Menu
Bangladesh

Bangladesh – vilkkaita kujia ja satumaisia palatseja

Bangladesh, Dhaka klo 7.30. Herään herätyskellosta kantautuvaan sirkkakuoron ääneen ja mietin hetken missä olenkaan. Mieleen muistuu, että olen saapunut edellisenä yönä Bangladeshin pääkaupunkiin Dhakaan, mutta pimeydessä en ollut nähnyt kaupungista juuri mitään. Nitkutan auki parvekkeen oven lukkosalvan ja kurkistan ulos. Parveketta kehystää paksut kalterit ja kaltereiden ulkopuolelta ensimmäisenä näkyy sähköjohtojen valtava kerä. Onneksi toiseen suuntaan sentään näkyy vilaus Banai-jokea ja sen vartta värikkäissä asuissa kulkevia paikallisia. Moottoripyörät, autot ja tuktukit tuuttailevat kovaan ääneen, trooppinen kuumuus hiostaa jo heti aamusta. Pujahdan takaisin sisään hotellihuoneen viileyteen ja alan valmistautumaan päivään.

Bangladesh ja Dhakan vilkkaat kadut

Hotellin ala-aulassa minua odottaa Dhakan oppaani Opu – olin ajatellut, että oppaan kanssa tähän suurkaupunkiin tutustuminen on helpompaa ja samalla pääsen kuulemaan paikallisen tarinoita kaupungista ja siitä, millaista elämä Bangladeshissä tällä hetkellä onkaan. Tämä osoittautui oikeaksi valinnaksi jo heti ensimmäisen tunnin aikana, kun Opu lähti kävelyttämään minua tottuneesti läpi vanhan Dhakan vilkasta ja kapeaa pikkukatua. Puikkelehdin ihmismassan välissä, pysähdellen välillä väistämään aivan vierestä ohi pyyhältäviä tuktukeja ja varoen kompastumasta avonaisiin viemärikaivoihin. Samalla yritän pitää tiukasti silmäni tämän pari-kolmekymppisen miehen tummansinisen tee-paidan selässä, etten vain kadottaisi häntä tänne vilinään. Aluksi hieman arastelen kulkea kapeilla kujilla paikallisten seassa, mutta nopeasti rentoudun, kun huomaan, että bangladeshiläiset ovat mitä ystävällisempiä. Heistä on toki yllättävää nähdä vaalea nainen heidän kotikadullaan, mutta he tervehtivät minua uteliaasti ja hymyilevät sopivan välimatkan päästä. Jotkut nuoremmat tulevat ujolla englannilla kysymään mistä olen kotoisin. Opu kertookin, ettei Bangladeshissä olla oikein totuttu turisteihin, mutta paikalliset arvostavat suuresti matkailijaa, joka on tullut vierailemaan heidän kotimaassaan.

Katuvilinän vastapainoksi vierailemme päivän aikana niin Dhakeswarin hindutemppelissä, Lalbaghin linnoituksella, Star-moskeijassa, armenialaisessa kirkossa kuin Dhakan ja koko maan kuuluisimmalla nähtävyydellä  – Ahsan Mansilin vaaleanpunaisessa palatsissa. Vaikka näillä nähtävyyksillä kiertäminen on sangen mielenkiintoista näyttäen minulle palan Bangladeshin historiaa kietoutuneena nykyajan uskonnollisiin menoihin, täytyy minun myöntää, että sittenkin itselleni kaupungin parasta antia on Opun kanssa sokkeloisilla kaduilla kulkeminen. Välillä hyppäämme tuktukin kyytiin, jolloin edes pieni ilmavirta tuo helpotusta yli 35 asteen trooppiseen kuumuuteen, välillä pysähdymme katukojujen varjoon limulle hengähtämään ja juttelemaan dhakalaisten kanssa. Minne tahansa kuljemmekaan, ovat kadunkulmat pullollaan elämää ja katujen molemmin puolin on pystytetty vieri viereen jos minkälaista putiikkia ja katukojua. Välillä on vain pakko pysähtyä paikoilleen katselemaan värikästä elämänmenoa täällä. Vaikka Bangladesh on muslimimaa, löytyy varsinkin Dhakasta paljon myös hinduja, ja vanhasta kaupungista hinduputiikeille on oma pitkä kadunpätkä, jossa myytävänä on kaikkea mahdollista seuraavaa hindujuhlaa ja -seremonioita silmällä pitäen.

Veneilyretki Buriganga-joella

Jossakin välissä pysähdymme paikalliseen ravintolaan lounaalle ja siinä muovituolissa istuessani väpättävän tuulettimen alla huomaan juttelevani Opun kanssa tavallisista arkisista asioista kuin vanhat kaverukset konsanaan. Samalla huomaan miettiväni, että jollakin hämmentävällä tavalla Bangladesh ja nämä Dhakan pikkukujat ovat tuntuneet minusta kotoisilta, aivan kuin olisin ollut täällä aiemminkin – toki kaupunki muistuttaa jollakin tavalla Intian suurkaupunkeja, mutta ollen silti jotenkin tosi erilainen. Jotenkin myös paljon turvallisemman tuntuinen. Tätä en olisi koskaan etukäteen osannut ajatellakaan Bangladeshistä kun matkaa tänne suunnittelin.

