Pölyisten tiepätkien, ränsistyneiden maalaiskylien ja villien viidakkomaisemien jälkeen tuntui virkistävältä saapua Guatemalan puolelle Antiguaan, joka jo ensisilmäyksellä vaikutti poikkeuksellisen siistiltä ja leppoisalta pikkukaupungilta. Kaupunki onkin mitä otollisin välipysähdyspaikka Väli-Amerikan valloituksella – olipa sitten suuntaamassa Guatemalasta etelään kohti Hondurasia, El Salvadoria, Nicaraguaa ja Costa Ricaa, aloittelemassa tutkimusmatkaansa Guatemalassa tai jatkamassa matkaa Karibian meren puolelle kohti Belizeä ja Meksikoa.
Kaunis Unescon maailmanperintökohde
Saavuin Antiguaan Hondurasin puolelta Copanista, ja pienen hotellivisiitin jälkeen lähden tutustumaan tähän vanhaan kolonialaistyyliin rakennettuun kaupunkiin. Jo heti ensi askeleilla Antigua vaikuttaa kehittyneemmältä ja vilkkaammalta kuin aiempina viikkoina vierailemani kaupungit Väli-Amerikassa, ja kieltämättä muutaman viikon reissaamisen ja pienten kylien jälkeen tuntuu aivan luksukselta istahtaa moderniin kahvilaan ja saada eteensä erikoiskahvi toimivan wifin kera. Kahvin virkistämänä kiertelen päämäärättömästi tämän UNESCOn maailmanperintökohteeksikin listatun kaupungin mukulakivikaduilla ihastellen koristelisia rakennuksia, ihmetellen ihmisvilinää, piipahtaen pikkuputiikeissa ja pysähdellen ottamaan kuvia sieltä täältä. Kauniimpaa paikkaa kaupungille saa kyllä hakea, sillä Antigua sijaitsee kolmen tulivuoren ympäröivässä laaksossa, joten minne tahansa katsookaan, vilahtaa rakennusten takaa jylhänä kokoavat tulivuoret sumupilvineen. Kaupunkikierroksen päätteeksi pysähdyn vielä keskuspuistoon Metropolitana-katedraalin kupeeseen lepuuttamaan jalkojani ja nauttimaan lämpimästä illasta (usean muun paikallisen ja turistin tavoin). Samalla ihmettelen paikallisten vuoden ensimmäisen päivän juhlia, jossa ilotulitusrakettien määrässä ei tietenkään säästellä. Illan pimetessä Arco de Santa Catalina -portin päälle sytytetään valot vuosiluvun 2015 kohdalle.
Hyvästien aika
Ensimmäinen ilta Antiguassa oli myös viimeinen ilta yhdessä joidenkin matkaystävieni kanssa, sillä muutamat heistä suuntaisivat seuraavana päivänä kohti seuraavia seikkailuja, kun taas osa jatkaisi vielä loppumatkankin kanssani yhdessä. Illallisen lisäksi illalla olikin edessä haikeita hyvästejä, ja tuntui yllättävän hankalalta sanoa heipat ihmisille, joihin oli vasta pari viikkoa sitten tutustunut, mutta joiden kanssa oli jakanut mitä huikeimpia matkapäiviä ja kokemuksia. Antiguassa viivyin vielä muutaman päivän, ja en tiedä mikä matkaväsymys iski, mutta kaikesta aktiviteettitarjonnasta huolimatta lähinnä vain lepäilin kaupungissa ollessani. Tai mitä nyt kannoin pyykkejä hotellin läheiseen pesulaan pestäväksi, kiertelin päämäärättömänä kaupungin kaduilla, kiipesin ihastelemaan maisemia Hill de la Cruzin upealle näköalapaikalle ja loikoilin toisen hotellin uima-altaalla auringosta nauttien. Samalla yritin ehkä karistaa menneiden viikkojen kokemusähkyä pois ja valmistautua vielä edessä oleviin kokemuksiin – olisihan edessä vielä toiset kaksi ja puoli viikkoa matkaa jäljellä.
Let’s salsa!
Yhtä kokemusta en kuitenkaan halunnut matkaväsymykseni vuoksi jättää väliin, nimittäin salsa-tuntia, joka olisi aivan ehdotonta kokea täällä lattarirytmien luvatussa maassa. Hieman tunkkaisen tanssisalin edessä miesopettaja napsauttaa mankkansa päälle, keinauttaa ketterästi lanteitaan ja laittaa ryhmämme toistamaan perässään salsan askeleita. Kohta ryhmämme miehet saavat vuoron harjoitella osuutensa machoina latinotanssittajina, jonka jälkeen me naiset pääsemme vuorostamme testailemaan pepun pyörityksiä ja elegantteja käsiliikkeitä latinomusiikin tahdissa. Lopuksi yritämme vielä sovittaa askeleita yhteen tanssipareittain, ja vaikka yritys olikin kova, en tiedä täyttikö se liikehdintä edes salsan alkeita. Mutta hauskaa ainakin oli!
No Comments