Djibouti – maisemat kuin toiselta planeetalta

Istun jeepin takapenkillä ja puristan tiukempaa auton katossa olevasta kahvasta kiinni. Auto pomppii ja heittelehtii, kun kuski kaahaa läpi hiekkadyynien peittämien tasankojen ja kuivuneiden joenpohjien. Mitä pidemmälle kuljemme, sitä vähemmän asutusta näkyy enää missään ja niissä muutamissa kyläryppäissä, joita vastaan tulee, on talot rakennettu lähinnä aavikolta kerätyistä kuivan käppyröistä puunkarahkoista. Aukeassa maisemassa on hankala enää erottaa etäisyyksiä ja 47 asteen kuumuus luo väreileviä kangastuksia horisonttiin – elleivät ne harhat ole vain tuulen nostattamia aavikon hiekkapyörteitä. Olemme ajaneet off roadia ehkä tunnin, ehkä toisen, kun kuski iskee jarrut pohjaan ja tunnen kuinka turvavyö viiltää ikävästi kaulaa vasten. Auton edestä juoksee strutsiparvi päät ylväästi pystyssä. Kun jään katsomaan niiden perään, alan vähitellen erottaa maisemasta aavikon laitamalta mystisesti kohoavien vuoriryppäiden piippumaisia muodostelmia. Aurinko menee hetkeksi pilveen ja hetken näyttää siltä kuin olisin yhtäkkiä toisella planeetalla. Minne ihmeeseen olenkaan täällä Djiboutin autiomaassa saapunut?

Suuntasin Punaisenmeren rannalla, Afrikan sarvessa sijaitsevaa Djiboutiin ottamaan selvää, mitä tämä piskuinen maa pitääkään sisällään. Harva nimittäin on edes kuullut Djiboutista, ellei ole sattumoisin tarkastellut Afrikan karttaa tarkemmalla tasolla. Ja todentotta Djibouti yllättää kokeneemmankin maailmanmatkaajan – nimittäin harvat maailman maat tarjoavat näin outoja maisemia, mitä Djiboutista löytyy: valkoisena kimmeltäviä kuivuneita suolajärviä, sammuneita tulivuoria, kalkkikiven muodostamia luonnon savupiippuja, vulkaanisia hyöryä ja kuumaa vettä sylkeviä lähteitä, majesteetillisilla maisemilla varustettuja kanjoneita, basalttisten kivenlohkareiden peittämiä tasankoja, turkoosina kimmeltäviä merenpoukamia.

Oletko valmis hyppäämään nojatuolimatkalle Djiboutiin?

Suola-aavikkoa ja sukelluskohteita

Djiboutin yksi erikoisimpia nähtävyyksiä on suolaistakin suolaisempi Assaljärvi (Lake Assal), joka sijaitsee Afarin syvänköalueella 155 metriä merenpinnan tason alapuolella ja on näin ollen koko Afrikan matalin kohta. Assaljärvi on ulkonäötään kuin Afrikan vastine maailman luonnonihmeille muodostamalla erikoisen yhdistelmän Kuolluttamerta ja Bolivian suolatasankoa muistuttavia maisemia. Järven keskiosassa valkoiset suolakiteet kimmeltelevät kilpaa auringon kanssa, ja valkoisen tasangon taustalta nousee ruskeita rosoreunaisia vulkaanisten vuorten risvistö, joille kontrastia tuo turkoosien vesialueiden väriloisto. Ei ihme, että tämä paikka löytyy nykyisin myös Unescon maailmanperintölistalta.

Assaljärven syvänne on myös yksi maan ja koko maapallon kuumimpia paikkoja, lämpötilan kohoten säännöllisesti yli 40 celsiusasteen, jopa 55 asteeseen. Korkea lämpötila haihduttaa järven vettä koko ajan, mutta se myös luo erinomaiset olosuhteet suolan muodostumiselle. Assaljärvi on maailman suolaisin järvi Etelämantereen ulkopuolella ja sen suolapitoisuus on korkeampi kuin Kuolleenmeren. Paikalliset Afar- ja Issa-heimot ovat hyödyntäneet järven tarjoamia suolavarastoja vuosikausia, mutta viime vuosina myös kansainväliset tehtaat ovat alkaneet virittelemään suolajärveä tehdastuotantoonsa (erityisesti Kiina). Järven turistikojusta voi ostaa ruokasuolan lisäksi suolasta valmistettuja esineitä, kuten suolalla huurrettuja vuohen pääkalloja.

Matkalla Assaljärvelle maan pääkaupungista Djiboutista voi matkalla pysähtyä ihailemaan myös Djiboutin versiota Afrikan suuresta hautavajoamasta, joka muodostaa paikoitellen eriskummallisia kanjonimaisemia ja vuorten reunoja pystysuorasti leikkaavia syvänteitä.

Näiden vulkaanisten tummanpuhuvien maisemien vastapainona taas siellä täällä välkehtii turkoosiakin turkoosimman merenpoukamat, jotka ovat kuuluisia vuosittaisista valashaiden vierailuista ja muutenkin rikkaasta vedenalaisesta maailmasta, jotka ovat suosittuja erikoisempia sukelluskohteita metsästävien matkailijoiden keskuudessa. Katso tämä CNN:n video Djiboutista ja lue lisää sukelluksista täältä.

