Pari päivää Hondurasin sympaattisessa Copanin kaupungissa kului siivillä. Yhden päivän voi hyvin varata verkkaiseen kaupunkikiertelyyn ja toisena päivänä upottaa itsensä historian huumaan maya-raunioilla, mutta näiden lisäksi halusin nähdä hieman enemmän, miltä Copan näyttää näiden turistialueiden ulkopuolella. Iltapäivän sateiden tauottua, hyppäsin kahden matkaystäväni kanssa tuktukin kyytiin, ja kiisimme kaupungin laitamilta löytyneelle hevosfarmille, jossa saimme ratsut alle ja opas-cowboyn mukaan ratsastusretkellemme. Jo heti alkuun nimesin polleni ”Lazyksi”, sillä sain todellakin käyttää voimiani, että sain tämän puoliunessa olevan laiskimuksen liikkumaan samaa vauhtia muiden kanssa. Hevosen selästä kuitenkin pääsi näkemään hieman toisenlaista Hondurasia kuin pelkästään kaupungin kaduilla tai maya-raunioilla pyöriessä, sillä reitti kulki läpi viljelypeltojen, tiheiden metsien ja pienten kyläkeskittymien.
Yhdessä pienessä kylässä laitoimme ratsut lepotauolle ja lähdimme tutustumaan jalkaisin kylän elämään. Kylän lapset pyrähtivätkin saman tien leikeistään ympärillemme ihmettelemään vaaleaihoisia matkalaisia ja esittelemään kylässä tehtyjä hondurasilaisia nukkeja. Maya-perinteen mukaan huolet häviävät kun tällaisen nuken laittaa illalla tyynyn alle ja esittää sille huolensa. Nukkejen lisäksi pääsimme näkemään kylän koulun, paikallisen kodin sekä käsityökeskuksen, joiden lisäksi ihmeteltävää riitti kylän pihavilinässä, jossa lapset ja eläimet kirmailivat ympäriinsä sulassa sovussa. Maaseutukylässä olisin voinut viettää pidemmänkin ajan, mutta pikkupoikien ampumat miniraketit muistuttivat lähestyvästä vuoden vaihtumisesta. Niin olikin aika hypätä takaisin ratsujen selkään ja karauttaa ravi-laukkasekoituksella läpi kiemurtelevien hiekkateiden ja polkujen takaisin farmille.
No Comments