El Salvadorista matka jatkui verkkaisesti kohti naapurivaltiota Hondurasia. Poiketen jo aiemmin vierailluista väli-Amerikan maista, Hondurasissa edessä olisi vain muutaman yön pysähdys, ja samalla tässä maassa juhlistaisin vuoden vaihtumista. Alun perin matkustustiedotteita Suomesta käsin lukiessani olin hieman epävarma siitä, mitä Hondurasissa oikein voisikaan tehdä, sillä se on yksi väli-Amerikan köyhimmistä ja kehittymättömimmistä maista, ja ehkäpä juuri näiden tekijöiden vuoksi maa pitää kärkipaikkaa väkivaltatilastoissa. En siis todellakaan tiennyt, juhlisinko vuoden vaihtumista vain hotellihuoneessani kalteri-ikkunoiden takana. Onneksi kuitenkin heti maahan päästessäni maa osoitti ennakko-oletukseni jälleen kerran vääriksi.
Copanin rauhallinen kylä
Länsi-Hondurasissa sijaitseva Copanin kylä toimii useille matkalaisille tukikohtana Hondurasiin ja sen yhteen hienoimpaan nähtävyyteen, Maya-raunioihin, tutustumisessa. Saapuessani Copaniin, vaikutti kylä heti ensisilmäyksellä sopivan pieneltä ja kylän mukulakivikaduilla sekä palmujen reunustamalla keskusaukiolla kävellessä saatoin rauhassa ihastella eri värisiä kolonialaistyylisiä rakennuksia sekä kaduille pystytettyjä pieniä myyntikojuja, joista pystyi ostamaan niin paikallisia herkkuja kuin käsitöitäkin. Tunnelma kylässä oli leppoisa, ja matkustustiedotteista saadut pelot maan turvattomuudesta alkoivat häipymään mielestäni, mitä enemmän kylän kaduilla kävelin.
Pimeän tultua suuntasin matkaystävieni kanssa etsimään kylästä sopivaa “after travelling” -paikkaa ja samalla kyselimme paikallisilta hieman kylän uuden vuoden juhlista, sillä seuraava päivä olisi vuoden viimeinen päivä. Illalliselle suuntasimme pienen sivukadun varrella olleeseen ravintolaan, jossa pöytäpaikkojen loputtua sain istumapaikan kadulta, ravintolan rappusilta, johon levitin muutaman servetin shortsieni suojaksi. Siitä huolimatta baleadas- eli täytetty tortilla-annos maistui erinomaiselta, ja samalla sitä herkutellessani pystyin seuraamaan Copanin iltaelämää, kun edestäni katua pitkin vilistivät niin kesyt kulkukoirat, pyöränrenkailla leikkivät lapset kuin illalliselle suuntaavat paikallisetkin.
Maya-raunioihin tutustumista
Seuraava aamu valkeni hieman sateisena, mutta Maya-raunioille oli aivan ehdotonta päästä Copanissa ollessani. Copanin Maya-kaupunki rakennettiin luultavasti 400-luvulla, ja rauniot olivat vuosisatoja tiheän viidakon peitossa, ennen kuin ne löydettiin. Viidakon alle jääneestä kaupungista on tänä päivänä jäljellä sortuneita raunioita ja kiviröykkiöitä, mutta niiden keskeltä pystyy vieläkin aistimaan paikan kokoluokan. Kuitenkin maya-kauden koristeelliset kirjoitukset ja kiviveistokset ovat säilyneet yllättävän hyvässä kunnossa, joten vaikka paikka ei olekaan kokoluokalta niin mahtipontinen kuin Tikal Guatemalassa, suositellaan paikkaa vierailun arvoiseksi juuri sen yksityiskohtien ja kauneuden vuoksi.
Raunioilla kului nopeasti tunti jos toinenkin kiviportaita ylös ja alas kävellen, veistosten yksityiskohtiin perehtyen, oppaan historiakertomuksia kuunnellen, entisaikojen laskutehtäviä arvuutellen, tiheän viidakon yläpuolelle avautuvia maisemia ihastellen ja muuten vain paikan salaperäistä henkeä fiilistellen. Viidakon keskellä kohoaviin raunioihin saikin tutustua kaikessa rauhassa, sillä turistimassoja ei Hondurasissa ainakaan vielä tule vastaan. Meidän porukan lisäksi paikalla taisi olla vain muutama muu ryhmä. Parituntisen kiertelyn jälkeen rauniot alkoivat tuntumaan jo nähdyiltä, joten oli aika hypätä tuktukin kyytiin ja suunnata takaisin keskustaan lounaalle.
Uuden vuoden juhlat Hondurasissa
Illalla kokoonnuimme matkaystävieni kanssa hotellin kattoterassille pienille etkoille ennen illalliselle suuntaamista. Vuoden vaihtumista juhlistimme porukalla pienessä paikallisessa yökerhossa, jonka jälkeen siirryimme vielä kadulle tanssimaan livebändin tahdissa ja katsomaan rakettien ampumista. Juhlinnat jatkuivat lähes aamuun saakka, siitäkin huolimatta, että seuraavana päivänä suuntaisimme Hondurasista kohti Guatemalaa. Vuoden vaihtuessa teki mieli nipistää itseäni, että ymmärtäisin todellakin olevani täällä lähes toisella puolella maapalloa mitä upeimmalla matkalla mitä ihanampien uusien matkaystävien kanssa. Vuoden 2014 puolella olin tällä reissulla jo päässyt näkemään ja kokemaan niin paljon, ja vuoden 2015 puolella väli-Amerikan matkalla olisi varmasti edessä vielä paljon uutta ja ihmeellistä.
1 Comment