Sansibar – auringonlaskuja ja reggae-rytmejä

Rantapäivän päätteeksi hyppäsimme matkaystävieni kanssa paikallisen puuvenepaatin kyytiin ja seilasimme kirjaimellisesti kohti auringonlaskua. Kun purje saatiin nostettua ylös, aloittivat miehistön jäsenet rummuillaan huimat afrorytmit, jotka tarttuivat pian meihin matkalaisiinkiin. Yläkannella askelsimme niin afro- kuin reggeabiittien tahtiin samalla kun paatti lipui verkkaisesti tuulen mukana eteenpäin. Kovin kauaksi rantaviivasta emme menneet, ja miksi olisimmekaan, sillä Sansibarin valkoisten hiekkarantojen ja niitä kehystävien palmupuiden rivistö oli niin kaunis, että sitä kelpasi katsella – mitä nyt tanssiaskeleiltamme ennätimme. Välillä paatti kallisteli siihen malliin, että yläkannella täytyi varoa tippumasta yli laidan – tässä paatissa kun ei mitään turvakaiteita ollut. Tosin tämä takasi myös sen, että jotkut huimapäät pystyivät hyppimään veteen kesken seilaamisen ja roikkumaan paatin perässä vilvoitellakseen.

Kun aurinko alkoi painumaan yhä alemmas horisonttia, oli aika kääntä katse rantaviivasta kohti ulappaa. En tiedä saanko koskaan tarpeekseni laskevan auringon säteistä – niin upealta jokainen auringonlasku aina näyttää. Kiinnostavinta on se, että eri maissa ja maanosissa auringonlaskut ovat sävyiltään hyvin erilaisia, ja on mielenkiintoista vertailla, missä olenkaan nähnyt upeimmat auringonlaskut. Tämä ei ehkä vetänyt vertoja listakärjelle, mutta silti hetki oli varsin unohtumaton sävyineen ja tunnelmineen.

Viimeisten säteiden kadottua näkyvistä, oli paattimme sopivasti parkissa rantahietikolla ja lähdimme vielä jatkamaan iltaa rannan beach partyihin. Tanssilattian virkaa toimitti tällä kertaa aidattu kaistale rantahietikkoa, jota tamppasi illan aikana niin masai-soturit, paikalliset sansibar:laiset kuin matkalaiset ympäri maailmaa sulassa sovussa. Isossa ringissä tanssiessa ei väliä ollut tuliko kaiuttimista afrorytmejä vai kansainvälisiä listahittejä – vieruskaverit opastivat toisiaan, jos jotakin arvelutti uuden tanssin pyörteet.