Praha – mukulakivikatuja ja kellotorneja

  Saavuin sunnuntai iltana todella myöhään Pariisista Prahaan, ja pientä luksusta matkaväsymykseen tarjosi hotellin puolesta järjestetty kuljetus lentokentältä hotellille. Keskiyöllä hotellille päästyäni kaaduin vain suoraan muhkeisiin valkoisiin lakanoihin ja seuraavana aamuna heräsin onneksi virkeänä uuteen matkapäivään. Aamun otin ihan rauhallisesti herkuttelemalla pitkän kaavan kautta hotellin aamiaisella ja sen jälkeen yritin nopeasti tsekata netistä vinkkejä, mitä Prahassa kannattaa nähdä ja tehdä. Olen muuten siinä mielessä hassu matkailija, että yleensä ennen matkaa suunnittelen tarkasti matkakohteet, joissa haluan käydä ja kuinka niihin pääsee, mutta itse kohteessa oleva näkeminen ja tekeminen jää etukäteissuunnitteluissa vähän taka-alalle. Niin myös Prahan osalta, mutta tämän päivän tutustumisretken jälkeen olen tyytyväinen siihen mitä tulikaan nähtyä.

Turistioppaasta ja hotellin virkailijalta sain vinkit Prahan parhaista nähtävyyksistä, mutta niiden suorittamisen sijaan päätin lähteä kävellen pienelle tutkimusmatkalle, jonka varrelle hyvässä lykyssä osuisi edes jotkut näistä nähtävyyksistä. Ja vaikka kartta pysyi ensimmäiset neljä tuntia visusti laukun pohjalta, löysin tieni Prahan kauniiden katujen läpi Prahan linnan muureille ja sieltä poikkikatuja pitkin mitä täydellisimpään lounasravintolaan viinipeltojen keskelle. Villa Richterin terassilta avautui upeat maisemat Prahan kattojen ylle, joita kelpasi tuijotella tilaamani gulassikeittoa odotellessa. Ravintola tuottaa myös itse viininsä – eli täällä jos missä kannattaa tilata pöytää lasillinen (jos ei pullollinen) talon viiniä. Viiniviljelmät alkavat nimittäin suoraan terassin vierestä.

Kun maha oli täynnä ja näkymistä tarpeeksi nautittu paikallistin sijaintini kartalta ja päätin jatkaa kohti vanhankaupungin aukiota. Matkalla tein löytöjä vastaan tulleessa taidegalleriassa ennen kuin jäin ihastelemaan katusoittajien mollisointuisia säveliä Kaarlensillan koristeellisten kaiteiden viereen. Vanhan kaupungin turistikadut eivät niinkään jaksaneet houkutella, mutta kiipeäminen astronomiseen kellotorniin kannatti –  yläilmoista käsin pääsin ihastelemaan näkymiä Prahan vanhan kaupungin oranssinpunertavia kattojen yllä. Ja kuin tilauksesta alas laskeutuessani huomasin ihmisten kerääntyneen kellotornin ympärille odottomaan tasatunnin kilahdusta. Silloin nimittäin kellotorni esittää kuuluisan “apostolien kävelyn”, jolloin ikkunan edessä käväisee vuorotellen opetuslapsien hahmoja sekä muita liikkuvia veistoksia. Kellolla on oikeasti myös astrologisia piirteitä, sillä jo vuonna 1410 ensimmäisen kerran asennettu kello osoitta niin auringon ja kuun sijainnin taivaalta kuin kalenterikuukaudet.

Vaikka Prahasta sain vasta pienen pintaraapaisun, vaikutti kaupunki kaikessa keskiaikaisessa kauneudessaan ja nykyaikaisessa toimivuudessaan mitä parhaimmalta kaupunkikohteelta, jossa riittäisi nähtävää ja tekemistä useammallekin päivälle. Pientä miinusta Prahalle annan joidenkin paikkojen turistitungoksesta, minkä tosin voin ottaa kyllä aivan täysin omaksi syykseni, kun tähän kauniiseen kaupunkiin juuri pahimpaan kesän turistiaikaan suuntasin.

Muistathan että Snapchatin puolella pystyt seuraamaan lähes reaaliaikaisesti paloja matkani varrelta – minut löytää sieltä nimimerkillä adalminassecret.