Georgia – kiireetön hellepäivä Tbilisissä

Toivottavasti kaikilla on ollut ihana ja rentouttava juhannus, Suomessa tai ulkomailla. Oma juhannusviikonloppuni, tai itseasiassa koko viikko, kului reissussa niin Georgiassa, Armeniassa kuin Azerbaijanissakin. Ja voin sanoa, että matka oli aivan mahtava, vielä enemmän mitä osasin etukäteen odottaakaan. Miten yhteen viikkoon pystyikin mahtumaan niin paljon erilaisuutta ja kontrastia uusien paikkojen, kiehtovien kulttuurien ja pienten seikkailujen muodossa, mutta myös siihen samaan syssyyn roppakaupalla aikaa rentoutumiselle, hetkestä nauttimiselle ja itsensä kuuntelemiselle?

Yksi tällaisia matkapäiviä oli ehdottomasti ensimmäinen kokonainen päiväni Tbilisissä. Vaikkakin tuolloin nukuin ensin aamulla myöhäisen yölennon univelkoja pois ja sen jälkeen hoidin rästiin jääneitä työjuttuja alta, sisältyi päivään myös sopivasti kaupunkiin tutustumista ja loman aloittajaisen fiiliksestä nauttimista. Kolmenkymmenen asteen helteen pääsin kokemaan jo heti kättelyssä majapaikkani kattoterassilta kaupungin ylle avautuvia maisemia ihaillessa, minkä perusteella päätin ajoittaa ensimmäisen kävelykierrokseni Tbilisin kaduille vasta alkuiltaan, jolloin aurinko ei paahtaisi kaduille niin porottavasti. Mutta kylläpä silti Tbilisin helle otti minut lämpöisesti vastaan jo siinä vaiheessa, kun kipitin mukulakivikadun reunassa olevia portaikkoja alas majapaikastani kohti vanhankaupungin keskusaukeaa ja siitä alkavia ravintolakatuja.

Illallispaikkaa etsimään

Minulla ei ollut mitään sen kummempaa suunnitelmaa kierrokselleni, tarkoitus oli vain käydä hieman kurkistelemassa miltä kaupungin kaduilla näyttää ja piipahtaa rennolla illallisella jossakin kivalta vaikuttavassa paikassa. Kun ensin saavuin Kote Afhkazi -kadun ja Metekhin sillan kohtaamispaikan aukiolle, katselin pöllämystyneenä ympärilleni niin ihmisvilinää kaduilla kuin tungosta katuja reunustavien ravintoloiden terasseilla. Kun kävelin vähän edemmäksi ensin Jan Shardeni ja Krinis Rigi -katujen kulmauksiin ja kurkistin kaduilta aukeaviin näkymiin, oli vastassa kuitenkin lähes hiljaiset kadut – ja pienen hetken jälkeen syykin selvisi, sillä nämä kadut olivatkin enemmän yökerhohumuun kuin alkuillan dinnerille. Mutta onneksi jatkoin matkaa näiltäkin kaduilta eteemmäksi, sillä muutamien satojen metrien päästä eteeni avautui sellainen postikorttinäkymä, että oli pakko pysähtyä hihkumaan sisäisesti omalle “kulje sinne minne huvittaa” -suuntavaistolle.

Tähän aikaan vuodesta, täydessä keskikesän vehreydessä kylpevä Erekle-katu oli reunustettu toki ehkä hieman turistisilla ravintoloilla, mutta sitäkin kauniimmilla terasseillaan. Kävelykatua vierustivat etoinen toistaan värikkäämmän loiston ylleen saaneet terasikalusteet ja kaiteet, ja niiden ympärille oli verhoiltu salaperäinen kaupunkipuutarha erilaisilla kukkaistutuksilla ja viiniköynnöksillä. Ja maisemaan oman leimansa antoivat ehdottomasti rakennusten kylkiin ilmestyneet taidemaalaukset. Näiden lisäksi ravintoloiden kulmille oli viritelty erilaisia kylttejä kesäpäivästä nauttivien sisäänhoukuttimeksi – tarjolla oli niin georgialaista perinneruokaa, jalkapallo-otteluita, viinimaisteluita, taidenäyttelyitä kuin mitä tahansa muutakin omaperäistä. Vaikka katu oli selvästi turistien täyttämä ainakin näin kesäkuussa, oli siinä kuitenkin omanlaista persoonaa ja sellaista hillittyä laskevan auringon tuomaa alkuillan rentoutta, kun kaikki illan muut suunnitelmat ovat vielä ihan avoinna.

Maalaisromanttinen ravintolalöytö georgialaisten viinien kera

Kävelin kadulla hitaasti eteenpäin pysähdellen milloin hymyilemään rakennusten kulmilla lokoisasti loikoileville kissoille, jotka selvästi reagoivat hymyyni silmiään maireasti siristellen, ja milloin pysähdyin selailemaan ravintoloiden edustoilla olevia menuja yrittäen ymmärtää mitä mikäkin annos tarkoitti ja palauttelemaan mieleeni, mitkä olivatkaan niitä georgialaisia “kokeile ainakin nämä” -annoksia. Lopulta kuitenkin ravintola Orshimo hurmasi minut ylitse muiden ravintoloiden ennen kaikkea muista erottuvalla kesäisen kauniilla, aavistuksen jopa romanttisella sisustustyylillään, mutta myös georgialaisten viinien listallaan ja tietämyksellään. Kun tämän päälle ravintolan aluksi hieman laiskoilta vaikuttavat tarjoilijapojat vielä vinkkasivat minulla olevan mahdollisuuden siirtyä yläkerran ulkoterassille maisemista nauttimaan, en enää pähkäillyt ravintolavalinnan suhteen. Pujahdinkin heidän perässään aurinkoiselta kadulta ensin hämyiseen tummanpuhuvaan ravintolahuoneeseen ja kiipesin nitisevät puuportaat ylös ennen kuin pienoiselta epäilykseltäni huomasin pienen terassiparvekkeen olevan jopa kauniimpi kuin olin osannut odottakaan. Pienellä parvekkeella oli van kaksi pöytää, joita reunustivat maalaisromanttiseen tyyliin sointuvat kukkakuosiset istuinpehmikkeet sekä tietenkin terassin kaiteita pitkin kiemurtelevat viiniköynnökset.

Viiniköynnökset toivatkin sopivaa kaivattua varjoa paahtavaan ilta-aurinkoon. Ja kun lopulta tarjoilijan suosituksesta osasin valita eteeni lasillisen georgialaisen viinitalo Kisin kuivaa valkoviiniä, pystyin jo keksittymään muuhunkin – nimittäin terassilta aukeavien maisemien ihailuun. Terassilta molempiin suuntiin jatkuvan Erekle-katu näytti jopa kauniimmalta kukkaistuksineen täältä ylhäältä käsin ja kaiken lisäksi kadun molemmissa päissä alkoivat kumpuilevammat, ylöspäin nousevat maisemat niin maaseutuineen kuin vanhoine linnanraunioineen. Tunnelmalliseen katukuvaan pisteen iin päälle antoi ravintolakadun alkuillan leppoisa meno, sellainen odottava tunnelma illan ollessa vasta nuori, samalla kun laskeva aurinko maalaili kadun maisemaa harmonisen kultaisilla sävyillään. Lopulta lyhyt piipahdukseni Orshimossa venyi lähes parintunnin mittaiseksi nautiskeluksi tässä ravintolassa, enkä kyllä olisi osannut varmasti etukäteen valitakaan parempaa paikkaa ensimmäisen matkapäivän, ja ennen kaikkea juhannusviikon aloituksen viettoon Tbilisissä!