Lounaan jälkeen haahuilemme vielä lisää Dhakan kujilla, sillä tuntuu, etten vain saa niistä tarpeekseni. Jossakin vaiheessa minun on tosin pakko luovuttaa kuumuuden nimissä ja suostua Opun ehdotukseen ottaa seuraavaksi vene alle. Tai ainakin niin kuvittelin, että Buriganga-joella veneellä eteenpäin lipuessani antaisi ilmavirta sopivaa helpotusta helteeseen ja voisin siinä mukavasti istuessani katsella ohi kiitäviä maisemia. Kun saavumme Sadarghatin satamaan huomaan kuitenkin pian, että meidän paattimme olisi pieni kiikkerä puinen soutuvene, jonka kannella olisin suoraan porottavan auringon alla. Veneen kippari taitaa ymmärtää hikistä otsaani katsoessaan mitä ajattelen, ja pinkaisee hakemaan kaverinsa veneestä ison vanhan sateenvarjon aurinkosuojaksi minulle. Lähdemme lipumaan eteenpäin hitaasti mutta varmasti, veneen keikkuessa puolelta toiselle pienenkin aallon osuessa siihen. Kohta ohitsemme puksuttaa vanha jokilaiva, jonka kannella paikallisilla miehillä on musiikin jumputuksesta ja tanssiaskeleista päätellen päiväbileet käynnissä. Kun he huomaavat minut alkaa kannella villi vilkuttelu. Vilkutan nopeasti takaisin ja yritän piiloutua syvemmälle sateenvarjon alle.

Bangladesh ja maan kaunein rakennus

Opu kertoo, että Buriganga-joki on Dhakan yksi pääkulkureiteistä ja sitä pitkin pääsee muille jokireiteille ja lähes minne tahansa maan sisällä. Bangladeshissä joet ovatkin kätevin tapa kulkea paikasta toiseen, ja jo ensimmäisten minuuttien aikana näen joen valtavan trafiikin – siellä kulkee pienten paikallisten veneiden lisäksi niin massiivisia rahtialuksia kuin jokisatamasta toiseen puksuttavia matkustaja-aluksia. Huomaan haaveilevani verkkaisesta matkanteosta vanhalla puisella jokiveneellä syvälle maan sisäosiin mangrove-metsiä ja teeplantaaseja ihmettelemään, ja totean Upulle, että siinä missä olen matkannut Intiaan jo kolme kertaa, voisin seuraavaksi sen sijaan suunnata takaisin Bangladeshiin näkemään maasta lisää.

Kun kaarramme lähemmäksi joen rantaviivaa, näen vehreiden palmupuiden rivistön takaa siintävän vaaleanpunaisen palatsin ylvään kupolin. Ahsan Mansil. Näkymä on epätodellinen, aivan kuin jostakin eksoottisesta entisajan sadusta. Kun palatsin takaa alkaa taivaalle vielä kohoamaan tummanpuhuvia ukkospilviä, huomaan kylmienväreiden kulkevan hikisen kroppani lävitse. Miten ennaltaodottamattomina hetkinä, keskeltä rujoutta ja rumuutta voikaan yhtäkkiä löytää palan kauneutta, kun vain muistaa avoimin mielin katsoa ympärilleen missä tahansa reissaakaan.


Kiinnostaako Bangladesh matkakohteena?

Jos tutut Aasian kohteet kuten Intia tai Sri Lanka on jo nähty, voi Bangladesh tarjota kokeneemmalle reissaajalle sopivaa uutta nähtävää ja eksotiikkaa. Käyttämäni bangladeshlainen matkatoimisto Nijhoom Tours tarjoaa kattavan valikoiman eri pituisia ja erilaisia reissupaketteja Bangladeshissä aina Dhakan päiväretkistä parin viikon seikkailumatkoihin. Oma retkeni oli Old Dhaka tour – sitä ja opastani Opua voin ehdottomasti suositella!

Suomalaiset voivat hankkia Bangladeshin 30 päivän turistiviisumin kansainväliselle lentokentälle saapuessaan. Lue tarkemmat viisumiohjeet esimerkiksi täältä.

Lisäsi Instagram-tilini Highlights-osiossa videomateriaalia reissultani Bangladeshissä!

About Author

Seikkailumatkailija, naissoolomatkailun pioneeri ja yrittäjä Helsingistä. Reissaa maailman upeimpien reissukohteiden rinnalla tuntemattomissa paikoissa, joita ei valtamediassa näe. Tähän mennessä käytynä yli 130 maata ja tavoitteena vierailla niissä kaikissa. Haluaa samalla haastaa ennakkoluuloja ja rohkaista ottamaan askel oman mukavuusalueen ulkopuolelle.