Vulkaaninen apinoiden planeetta

Assaljärven lisäksi Djiboutista löytyy toinenkin eriskummallinen järvialue. Abhejärvi (Lake Abbe) on yksi maapallon autioimmista ja eristäytyneimmistä paikoista Djiboutin ja Etiopian rajalla, Afarin syvängöllä. Pääsy sinne on toden totta tehty vaikeaksi – järvelle pääsee kulkemaan kameleiden rinnalla ainoastaan nelivetojeepillä, sillä teitä alueella ei ole ja ne vähäisetkin renkaiden painaumat peittyvät nopeasti aavikolta puhaltavien tuulenpuuskien tuomiin hiekkakasoihin.

Mutta Abhejärvi on todellakin useamman tunnin offroad-ajamisen arvoinen. Abhejärveen laskee useampia jokia, mutta niille rakennettujen patojen vuoksi järvi on osittain täysin kuivunut. Ja juuri tuosta kuivuneesta järvenpohjasta nousee hämmentävän näköisiä korkealle kurottelevia kalkkikivipiippuja ja niitä riittää tasaisessa maisemassa silmänkantamattomiin. Näkymä on utopistinen – maanpinnan kraaterimaisia painaumia, ympäriltä kohoavia höyryä ilmoille tupruttelevia vulkaanisia piippuja sekä niiden pinnalla olevia bakteerien muodostamia möhkäleitä katsellessa voisi luulla eksyneensä kuuhun tai toiselle planeetalle. Ei ihme, että paikka on päätynyt myös elokuvien inspiraatioksi ja kuvauspaikaksi (mm. Apinoiden planeetta).

Abhejärven sanotaan olevan erityisen mystinen paikka varsinkin auringonlaskun ja -nousun aikana. Tätä näkymää pääsee todistamaan ainoastaan yöpymällä alueen yhdessä ja ainoassa majapaikassa, perinteisten nomadiheimojen tyyliin pystytetyssä alkeellisessa telttaleirissä. Valitettavasti leirintäalue ei ollut toiminnassa vuoden kuumimpaan aikaan heinäkuussa, kun itse Djiboutissa vierailin. Tuolloin erityisen tukalan järven ympäristöstä tekee ei pelkästään 50 astetta lähentelevä ilma, mutta myös maanalaisista kuumista lähteistä ilmoille pääsevät höyryt.

Mutta siellä missä Abhejärvi ei ole kuivunut aivan kokonaan, voi upealla turkoosilla vesialueella nähdä hyvällä tuurilla laiduntamassa tuhatpäisten vaaleanpunaisten flamingojen lauma.

Uinuva pääkaupunki Djibouti

Djiboutin pääkaupunki Djibouti on erikoinen sulatusuuni mennyttä Ranskan siirtomaan henkeä ja afrikkalaista elämänmenoa. Djibouti itsenäistyi Ranskasta vuonna 1977 ja siirtomaa-ajan osittain jo pahoin ränsistyneitä rakennuksia voi vielä bongata sieltä täältä Djiboutin eurooppalaisesta korttelista, jonka kadunnimet ovat nimetty eri maiden kaupunkien nimien mukaan. Eurooppalaisen korttelin ulkopuolelle on taas rakentunut afrikkalainen kortteli, jonka keskiössä ovat tinakattoisten mökkien rönsyilevät rivistöt. Näiden kahden alueen rajalla on valtavan kokoinen päämarkkina-alue ja sen laitamalla Djiboutin suurin moskeija.

Elämänmeno Djiboutissa vaikuttaa läpi päivän olevan verkkainen. Kaupungin muutamille pitkille hiekkarannoille on pakkautunut ihmisiä viettämään päivää, pesemään pyykkiä ja käymään peseytymässä itsekin. Kaupungin kujilla Ihmisiä istuskelee varjoisissa paikoissa aurinkoa paossa. Joku kärrää vihanneksia markkinoille, toinen kantaa olallaan patonkeja. Markkinakojujen lisäksi joka kadunkulmassa on erilaisia ruokakärryjä ja sekatavarakauppoja. Vuohet ja lapset kirmaavat holtittomasti kapeilla, päällysteensä menettäneillä teillä, kun taas naiset kulkevat arvokkaan ja ylvään näköisinä värikkäissä asuissaan.

Djibouti on yllättäen myös yksi Afrikan nousevia satamakaupunkeja, ja sen läpi kulkee entistä enemmän rahtia sekä Afrikkaan että sieltä muualle. Lisäksi Djiboutissa on useampien maiden sotilastukikohtia, joten maan pääkaupungista löytyy hämmentävän monia eri maiden suurlähetystöjen rakennuksia. Turvallisuustilanne maassa on kuitenkin rauhallinen, ja Djibouti onkin varmasti yksi Afrikan leppoisimmista maista pienen kokonsa ja vakaan poliittisen tilanteensa vuoksi.

Katso lisää Djiboutin matkasta Instagram-tilini kohokohdista ja lue lisää reissuista eri Afrikan maissa täältä.