Belize Cityn bussiasemalla sain heti esimakua Karibianmeren rantojen helteestä puikkelehtiessani aseman läpi metsästämään taksia kohti venesatamaa, ja viimeistään siinä vaiheessa, kun hyppäsin pikaveneen kyytiin, alkoi Karibian lämpö sulattaa mielestäni hieman kalseat kokemukset Belizen sademetsistä mennessään. Ympärillä näkyi vain turkoosina kimmeltävää merivettä, ja mitä lähemmäksi Caye Caulkerin pikkusaarta vene kulki, sitä upeammalta valkoisien hiekkarantojen, vehreiden palmupuiden ja pastellinsävyisten rantamökkien reunustama saari alkoi näyttää. Rantaan päästyäni reggae-musiikki pauhasi rantaravintoloista ja sieltä täältä kuului “welcome to paradise” -toivotuksia. Hotellissa vaihdoin nopeasti bikinit päälle ja suuntasin matkaystävieni kanssa saaren kärkeen pystytettyyn rantabaariin. Kieltämättä paratiisitunnelmaan pääsi aika äkkiä kiinni Karibianmeren lämpimissä aalloissa lilluessa ja kylmääkin kylmempää piña coladaa nauttiessa. Paikka oli myös varmasti saaren paras kohta ihailla meren taakse laskevaa aurinkoa, ja ehkä tästä syystä saaren väki kerääntyi tänne istumaan iltaa baarin rantatuoleihin ja veden päälle pystytetyille laitureille.
Caye Caulker tarjoaa mitä letkeämmän ympäristön vain nauttia Karibian lämmöstä ja rantaelämästä, mutta sen lisäksi tänne päästyään kannattaa ehdottomasti suunnata sukeltamaan tai snorklaamaan – Belizeä ei suotta ole kehuttu yhdeksi maailman parhaimmaksi paikaksi tutustua monipuoliseen merenalaiseen maailmaan. Yhtenä päivänä hyppäsimmekin matkaporukallamme purjeveneen kyytiin, joka verkkaisesti kiidätti meidät snorklaamaan Karibianmeren eri koralliriutoille. Ja vaikka olen päässyt elämäni aikana snorklailemaan niinkin huikeissa paikoissa kuin Galapagos-saarilla, Isolla Valliriutalla tai Malediiveillä, oli Belizen merenalainen maailma aivan omaa luokkaansa.
Värikkäiden korallien ja siellä täällä uiskentelevien pikkukalojen lisäksi paikan ehdotonta eksotiikkaa olivat suuremmat uintikaverit, sillä vastaan tuli niin merikilpikonnia, rauskuja kuin haitakin – välillä kaikki jopa samaan aikaan. Yhtä haita kutsuttiin leikkimielisesti paikan tyyliin sopivasti nimellä Reggae Shark ja tämä kaveri (tai laji) oli jo niin kesyyntynyt, että se kirjaimellisesti tuli uiskentelemaan aivan ihotuntumalle veneen viereen. Hieman siinä sai snorkkelin läpi henkeä vetää, ennen kuin uskoin hain etsivän veneen lähistöltä aivan muuta ruokaa kuin vaaleaihoista suomalaista neitokaista. Huikeiden snorklauskokemusten jälkeen purjeveneen kannella kelpasi testailla tanssiaskeliaan Reggae Shark -biisin tahdissa ja vain nauttia lämpimästä Karibian auringosta.
Muuten päivät Caye Caulkerin saarella kuluivat lähinnä aamulla kaikessa rauhassa heräilystä, läheiseen aamiaispaikaan löntystelystä ja pannukakkujen sekä muiden aamiaisherkkujen nautiskelusta, auringonotosta, suussasulavista hedelmäsmoothieista, rantatuoleissa istuskelusta, pitkistä illallisista varpaat rantahiekkaan upotettuina, hulvattomista illanvietoista saaren reggae-baarissa ja muuten vain oleilusta matkaystävieni kanssa. Sanoisinkin, että Belizen letkeä rantaelämä oli juuri sitä mitä kaipasin aika hektisten päivien jälkeen, ja ennen kaikkea ennen Suomeen palaamista. Belizessä ollessa matka alkoi nimittäin konkreettisesti lähestyä loppuaan, ja viimeisenä iltana hotellille palatessani olisin voinut varmaankin maksaa lähes vaikka mitä, jotta olisin voinut jäädä vielä hetkeksi nauttimaan lomatunnelmasta täällä. Mutta seuraavana aamuna täytyi kuitenkin jatkaa matkaa kohti Meksikoa – Väli-Amerikan seikkailujeni viimeistä kohdetta.
No Comments