemani aallot, ennen kuin lihakset alkoivat olla sen verran hapoilla, että oli aika lopettaa surffaamisen siltä päivältä. Ja vaikka kroppa tuntuikin kaikkensa antaneelta, oli mieli kaikkea muuta kuin väsynyt – surffin jälkeistä olotila on kyllä yksi parhaimpia ja tämä oli ehdottomasti elämäni paras surffipäivä tähän mennessä! Surffin jälkeen istahdimme ystäväni ja parin muun surffarin kanssa vielä Kedungun rantahietikolle kuivattelemaan ja katselemaan meren taa hitaasti painuvaa aurinkoa. Rantapoikien kaiuttimista kantautui letkeät reggae-rytmit kun kilistelimme Bintangeilla ja jaoimme surffikokemuksiamme. Auringonlaskussa rantamaisema värjäytyi kauniilla pastellisävyillä ja värit säilyivät taivaanrannassa vielä pitkään auringon horisontista katoamisen jälkeen. Tuolla hetkellä sitä vain toivoi, ettei se hetki ja fiilis päättyisi koskaan. Vasta kun maisema oli kokonaan pimentynyt ja tilalle tullut vain kimmeltävä tähtitaivas, oli meidän lopulta pakko nousta ylös ja suunnata illalliselle.