Indonesia – kauniita maisemia ja komodonvaraaneja

*Purjehdusristeily toteutettu yhteistyössä Star Clipper -laivayhtiön kanssa.

Seison laivan etukannella ja katselen lumoutuneena horisonttiin painuvaa auringonlaskua. Auringonlasku on kaunis, todellinen värien ilotulitus, siitä ei pääse minnekään, mutta vieläkin lumoavamman hetkestä tekee ympäröivät maisemat. Olemme juuri irroittaneet ankkurit Gili Kondon lähistöltä ja lähteneet seilamaan kohti Komodon saarta, jonne meidän pitäisi saapua ennen seuraavaa aamua. Komodo on tunnettu harvinaisista asukkaistaan, komodovaraaneista, noista vaarallisista nykyajan lohikäärmeistään, mutta maisemat jo nyt vaikuttavat siltä kuin olisin seilaamassa vanhan tutkimusaluksen kyydissä entisaikojen löytöretkellä – vaikka olisi seilannut maailman seitsemällä merellä, ei missään muualla tule varmastikaan vastaan mitään tällaista maisemaa. Edessä kohoilee tulivuoriperäisiä, puuttomia kumpareita, nuo pienet ja vähän suuremmat saaret näyttävät ottavan oman paikkansa tummanpuhuvan turkoosin meren keskeltä. Ja niitä jatkuu silmänkantamattomiin. Ne näyttävät siltä, kuin ne olisivat pullahtaneet esiin vuosituhansia sitten, mutta elämän rakentaminen noille autioille saarille ei olisi vielä edes alkanut. Tai alkaisiko se koskaan. Vasta kun viimeinen auringonkajo häviää maisemasta ja tilalle tulee vain täysipimeys, luovutan vastahakoisesti maisemien ihailun.

…There will come an age in the far-off years, when the Indian Ocean will lose its chains, and the whole broad of the East shall be revealed – and Indian no longer be the farthest point on earth, when all seas will be ours… – Vasco da Gama

Kohtaaminen Komodon luonnonpuiston asukkaiden kanssa

Aamulla herään laivan kaiuttimista kantautuvaan kuulutukseen ja hetken joudun miettimään, miksi ihmeessä joudumme heräämään näin aikaisin. Mutta sitten muistan, että aikaiseen rantautumiseen on syynsä – olisimme tänään ensimmäisenä Komodon luonnonpuistossa ja pääsisimme tutustumaan sen erikoisiin, vaarallisuudestaan kuuluisiin komodonvaraaneihin ennen kuin iltapäivällä purjehtisimme rentoutumaan kauniisiin rantamaisemiin Pink Beachille. Joten ei muuta kuin lenkkaria toisen eteen ja valmiina parin tunnin vaellukseen kohtaamaan nämä nykyajan dinosaurukset!

Näillä Komodon luonnonpuiston vaelluspoluilla ei kuitenkaan kuljeta ihan noin vain tennarit tömisten, sillä mukaan retkelle täytyy ottaa ehdottomasti varaaneihin perehtynyt luonnonpuiston opas – joka samalla toimii turvana, jos varaani päättää tehdä turistista sen kuukauden barbeque-annoksensa. Varaanin purema tietää nimittäin lähes varmasti kuolemaa, ellei hoitoon pääsee ajoissa: varaanin myrkkyrauhasista erittyvä aine estää veren hyytymisen, joten pureman jälkeen uhria uhkaa verenhukka (aiemmin on tosin luultu, että uhrin kuoleman aiheuttaa varaanin syljessä oleva bakteerikanta). Normaalisti varaani ruokailee kerran kuukaudessa saarelta löytyvillä peuroilla, villisioilla tai jopa vesipuhveleilla, mutta joskus ne ovat myös näykkäilleet liian lähelle tulevia turistejakin jopa kuolettavasti.

Kävelykierrokseni aluksi saan kuulla, että varaani ruokailee normaalisti tosiaan kerran kuukaudessa. Se odottaa kärsivällisesti uhrin saapuvan lähietäisyydelle, ennen kuin iskee hampaansa siihen. Tämän jälkeen se jatkaa odottelua, ennen kuin parin päivän päästä uhri on kykenemätön enää liikkumaan. Tällöin varaani paikallistaa kuolevan uhrinsa tarkan hajuaistinsa perusteella, jonka jälkeen ruokailee pitkään ja hartaasti, jättäen kuulema vain puhveleiden isoimmat sarvet muistutukseksi muille omasta vaarallisuudestaan. Tämän pääsemmekin näkemään vaelluspolun ympäristössä, kun maastosta erottuu pääkallon palanen ja siitä törröttävät sarvet. Puiden takana peuraperhe laiduntaa silmät suurina tietämättä saarella piilevästä vaarasta.