12 Comments

  • Jaakko / lomalla viimeinkin
    3.11.2019 at 17:49

    Mukava lukea Dhakasta ja itsekin nyt pyöritellyt tulevina mahdollisina kohteina sellaisia maita, joissa vähemmän turismia. Tähän saakka kuitenkin sellaisissa paikoissa, joissa on hyvin vähän vaikkapa eurooppalaisia turisteja on olo tuntunut hieman ahdistavalta ennen kuin on tottunut ja ymmärtänyt että paikalliset ovat positiivisella tavalla kiinnostuneita kun joku tulee toiselta puolelta palloa heidän kaupunkiinsa.

    Reply
  • Johanna | Good Ride Stories
    3.11.2019 at 18:04

    Olipa kiva lukea Bangladeshista! Itse reissaan tällä hetkellä Pakistanissa ja ensi viikolla kutsuu Intia. Mietinnässä on samalla viikon-parin visiitti Bangladeshiin. Tämänkin tekstin perusteella vaikuttaa siltä, että siellä tosiaan kannattaisi käväistä! Etenkin kiva lukea, että Dhakassa oli yllättäen turvallisempi olo kuin Intian suuraupungeissa. Ja ihana toi vaaleanpunainen palatsi!

    Reply
  • INDIVUE
    4.11.2019 at 13:40

    Valokuviesi perusteella Bangladesh vaikuttaa hyvinkin mukavalta matkakohteelta. Muistuttaa paljon Etelä-Intiaa. Valokuva soutajasta kolmihenkisen perheen kera on jo lähes taideteos.

    Reply
  • Bangladeshista en olekaan kuullut, että moni olisi käynyt. Maa kiinnostaa kyllä! Millaista tuolla oli hoitaa perusjuttuja, mm. Ruokailut paikallisissa ravintoloissa? Oliko kielimuuria tai muuten haastavaa?

    Reply
  • Terhi
    7.11.2019 at 13:52

    Meillä on ensi vuonna Bangladesh suunnitelmissa. Kertomasi mukaan siellä on vähän niinkuin Sri lankassa.

    Reply
    • PniinkuinPippuri
      17.11.2019 at 18:10

      Hienot kuvat. Etelä-Intiassa on kyllä paljon helpompi matkata kuin Bangladeshissa.

      Reply
    • PniinkuinPippuri
      17.11.2019 at 18:19

      Sri Lankassa on kyllä paljon helpompaa matkata kuin Bangladeshissa. Varatkaa paljon aikaa lyhyeenkin matkaan ja maaseutu on ihanaa mutta siellä ja pienissa kaupungeissa huonosti keskitason hotelleja. Itse asiassa se on yksi Bangladeshin matkailun ongelmista. Dhakastakaan ei tahdo löytyä kuin luksus hotelleja ja mörskiä. Tiedän vain yhden edullisen siistin ja rauhallisen hotellin Dhakan keskustassa. Ja sen nimi on salaisuus. Oma lemppari reissu Bangladeshissa on laivamatka Dhakasta Monglaan.

      Reply
  • Marttiina|Onioni.fi
    9.11.2019 at 13:32

    Onpa kauniita kuvia Dhakasta! Muutenkin mielenkiintoista lukea paikasta, jossa itse ei ole käynyt. Sri Lanka on tuttu, Intia ei. Mutta ehkä jopa mieluummin suuntaisin Bangladeshiin kuin Intiaan, jos niistä kahdesta nyt valitsisi.

    Reply
  • Periaatteen Nainen
    9.11.2019 at 17:44

    Tämä oli tosi kiva postaus; kohde, joka on aika mystinen jopa matkablogien ahkeralle lukijalle ja toisaalta kuvailit kauniisti ja sympaattisesti tämä aika eksoottisen kohteen.

    Reply
  • Anna | Tämä matka -blogi
    10.11.2019 at 06:16

    Mies käväisi läpikulkumatkalla Dhakassa tässä hetki sitten. Oli hiinä ja hiinä, että en lähtenyt mukaan (olisi tullut maapiste), mutta koska meillä on niin samanlainen reissumaku herran kanssa niin päätin, että menköön ensin katsomaan kannattaako lähteä ja minä kierrän toista kautta kohteeseen. Sain viisi kuvaa: Ruuhkaa, ruuhkaa, ruuhkaa, Curry-buffa ja joku epämääräinen kalan kuva. Päättelin niistä, että ilmeisesti en menettänyt mitään… Varmistin vielä, että haluaisiko kirjoittaa jutun blogiin, niin hän kysyi: Mistä? Eli ei selkeästi tehnyt vaikutusta tuo kaupunki 😀

    Reply
  • PniinkuinPippuri
    17.11.2019 at 18:25

    Kiva juttu, aika suppea kuitenkin. Tämä maa vaatii hieman paneutumista, että sieltä löytää ne helmet. Haikeana katselen kuviasi. Menin aikoinaan naimisiin tuossa hindu temppelissä, josta blogissasi on kuvia. Mielenkiintoista miten löysitkin juuri ne sävyt Dhakasta, jotka ovat kauniissa puvussasi 🙂

    Reply

Leave a Reply