Indonesia – vesiputouksia metsästämässä

Indonesian aurinko paistaa vielä iltapäivästä lämpimästi ja saa paidan liimautumaan selkään kiinni, kun askellan pieneen Moyon saareen johtavaa betonilaituria pitkin. Laiturin päässä parveilee varmaankin kaikki kylän pojat skoottereidensa kanssa halukkaina tarjoamaan matkaajille kyydin maksua vastaan saaren sisäosiin. Niihin sisäosiin minäkin olen suuntaamassa, sillä olen kuullut tämän saaren kätketyn aarteen olevan sen sademetsistä löytyvät pienet mutta sitäkin kauniimmat vesiputoukset sademetsäpuroineen. Pojat päristelevät skoottereillaan yhä lähemmäksi, ja hyvä etteivät tuupi toisiaan kumoon innokkuutensa vuoksi. Pienen hintaneuvottelun jälkeen hyppään jonossa ensimmäisenä olevan skootterin tarakalle. Noin tunnin patikointimatkan voisi toki tehdä myös jalkaisin, mutta viime päivien aikana vaivanneen flunssan vuoksi en jaksa nyt enempää helteissä hikoilla.

Skootterikyydillä sademetsän siimekseen

Lähdemme viilettämään pientä hiekkatietä pitkin kohti sademetsää. Ensin ohi vilahtavat pienen kyläraitin molemmin puolin olevat värikkäät rakennukset, mutta pian kasvillisuus alkaa ottaa vallan maisemasta.  Tien vierustoilta eteen pomppii vuohi jos toinenkin. Puristan skootterin tarakasta tiukemmin kiinni, kun tie muuttuu yhä enemmän vain pelkäksi kivenmurikoita täynnä olevaksi kinttupoluksi ja skootterin moottori murahtelee pahaenteisesti kuskin yrittäen ohjata sitä tasapainossa eteenpäin pompuista piittaamatta. Onneksi olen aiemminkin skootterin kyydissä Indonesiassa istunut, sillä muuten vauhti töyssyineen ja yhtäkkisine sivuliikkeineen olisi saattanut alkaa hirvittää. Nyt kuitenkin nautin skootterin vauhdin nostattamasta pienestä ilmavirrasta sekä ohi vilahtelevista maisemista.

Muutaman kymmenen minuutin päästä kaarramme pienelle metsän keskeltä löytyvälle parkkipaikalle ja lähden jatkamaan matkaa kuskin perässä jalkaisin. Kauaksi pientä polkua pitkin ei tarvitse kulkea, kun korviin kantautuu sademetsän äänien lisäksi vesiputouksen pauhu. Pienen jyrkänteen reunalta näen vilauksen vettä syöksevästä putouksesta ja sen alapuolella virtaavasta turkoosinvihreästä joesta. Metsäpolku kiemurtelee alas jokiuimaan, ja ympäristön kasvillisuus näyttää entistäkin vehreämmältä ja tiheämmältä. Todelliselta viidakolta. Valtavankokoiset puunrungot ovat saaneet ympärilleen tiheää aluskasvillisuutta ja siellä täällä yläpuolelta roikkuu liaanin näköisiä oksanvarsia. Kasvit kurkottelevat kilpaa jokiuomaa kohti kilpaillen auringonvalosta. Osa vanhemmista puista on pötkähtänyt jokeen muodostaen ajan kuluessa sen pohjasta hämmentävän näköisen leposijan, kuin toisen maailman, jota kirkkaan veden läpi pääsee tirkistelemään.

Vesiputouksen lumoa

Jotta pääsemme aivan vesiputouksen juureen, täytyy meidän kahlata joen yli. Puiden varjossa virtaavan joen vesi tuntuu viileältä sademetsän kosteassa kuumuudessa kun tennarini hörppäävät vettä sisäänsä. Tekisi melkein mieli pulahtaa kokonaan jokeen viilentelemään, mutta seuraan kuuliaisesti eteenpäin harppovaa mopokuskia ja toisaalta en edes tiedä mitä kaikkea joen pohjan erikoisessa maailmassa eleleekään. Muutamat askelmat ylös ja alas, ja sitten olemmekin Mata Jitu -vesiputouksen juurella. Näky on uskomattoman kaunis. Vaikka vesipuotous ei kokoluokaltaan ole iso, on sen ympäristössä kuitenkin sellaista mystistä luonnonvoimaa, jota on vaikea kuvailla. Putouksesta ryöppyävä vesimassa nostattaa ympärille sakeaa vesihöyryä, jonka läpi siiviloityvät auringonsäteet muodostavat sinne tänne pieniä sateenkaaren palasia. Putouksen alapuolella oleva vesi on hämmentävän turkoosinvihreän väristä, sellaista ei uskoisi löytyvänkään keskeltä rehevää sademetsää. Katselen hetken aikaa hiljaisena tätä kaunista näkymää ja imen itseeni sademetsän voimaa, sen tuoksuja ja ääniä. Tunnen vesiputouksesta nousevan vesihöyryn koskettavan ihoani kevyesti ja saavan käsivarsiani pitkin kulkemaan pienet kylmät väreet.

Lopulta jatkamme hiljaisuudessa matkaa takaisin kohti skootteriparkkia, kiertäen sademetsässä vielä pienen kävelylenkin ylittäen joen toistamiseen puunrungosta tehdyn kiikkerän sillan avulla ja vain ihmetellen jokiuoman monimuotoisuutta pienine poukamineen. Haluaisin vielä jatkaa kävelykierrosta metsän siimeksessä, mutta ennen auringonlaskua kävisimme vielä lähellä löytyvällä toisella vesipuotouksella, jossa olisi tästä putouksesta poiketen mahdollisuus myös pulahtaa uimaan.