Uganda – ensikohtaaminen vuorigorillojen kanssa

Pidättelen kiljahdustani, kun tunnen puunoksan terävien piikkien viiltävät reittäni. Vilkaisen nopeasti saaneeni vain pienen pintanaarmun, mutta vaellushousuissani on ammottava reikä. Selviän kuitenkin vähillä vauriolla verrattuna ryhmämme kahteen muuhun vaeltajaan, jotka kierähtävät juuri raivatulta polulta tiheän sademetsäpusikon uumeniin. Onneksi heille ei käy kuinkaan, tai ehkä adrenaliinipuuska saa heidät jatkamaan kohti vaelluksemme päämäärää. Mitä kauemmaksi lähtöpisteestä kuljemme, sen tiheämmäksi vuorten rinteiden kasvillisuus muuttuu. Edellä kulkevat kaksi opasta raivaavat läpipääsemätöntä pusikkoa edestämme viidakkoveitsillä, ja sivuilla aseistetut vartijat pälyilevät polun reunoille. Olen keskellä Ugandan Bwindi Impenetrable National Parkia, joka nimensä mukaisesti on lähes läpipääsemätön.

Nämä vuoren rinteet ovat kuitenkin vaikeakulkuisuudestaan huolimatta luontomatkailijoiden suosiossa, sillä vaivalloisen vaelluksen päätteeksi voi nähdä vilauksen sumuisten vuorien gorillaperheestä. Olen hyvissä ajoin etukäteen varannut itselleni pääsyn gorillavaellukselle, sillä päivittäin gorilloja pääsee katsomaan vain rajattu määrä ihmisiä. Aamuauringon noustessa luonnonpuiston päärakennuksella meidät jaetaan maksimissaan 8 hengen ryhmiin ja turistien lisäksi ryhmiin osoitetaan kaksi opasta, kaksi vartijaa, gorilloja paikallistava tracker sekä jokaista vaeltajaa kohti portterit. Lisäksi meille jaetaan tukevat kävelykepit ja oppaat käyvät läpi vaelluksen säännöt. Vaelluksen ajan meidän täytyy pysytellä tiukasti oppaiden perässä ja totella heitä lähes orjallisesti. Gorillaperhettä pääsemme seuraamaan vain tunnin ajan ja sitä ennen meidän on jätettävä eväsreppumme kauemmaksi turvaan. Saamme myös ohjeet, että meidän täytyy olla hiirenhiljaa, emmekä saa lähestyä – saati sitten koskettaa gorilloja. Sen sijaan gorillat saavat kuulema lähestyä meitä ja koskettaakin, jos niin haluavat. Kokeneet oppaat kuitenkin huolehtivat turvallisuudestamme, ja hätätilanteessa aseistetut vartijat voivat ampua pelottelun vuoksi laukauksia ilmaan. Näin he eivät kuulema ole koskaan joutuneet tekemään.

Aamun ryhmiinjärjestäytymistilaisuudessa saan ryhmääni intialaisen pariskunnan ja australialaiset kaverukset eli ryhmässämme meitä on yhteensä vain 5 henkeä. Gorillaperheemme tulee olemaan Bitukura-gorillaperhe, jossa asustaa yhteensä 12 vuorigorillaa. Hyppäämme jokainen omien kuljettajiemme jeeppien kyytiin ja lähdemme suuntamaan kohti vaelluksemme alkupistettä. Lopulta autot kaartavat punertavan ruskean hiekkatien laitaan, jonka sivuilla näkyy vain vehreää sademetsäkasvustoa ja sieltä täältä kuuluu kaskaiden sirityksen lisäksi jännittäviä sademetsän ääniä. Jännitykseni onkin käsinkosketeltavissa kun vedän puutarhahanskat käteeni, tarraan kiinni kävelykeppiini ja suuntaan oppaiden perään Bitukura-perheen elinympäristöön Buhoman alueelle.

Vaellamme vaikeakulkuisessa ja kostean kuumassa säässä tunteja, ennen kuin radiopuhelimista kuuluu tieto, että gorillaperhe on lähellä. Kohta pusikosta alkaa kuulua oksien pauketta ja lehtien rapinaa, ja ennen kuin ehdin vetää henkeä, rymistää esiin pari gorillaperheen pienokaista leikkeihinsä uppoutuneena. Niiden perässä pensaikon suojista astelee rauhallisesti eteeni gorillaperheen tuore äiti Betina, kantaen sylissään pientä gorillavauvaa. Meistä välittämättä Betina istahtaa puun juurelle maistelemaan lehtiä, samalla kuin pienoinen hamuaa äitinsä rinnoille ravinnon perässä. Tuijotan haltioituneena gorillojen puuhailuja, ja herkistyneenä pyyhin kyyneleitä poskiltani.

