Mikä olisikaan parempi tapa karistaa mielestä kammottava kanoottikokemus kuin aurinkoinen päivä viinitilalla? Matkalla kohti Christchurchiä pysähdyimme nimittäin kuvankauniilla viinialueella ja vierailimme perheomisteisella viinitilalla. Ensimmäiset viinimaistelun lasit eteen saatuamme tuntuikin siltä, että tällaista rentoa hetkeä oli kaivattu kaiken aktiiviteettihuurujen ja vastoinkäymisten jälkeen.
Saint Clair -viinitila tarjosikin mitä parhaimmat puitteet rentoutumiselle ja hetkessä elämiselle. Meidät istutettiin tunnelmalliseen ravintolaan, jonka avoimista isoista ikkunoista ja ovista avautui näkymät viinipelloille. Ravintolaa ympäröi ehkä korkeimmat viiniköynnöspensaat, joita olen koskaan nähnyt, ja lisäksi niiden väliin oli pystytetty rentoja pöytäryhmiä. Sainkin kuulla, että viinitilalla voisi myös nauttia herkullista lounasta keskellä viiniköynnöksiä ihaillen samalla viinitarhan ympäristön upeita kumpuilevia maisemia. Ravintolan tasokkaita puitteita katsellessa mielessäni häivähti ajatus, että olisin voinut aamulla valita päälleni jotain muuta, kuin jo reissussa rähjääntyneen topin ja urheilushortsit.
Onneksi ajatus ei päässyt vaivaamaan mieltäni liian pitkään, siitä piti huolen argentiinalais-italialaista syntyperää oleva eläväinen viininmaistattajamme sekä pöytäseurueemme hauskat tarinat. Vaikka viisi maistamaamme Saint Clair -viiniä olikin varsin onnistuneita (heidän suurin vientimaansa on muuten Ruotsi), taisi pääosaan silti nousta kaikkien matkaryhmäläistemme mielestä rentoutuminen. Auringon saattelema helle helli kylmässä kangistuneita jäseniä, upeat maisemat saivat mielen unohtamaan kaiken muun ja viinin makuihin tutustuminen antoi tilaisuuden keskittyä juuri siihen käsillä olevaan hetkeen.
Ja aivan kuin kameranikin olisi kehoittanut nauttimaan ennemmin hetkestä kuin ruudun tuijottelusta, oli muistikorttini vallannut jokin tilapäinen error, enkä jälkikäteen saanut siirrettyä tietokoneelle kuin nämä muutamat hassut kuvat… mutta ehkä ne kertovat kaiken oleellisen?
No Comments