Viimeiset pari päivää ovat olleet todellisia matkustuspäiviä. Ja kun puhun matkustuspäivistä, tarkoitan todella sitä: Malawi-järveltä matkasimme ensin reilut 14 tuntia Tansanian puolelle Iringaan, jonne saavuimme vasta pimeän aikaan. Yöunet jäivät tuolloin jälleen vähäisiksi, sillä seuraavana aamuna oli vieläkin aikaisempi herätys, jos vain mahdollista. Mutta totta se oli, herätyskello piipitti kello kello 3.30, ja matkasimme tuolloin Iringasta kohti Tansanian rannikkoa Dar es Salaamiin koko pitkän kokonaisen päivän. Vasta ilta kahdeksan aikaan oli leirimme pystyssä rantahietikolla, ja saatoimme suunnata illalliselle rantabaariin. Rannikosta nauttimiset jäivät tosin lyhyeen väsymyksen takia, mutta toisaalta myös siitä syystä, että näillä rannoilla ei varsinkaan naisten parane liikkua yksin.
Kömminkin telttaani heti illallisen jälkeen matkaväsymyksen uuvuttamana, mikä osoittautui taktisesti oikeaksi ratkaisuksi, sillä heräsin aamulla suhteellisen virkeänä auringon nousevien säteiden osuessa telttani läpikuultavaan hyttysverhoon. Ponkaisinkin samantien pystyyn, sillä leiritäalueella oli vain pari hassua suihkua, joten arvelin ensimmäisenä joukossa olevien syövän hitaat. Mutta väärässä olin. Tällä leirintäalueella vettä on saatavilla harvemmin, ja silloin kun on, se pumpataan merivedestä. Joten aamusuihkun virkaa hoiti tällä kertaa väljennyt juomavesipullo. Riittävä onneksi sekin, kun tarpeeksi kauan on leirielämää viettänyt.
Sen sijaan nouseva aurinko Dar es Salaamin yllä sai aamun suihkut ja muut puitteet hetkessä unohtumaan, sillä vähään aikaan en ollut nähnyt yhtä kaunista auringonnousua. Merenrannan takaa hiljalleen ylöspäin lipuva aurinko sai koko rantaviivan ja sen ympärillä kumpuilevien pilvien muuttumaan ensin violeteiksi ja sitten pinkin punervaviksi, ennen kuin horisontin ylle nouseva aurinko valaisi koko seudun keltaisen polttavilla sävyillään. Sillä hetkellä tuntui, että kaikki matkahuoleni olivat turhia – tällaista näkyä on vaikea pistää paremmaksi. Mutta auringonnousun ihailut saivat nopeasti jäädä sikseen, sillä seuraavaksi suunta olisi kohti Sansibarin valkoisia hiekkarantoja!
2 Comments
Eeviregina
13.12.2016 at 00:06Oi, olet kierrellyt samoja polkuja, mitä me vuosia sitten! Meillä on sekä hyviä että huonoja muistoja Malawi-järveltä ja Darresta. Mieheni sairastui Malawissa ja meidät ryöstettiin Darressa. Onneksi löysimme myös ihania suomalaisia, jotka asuivat Darren suomalaiskylässä ja pääsimme sinne saunomaan. Ja matkamme jatkui Mombasan rannoille…
Anna-Katri
30.1.2017 at 02:04Huh, aikamoisia kokemuksia teillä on ollut – mutta onneksi matkaillessa ne yllätykset voi välillä olla myös positiivisia. Kuten tuo saunominen Malawissa, varmasti unohtumaton kokemus!