Olen palkannut ystäväni kanssa oman privaattioppaan kierrokselle. Pieni hentoinen indonesialainen nainen tulee luoksemme ison kepin kanssa ja hetken mietin, millä ilveellä hän voi meitä suojella jos lähes 3 metriseksi kasvava muskelivaraani päättää hyökätä. Ajatukseni katkaisee oppaan sormen osoitus – esiin löntystelee tylsistyneen näköinen varaani, joka sivuuttaa turisteille tarkoitetun lähtöpisteen nyrpeän näköinen ilme naamallaan. Kun jatkamme matkaa eteenpäin, huomaan että oppaasta on kuitenkin jo ensiminuuteilla selvästi hyötyä, sillä aivan vaelluspolun vieressä, kuivakkaan kasvillisuuteen täydellisesti maastoutuneena löhöilee keskikokoinen varaani. Sen näyttää kauempaa säyseältä, vähän kuin muovailuvahasta tehdyltä lelulta, ennen kuin lähempi tarkastelu paljastaa sen tarkkaavaisten silmien olevan puoliksi auki ja havannoivan ympäristöä lähes pirullinen ilme naamalla.

Kuin Jurassic Park -leffasta

Pidemmälle metsään kulkiessa jännitys alkaa kuitenkin tiivistyä hetki hetkeltä. Rapisevalla polulla kuljemme vain me: minä, ystäväni ja pieni opasnainen. Tämän tästä hätkähdämme jokainen viereisistä puskista kuuluvaa rapinaa. Onneksi ne osoittautuvat lähes poikkeuksetta linnuiksi, kunnes yhtäkkiä edestämme ravaa iso varaani pää pystyssä. En tiennytkään, että ne voivat liikkua niin nopeasti. Näky on kuin Jurassic Park -leffasta, kun kuivuuteen lähes kuolleessa maastossa varaani kääntyy katsomaan meitä. Opas pysäyttää meidät kuin seinään ja ottaa keppinsä pystyyn, minä ja ystäväni painaudumme toisiimme, ja voin vain kuvitella varaanin haistavan pelkomme. Jos se hyökkäisi, mitähän pieni opas sille mahtaisi? Kohta varaani kuitenkin häviää maisemaan, mikä tekee tilanteesta ehkä vieläkin jännittävämmän. Opaskin näyttää selvästi pelkäävän, kun hän ottaa varovaisia askelia eteenpäin ja koputtelee kepillään maata. Ehkä varaani on jäänyt kytikselle polun varteen. Naurahdan jännittyneenä ystävälleni, että tuskin varaani on niin älykäs. Mutta kun vieressämme yhtäkkiä rasahtaa oksa kovaäänisesti, hyppäämme ystäväni kanssa oppaaseen kiinni ja kiljahdamme. Puskassa ei näy ketään, joten ehkä se oli varaanin jekkuja. Pystyin todellakin kuvittelemaan varaanin piirroselokuvamaisen käheän hekottelun, kun se naureskelee piilopaikastaan turistien kustannuksella lipoen kaksihaaraista kieltään tulevan aterian merkiksi.

Rantaelämää ihan varaanina

Lopulta pari tuntinen vaellus on ohi ennen kuin huomaammekaan, ja palaamme luonnonpuiston vartijoiden pisteelle odottamaan lähtöä takaisin laivalle. Kohta kuitenkin huomaamme liikehdintää rannalla ja opas johdattaa meidät vielä sinne. Kauniilla luonnonpuiston hiekkarannalla varaani on ehkäpä aamulenkillään – sen vatsa pullottaa tyytyväisenä edellisestä ateriasta, joten miksipä ei lähteä vähän sulattelemaan sitä tällaisiin maisemiin turkoosien aaltojen osuessa korallien muodostamalle hiekkarannalle. Tämä näky jos mikä on juuri se, miksi olin haaveillut pääsystä Komodolle – nähdä tämä harvinainen eläin sen luonnollisessa elinympäristössä.

Jos aamupäivä sisälsi jännitystä vähän turhankin paljon (okei, ehkä osuutta asiaan oli myös edellisen illan pitkäksi venyneillä juhlinnoilla laivalla), oli iltapäivä sitäkin rauhallisempi. Parin tunnin seilaamisen jälkeen purjehdimme Komodolla sijaitsevalle Pink Beachille rentoutumaan. Rannalla oli tosin mukana luonnonpuiston vartija tarkkailemassa myös uimisesta pitävien varaanien liikehdintää, joten rannalla saattoi kauniiden maisemien ja aallossa pulikoimisen rinnalla myös ottaa rentouttavat iltapäivän päiväunet ilman pelkoa kohtaamisesta varaanin kanssa silmästä silmään. Vaikkakin rannalla nautitusta päiväunesta heräsin yhtäkkiä pelkoon, että ystäväni paikalla viereisellä rantapyyhkeellä makoileekin tyytyväisen näköinen varaani.

Risteily toteutettu yhteistyössä Star Clippers -laivayhtiön kanssa, jonka matkoja Suomessa voi varata Risteilykeskuksen kautta.