Ennen kuin ehdin tästä toipua, opas ilmoittaa minulle, että pari nuorta gorillaa lähestyy minua ja minun tulisi pysyä liikkumatta paikoillani. Sivusilmällä näen pienen mustan otuksen kävelevän suuntaani ja vaistomaisesti pidätän hengitystäni. Kun gorilla pysähtyy kohdallani, käännän katseni sivuun, jotten vaikuttaisi uhkaavalta. Kulmieni alta kuitenkin näen gorillan kulkevan ohitseni aivan muutaman kymmenen sentin päästä, enkä voi uskoa todeksi, että kohdallani ollessaan gorilla pysähtyy ja koskettaa hellästi kädellään jalkaani, ennen kuin verkkaisesti jatkaa matkaansa. Olen pakahtua liikutuksesta. Täällä minä olen vieraana keskellä villien vuorigorillojen kotia, ja kosketuksen kautta tunsin saaneni lauman hyväksynnän vierailulleni. Kohta esiin asteleekin lauman johtajauros Ndahura, the silver back, joka valtavasta koostaan ja lihasten voimastaan huolimatta vaikuttaa jollakin hellyyttävällä tavalla inhimilliseltä perheenisältä. Erityistä tässä johtajagorillassa myös on, ettei se ole häätänyt laumasta pois sen edellistä johtajaurosta, vaan perheen ukki on saanut jäädä viettämään eläkepäiviään läheistensä luokse.

Tunti gorillaperheen vieraana kuluu aivan liian nopeasti, ja kun oppaat kehottavat meitä kääntymään takavasemmalle, otan vielä viimeisen vilkaisun rauhallisesti ympärilläni käyskentelevään gorillaperheeseen. Samalla en voi olla pohtimatta, miten näin upea eläinlaji on päässyt kertaalleen jo lähes kuolemaan sukupuuttoon, ennen kuin kansainvälisten yhteisöjen ja paikallisyhteistyön avulla gorillakannat on saatu viimevuosina kasvuun Ugandassa ja Ruandassa. Naapurimaa-Kongossa tilanne on kuitenkin edelleen huono. Kun olemme vaeltaneet turvallisen etäisyyden päähän gorillaperheestä, pysähdymme lounastauolle. Enää piikkipensaat tai polttomuurahaiset eivät haittaa, vaan istahdan rennosti vierestä löytyvälle ruohomättäälle ja avaan eväslaatikon. Eväät maistuvatkin lähes taivallisilta uuvuttavan vaelluksen jälkeen, ja samalla tuntuu hyvältä päästä jakamaan juuri kokemansa elämys muiden mukana olleiden kanssa. Olen varma, että meistä viidestä jokainen tulee jatkossa kantamaan kortensa kekoon, jotta gorillojen elämä olisi turvattua täällä.

Info

Ugandassa gorillavaelluksia järjestetään Bwindin luonnonpuistossa. Vaellukset on hyvin säänneltyä toimintaa ja päivittäin maksimissaan 72 turistia saa vaellusluvan, joka maksaa 600 dollaria. Vaelluslupa kannattaakin hankkia etukäteen, ja lupia tarjoavat monet matkatoimistot. Itse varasin luvan Insight Safari Holidays:n Calahin kautta noin pari kuukautta ennen matkaani.

Bwindin alueella elää noin 400 äärimmäisen uhanalaiseksi luokiteltua vuorigorillaa. Gorillat elävät laumoissa, ja päivittäin vain yksi maksimissaan 8 henkilön ryhmä vierailee yhdessä gorillaperheessä. Kaikkiin gorillaperheisiin ei järjestetä vierailuja ja niitä myös vaihdellaan, jotta yksi perhe ei kuormittuisi liikaa.

Vaelluksella mukana on ainakin kaksi opasta ja kaksi turvamiestä sekä gorilloja paikallistava trackeri. Lisäksi suosittelen palkkaamaan mukaan portterin, joka kantaa laukkusi ja avustaa muutenkin vaikeakulkuisessa sademetsässä. Kaikille ryhmässä mukana oleville avustajille tulee maksaa tippiä, sillä heidän palkkansa on siitä riippuvainen. Tässä suositushinnat: Johtava opas 20 $, avustava opas 10 $, portteri 10 $, vartija 5 $ ja jäljittäjä 5 $. Tippiä maksaessa kannattaa muistaa, että tippi voi olla näiden ihmisten ainoa palkka, joten esittämäni summat ovat minimipalkkoja. Ja hyvään tarkoitukseenhan raha menee – kun gorillavaellukset työllistävät paikallisia, se kannustaa yhteistöjä suojelemaa gorillojen haavoittuvaa elinympäristöä sekä itse gorilloja.