Pieni pala Budapestin tunnelmaa on edelleen mielessäni vaikka matkani tuosta pikku-Pariisista on jo jatkunut kohti etelää ja Balkanin maita. Viivähdin Budapestissä kolme yötä, joten päiviä kaupungin tutkimiseen onneksi oli ihan hyvin käytettävissä – vaikka niin kuin melkein jokaisella matkalla, tuntui nytkin, että nähtävää ja koettavaa jäi vielä uudellekin kaupunkilomalle Budapestissä. Eli ehkäpä vielä joku päivä suuntaan kauniiseen Budapestiin uudelleen!
Erityisesti mieleeni kaupungista jäi sen keskustan koristeelliset rakennukset, mahtipontiset kirkot ja linnoitukset, Tonavaa pitkin hiljalleen lipuvat veneet, katusoittajien kauniit sävelet sekä eläväinen kahvila- ja ravintolakulttuuri. Jos päivisin tuli käveltyä paikasta toiseen aivan huomaamatta useita kilometrejä, saattoi matkalla pysähtyä vaikka useammankin kerran herkuttelemaan niin aurinkovarjojen alle terassikahviloihin kuin piipahtaa viilentelemään sisätilojen kauniisiin ravintoloihin. Paras matkaohjelma onkin mielestäni sellainen, jossa aikaa pysähtelyllekin on – usein matkojen parasta antia ovat ne sattumalta vastaan tulleet paikat, joita nähtävyyksiltä toiselle juoksiessa ei välttämättä edes huomaisikaan ellei antaisi itselleen luvan poiketa pääkaduilta syrjemmälle pienille tutkimusmatkoille sekä jättää aikaa kaupungin tunnelmasta nauttimiseen (herkkuja unohtamatta).
Budapestissä ollessa kannattaa ehdottomasti suunnata kaupungin yhteen vanhinpaan kahvilaan, Cafe Centraliin (Károlyi utca 9). Kahvila sijaitsee Budapestin yliopistorakennusten vieressä, vilkkaan boheemien katujen kulmassa. Terassilta käsin voikin herkutteluhetken lomassa hyvin silmäillä Budapestin katuvilinää. Kahvila on alunperin auennut jo vuonna 1887, ja siitä lähtien niin Budapestin kuuluisimmat kirjailijat, näyttelijät, taiteilijat kuin yliopistoprofessoritkin ovat viettäneet aikaa tässä intellektuellissa kohtaamispaikassa, jonka sisätilat henkivät menneen ajan tuntua. Kahvilan listalta löytyy myös ruokaisampia vaihtoehtoja, mutta erityisesti kahvilan kakkuvitriineihin kannattaa kurkata.
No Comments